Sepi pyysi mut mökilleen pilikkiseuraksi viimeviikonloppuna. Oli sinne tulossa joitaki Sepin työkavereitaki. Mun pitäs olla joku pilikkiopas, ku oon ennenki pilikkiny ja nää muut on jotai tietokoneinsinöörejä ja ekakertaa kokkeilemasa mokomaa kalastusta. Suostunhan mää. Sepin mökki on tosa Muhoksen puolella Oulujokivarresa.
Määhän menin mökille omalla vanahalla Sierralla. Pojat oottelki mua siinä kujan suussa nelivetosessa Bemarin puolimaasturissa. Sepi noitu, ku naapuri, maatalonisäntä ei ollu käynykkään auraamassa tietä mökin pihhaan. Olihan siinä tiellä lunta 30-40cm. Mää sannoin pojile, että kaks raskainta mun Sierran peräkonttiin painoksi, nii mää auraan tien. Niin me mentiin mökille pihhaan, mää ajjoin ja ukot istu peräkontisa painona, Sepi tuli maasturilla perässä. Ajjoin vielä pihassa ison lenkin, että saahaan autot valamiiseen ympyrään pois lähtöö silimällä pitäen.
Pojathan alako heti kaivaan pilikkivehkeitä Baijerilaisen peräkontista. Mää vähän toppuuttelin, ku oli kummiski perijantai-ilta ja alako jo hämärtään. Aattelin että huomena joelle. Olihan niilä insinööreillä hienot pilikit ja vavat, varmaan samana päivänä ostetutki. Vaan eipä ollu tullu mieleen kellekkään, että pitäis jollai tehä reikä jäähän. No olipa mulla kaira Sierran perälunkassa.
Ehotinki siinä, että aletaan ensin lämmittään mökkiä ja saunaa ja suunnittelleen huomisia kalareissuja. Niihän me tehtiinki. Mökki saatiin jo lämpeemän ja yösijat jaettua koko porukalle, paistettiin parit makkaratki takassa ja insinöörit otti mökävettä jannonsa. Mää en uskaltanu etes olutta ottaa, ku mietin kuis mää tämän lauman huomena vien joen jäälle iliman turvanaruja tai pelastusliivejä.
Sepi muist äkkiä sen saunan. Pyysikin sitä toista työkaveriaan näyttään valoa liiteriin, kun hakee puita saunaan ja päästään kohta löylyyn. Ukot lähti liiteriin ja saunalle, mä jäin toisen insinöörin kans tutkiin karttaa ja mahollisia ottipaikkoja Oulujoessa.
Meni varmaan puolituntia, kun tää toinen inssi tulee sisälle kauheella ryminällä. "Pyyhe Pyyhe Pyyhe!!!" Kuuluu jo eteisestä. Mää meen kattoon, mitä ihimettä ne huutaa? "Sepi löi sormeen."
Että mitä?
Sepi oli pimmeessä liiterissä teutaroinu ittiään kirveellä sormeen, siinä se seiso etteisesä tuskissaan ja piteli toisella käjellään toisen käjen etusormee. Mää pyysin, että näytäppä sitä sormia. Vasemman käjen etusormeen oli osunu, siihen eka nivelen kohalle. Melekeen läpi asti, vaa ei ihan. Sormenpää roikku pienen nahkariekaleen varassa nivelen kohalta irtaallaan... Ois siitä varmaan tuluvinu vertaki, vaan ku oli nii kylymä että verenvuoto oli sillain hillitympää...
Kyllä se vähempikin veri riitti mulle. Oksensin siihen eteisen lattialle, ennen kuin lähin ettiin pyyhettä. Löysinki kaapista joutavan näkösen rievun ja annoin sen Sepille. Kääritiin sormi siinä pakettiin ja lähettiin OYSin paikkapolille. Mää vielä vannotin, ettei mulle saa matkanaikana esitellä sitä sormia.
Niin sitä tultiin Muhokselta Ouluun Sierralla nii palijo ku pääsi.
Inssipojat takapenkillä, Sepi vänkärinpaikalla ja mää kuskina.
OYSssa vierähtikin mukavasti muutama tunti odotellessa, vaan ku Sepi pääsi sissään lääkärille, nii ei tarvinu ennää kauaa ootella. Sepi oli sanonu heti lekurille, että sormenpää irti ja purkkiin muistoksi, loput pakettiin. Niihän se oli lekuri teheny. Sormetynkä oli tikattu somasti umpeen ja tukko päälle. Se irtopätkä sormesta oli sievästi pirtussa semmosessa läpinäkyvässä purkissa. Sitä purkkia Sepi esittelikin mielellään. Taas mulla lensi laatta...
Lähettiin ajjaan OYSta, nii Sepi ei halunnukkaa ennää mökille vaan kotiaan Puolivälinkankaalle. Sitte tää toinenki insinööri takapenkillä halus kottiinsa Tuiraan ja kolomas Heikkilänkankaalle... No voe elläimenkäs näitten tunareitten kans!
Mää päätin oikasta keskustan kautta Tuiraan ensteks.
Oltiin siinä Pokkisen shikaanissa menossa, ku tien varressa liftas kolome nuorta tyttöö. Inssit rupes huutaan, että otetaan kyytiin. Eihän tänne mahu!!! Vaan ku kyytiläiset vaati pysähtyyn, nii mää pysähyin. Olihan sitä pakkastaki lähemmäs parikymmentäastetta.
Tytöt juoksi onnellisena vänkärinovelle kyydin toivossa. Sepi veivas Sierran ikkunan auki ja näytti irtonaista sormenpäätä siellä purkissa, kysyi vielä: -tiijättäkö tytöt mikä tämä on?
Neitit näki irtonaisen sormenpään purkissa ja lähtivät juokseen karkun!
Siitä ne hyppäs kaiteen yli Pokkisen törmään ja kirkuivat mennessään. Lumi vaan pölisi hetken rinteessä, kun kolme tyttöä juoksi pystyjyrkkää rinnettä alas pimiään Ainolanpuistoon...
Inssisetät sai röhönaurukohtauksen ja mua otti aivoon...
Vein porukat kottiinsa ja lähin yksin Sepin mökille. Sinnehän jäi ovet auki ja tulet pessään. Saunoin illalla ja pesin etteisen lattian.
Lähin aamulla pilikille. Sain muuten seittemän ahaventa ja tein niistä lounaan lauantaina.
lauantai 31. tammikuuta 2015
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Yleisessä saunassa
Kun bussia ajelin, niin kuulin monenlaisia tarinoita matkustajilta. En ota kantaa niiden todenperäisyyteen, haluan vain jakaa ne hauskat muistot teillekin. Muistankin erään vanhemman rouvan tilausajokeikalta, hän oli työskennellyt Helsingissä yleisessä saunassa. Ja rouva kertoi;
Eräänä päivänä saunomaan oli tullut Tuurin kuulu kyläkauppias Vesa Keskinen sekä Jorma Ollila. Pojat olivat löylyhuoneessa jutelleet keskenään. Kuuleman mukaan Vesa oli udellut Jormalta sijoitusvinkkejä, johon Jorma oli huomauttanut olevansa saunassa eikä töissä.
Aikansa Vesa oli udellut kiinnostavia kohteita ja Jorma istunut hiljaa. Lopulta Jorma oli avautunut saunakaverilleen pilkettä silmäkulmassa:
-Kuule Vesa, täällä saunalla on sellainen pesijätyttö töissä. Ikää 20V. Ja hän tulee pikkupikku bikineissä pesemään saunojia, kun vain käy pukuhuoneen ovelta huikkaamassa aulaan!!!
Luultavasti Ollila halusi vain saunoa rauhassa ilman harjoittelevan miljonäärin kyselyitä.
Eihän sitä Tuurinsulttaania ja Kyläkaupankeisaria tarvinnut kahdesti houkutella tuollaisilla puheilla. Keskinen lähti saman tien pesulle.
Vesa kävi pukuhuoneenovelta huikkaamassa, että saa tulla pesemään ja meni pesuhuoneeseen odottelemaan pesijäneitoa. kuulemani mukaan Vesan lemmensalko oli jo ainakin puolitangossa, kun tämä tarinan kertonut pesijäneiti tuli paikalle. Neiti ei tosin ollut 20V. Eikä bikineissä. Hän oli 59V. Työasuna oli muoviessu ja kumikäsineet.
Nolona oli Vesa käynyt pesupöydälle makaamaan.
Selkäpuoli olikin jo melkein loppuun asti pesty, kun Vesa oli varovasti kysynyt:
-Onkohan täällä muitakin pesijöitä? Vai pesettekö te Jorman myös?
Sillon tämä pesijäneiti oli kiukustuksissaan kivahtanut:
-Jokainen pesee oman Jormansa itse!
Kuulemma ei Vesa ole toisten tässä saunassa vieraillut.
Eräänä päivänä saunomaan oli tullut Tuurin kuulu kyläkauppias Vesa Keskinen sekä Jorma Ollila. Pojat olivat löylyhuoneessa jutelleet keskenään. Kuuleman mukaan Vesa oli udellut Jormalta sijoitusvinkkejä, johon Jorma oli huomauttanut olevansa saunassa eikä töissä.
Aikansa Vesa oli udellut kiinnostavia kohteita ja Jorma istunut hiljaa. Lopulta Jorma oli avautunut saunakaverilleen pilkettä silmäkulmassa:
-Kuule Vesa, täällä saunalla on sellainen pesijätyttö töissä. Ikää 20V. Ja hän tulee pikkupikku bikineissä pesemään saunojia, kun vain käy pukuhuoneen ovelta huikkaamassa aulaan!!!
Luultavasti Ollila halusi vain saunoa rauhassa ilman harjoittelevan miljonäärin kyselyitä.
Eihän sitä Tuurinsulttaania ja Kyläkaupankeisaria tarvinnut kahdesti houkutella tuollaisilla puheilla. Keskinen lähti saman tien pesulle.
Vesa kävi pukuhuoneenovelta huikkaamassa, että saa tulla pesemään ja meni pesuhuoneeseen odottelemaan pesijäneitoa. kuulemani mukaan Vesan lemmensalko oli jo ainakin puolitangossa, kun tämä tarinan kertonut pesijäneiti tuli paikalle. Neiti ei tosin ollut 20V. Eikä bikineissä. Hän oli 59V. Työasuna oli muoviessu ja kumikäsineet.
Nolona oli Vesa käynyt pesupöydälle makaamaan.
Selkäpuoli olikin jo melkein loppuun asti pesty, kun Vesa oli varovasti kysynyt:
-Onkohan täällä muitakin pesijöitä? Vai pesettekö te Jorman myös?
Sillon tämä pesijäneiti oli kiukustuksissaan kivahtanut:
-Jokainen pesee oman Jormansa itse!
Kuulemma ei Vesa ole toisten tässä saunassa vieraillut.
torstai 22. tammikuuta 2015
Viikonloppu kesämökillä
Kesäinen viikonloppu
Serkkupoika pyysi mua mökilleen vähän nikkarointiavuksi, mulla kun on noita työkaluja ja raksakokemusta. Lähettiin sitte ihan äijäporukalla, serkkupoika poikineen ja mää. Serkulla on kaks poikaa 6v ja 8v. Mää siinä tissuttelin jo menomatkalla ja pijin pojille seuraa kertomalla kaikenmaaliman kummitusjuttuja mökkielämästä. Pojat oli tohkeissaan ja väittivät, ettei mun jutut pelota niitä.
Yks karmeimmista tarinoista oli varmaan se, kun kerroin millasia käärmeitä siellä huussin reiänalla majailee. Kerroin kaikki myrkkykäärmeet jotka nimeltä muistin, ja kuristajakäärmeet jotka voi olla yli viismetrisiä. Eihän niitä käärmeitä Suomessa elä, vaa niin ku esimerkkinä mitä siel huusissa vois olla... Me lyötiin vetua siitä kuka on pisimpään iliman kenkiä mökillä, aattelin voittaa sen kisan ja riisuin kengät jo menomatkalla.
Päästiin siinä sitte mökille ja aloteltiin liiteriremonttia, ku serkku hoksas, että lämmitettään sauna. Tuumasta toimeen vai miten ne sen sannoo. Tää mökki oli sillai rakennettu, että mökinkeittiöön tullee juoksevavesi hanasta, vaa rantasaunaan pitäs vesi kantaa järvestä. Mua ei kauheesti kiinnostanu ämpärillä kantaa vettä järvestä. No mä löysinki vanahasta varastosta vesiletkun. Alettiin sitte sovittelleen letkua keittiön hannaan.
Siinä keittiönikkunan eessä kasvo iso ruusupuska. Mää lupasin kömpiä sinne puskan taakse antaan letkua ikkunasta. Just ku mää olin astumassa siihen ikkunan etteen, nii tunsin ku jottai lämmintä tursus mun varpaitten välistä! Mää kattoin jalakohini, nii varpaanvälit tursus *askaa. Mää olin astunu tuoreeseen skeidaan ja sitä tursus mun varpaanväleistä nii paljo ku vaan mahtu.
Mää kirosin nii ku vaan kurkusta ulos lähti!
Tää nuorempi pojista lähti huutonaurun kera juokseen nurkan taakse piiloon niin että pissat valu shotsinlahkeesta ja vanahempi nauro kippurasa siinä nurmikolla. Mää siinä vaadin selitystä tapahtuneelle, nii tää vanahempi pojista kerto naurun sekasesti:
Nuorempi pojista pelekää käärmeitä yli kaiken ja ei uskaltanu huussiin tortulle, kun mää olin kertonu niistä käärmeistä huussinjättölaarissa. Siksipä nuorempi vesseli oli käyttänyt ruusupuskantakustaa vessanaan.
Mulle se ja sama, varpaanvälit on täynnä sitä ittiään. Pesulle on päästävä. Mää lähin järvenrantaan laiturille pesseen varpaita. Vesi oliki mukavan lämmintä keskellä kessää. Päätin siinä samalla pestä koko ukon. Riisuin vatteeni siihen laiturille ja pulahin uimaan kalsarit jalassa. Mukavaa lillua järvesä.
Sain uitua tarpeeksi ja kuivattelin auringossa laiturilla, eihän mulla ollu pyyhettä mukana. Hoksasin siinä kuivatellessa, että iho on kuiva, vaan kalsarit märät. Kuivat kalsarit ois siellä mökillä repussa.
Ei mitään hätää, vanha sissi hoitaa homman.
Mää riisuin märät kalsarit pois ja vetäsin pelkät farkut jalkaani. No se tais olla virhe. Vedin farkuista litsejä kiinni, niin esinahka jäi vetoketjun väliin jumiin. Voe voe ja silleen. Vetoketju ei liikkunu ylös eikä alas ja mun didderi oli siellä välissä... Ai helvattu mitä mä teen??? No kävelin tietty sitte mökille kertomaan pienestä onnettomuudesta.
Serkkupoika hyppeli nauraessaan mun ongelmalle. Perr...soonallinen nauru pojalla... Siitä sitte selvittyämme alettiin soittaan taksia kyydiksi, kun mökilläkään ei enää ajokuntoisia ollut. Tulikinhan se mittari lopulta, melkeen tunti meni ootellessa lähimmältä kirkonkylältä. Eihän se nahkatakkinen pirssisuhari ottanu mua kyytiin, ku didderidom heilui sepaluksesta ulkona. Millä mää nyt pääsen terveyskeskukseen?
Serkkupoika huomas, että naapurimökille oli tullu joku puolituttu vanhapiika mökkeileen. Niimpä hän meni sieltä hätäapua kysymään. Tää vanhapika lupaskin kyydin terveysasemalle.
Oli siinä keljuilussa kuuntelemista. Koko matkan tää kuljettava neiti-ihminen herjaili herkusta jota harvoin näkee ja nyt kuljettaa livenä. Ois kai hän halunnu maistaakki, vaa onneksi tämä herkku oli nii tiukasti jumissa.
Oishan tää vanhapiika jääny mun seuraksi sinne lääkäriinkin, vaa mää kielsin. Lupasin tulla mökille omin toimin.
Melkeen tunnin oottelin lääkärinvastaanottoa, ennen kun pääsin sisään. Sellanen nuori, hento, vasta valmistunu, naislääkäri mut sitten otti sisään. Siis sinne vastaanottohuoneeseen. Hän tutki aikansa, ja totes, ettei hänen instrumentit sovellu moisen lukon avaamiseen. Hän soitti talonmiehen paikalle työkaluineen! Ootteko muuten tietosia, noissa terveyskeskuksissa saattaapi olla myös nais-talonmiehiä? En määkään tienny ennen, vaa nyt tiijän.
Siinä ne tytöt kahelleen repi mun diddelistä irti siihen juuttunutta vetoketjua. Meni siinä teutaroijesa uuvet farkutki ihan riekaleiksi, vaa naisilla tuntu olevan hauskaa. Meinas mulla iskee stondiski siinä jossainvaiheessa, vaa nää neitokaiset lakasti sen seisokin semmosella kylmäsuihkeella, joka tuli teutoranttipullosta.
Operaation jäläkeen pääsin pois terveyskeskuksesta. Farkut oli revitty riekaleiksi ja diddeli kääritty valkoseen harsoon. Mää siinä sitte kävelin jalat harallaan kohti taksitoloppaa, nii eikö tää eka mittari oo se sama jonka kyytiin ei päässy ku vekotin pilikisti sepaluksesta... Mää yritän kyytiin. "Ei tänne oteta, ku persus näkkyy"... VOE ELLÄIMENKÄS! Nyt ois diddeli piilosa vaan ku ei oo housuja... Yritän seuraavaan taksiin, nii taas valitettaan puolipukkeista. Yhtäkkiä kaikki taksit lähtee siitä tolopalta ajjoon, vissiin kylän ainoot taksit ja joku suurempi tillaus iski lähihuoltamolle kahaville.
Mää lähen sitte liftaamaan mökille. Ensimmäinen auto tullee ja hilijentää luppaavasti. Se onki täynä jottai mummoja, ne ajjaa hyvin hittaasti mun ohitte ja vilikuttavat kohalla. Mukavia ihimisiä täällä maalla. Sitte tullee pari autoo jotka vaan ajjaa ohi hilijentämättä. Kohta toinen näistä autoista tekkee U-käännöksen ja pallaa takasin. Mää jo toivoin saavani kyytin, vaa ei. Se auto kyllä hilijentää kohalla ja avvaavat ikkunatki eestä ja takkaa, sitte kummastaki ikkunasta työntyy kännykät essiin ja alakavat kuvvaamaan. Sitte ne jatkaa matkaa sinne mistä tulivatki.
Jonkun matkaa kerkesin kävellä mökille päin, ku takkaa tullee traktori. Aattelin että kyyti ku kyyti ja peukalo pystyyn. Niihä se traktori pysähty kohalle ja kysy määränpäätä. Mää selitin mökin, jonne oon menossa, nii tää traktorikuski tieski paikan. Siinähän se on meijän lehemihaan takana se mökki. Ei ku kyytiin. Mää hyppäsin peräkärryyn, ku se oli täynnä heiniä. Sielä oliki mukava matkustaa loppumatka.
Maatalon pihalla mää hyppäsin kuormasta ja isäntä näytti mulle niityn jonka poikki pääsin oikaseen sinne serkun mökille. On se elämää tuo maalaiselämä. Mää kävelen niityllä avojalon ja iliman housuja, eikä kukkaan kiinnitä huomioo vaikka norsunkärsä loistaa valakosesa käärinliinasa. Linnutki laulo kauniisti. Siinä kävellessä huomaan, että lehemät alakaa lähestyyn mua uteliaina. On ne isoja elukoita, vaikka lauhkeita ovatki. Mää vähän kiihytän vauhtia, ettei nää maidontuottajat saa mua kiinni, vaa niin kiihyttää lehemätkin. Näyttää se aika karmeelta ku toistakymmentä issoo lehemää ajjaa takkaa sarvet ojossa, niimpä määki kiihytän vauhtia. Lopussaan me juostaan kilipaa lehemien kans pitkin niittyä, utareet ja norsunkärsätuppo heiluen kilipaa kesäillassa. No vihon viimen tää pelto loppuu ja aita tullee vastaan. Mää syöksyn aijan ali niinku paraski pesäpalloilija kotipesälle.
Huh huh. Siinä seistiin molemminpuolin aitaa mää ja lehemät. Elukat tuijotti mua suurilla silimillään niin ihimeissään, että piti ittekki vilikasta ittiä. Olin vissiin juostessa astunu usseempaanki lehemän läjjään, ku molemmat jalat oli skeidassa poloviin asti. Syöksyissä oli paijankauluski haukannu aimoannoksen sitä ittiään. Ravistelin lannotteet pois paijan alta ja jatkoin matkaa.
Mukava reissu. Vaan yks asia on varmaa, näitä pellolta matkaan lähteneitä päivänpaisteen pannukakkuja en lähe järvelle pesemään...
Serkkupoika pyysi mua mökilleen vähän nikkarointiavuksi, mulla kun on noita työkaluja ja raksakokemusta. Lähettiin sitte ihan äijäporukalla, serkkupoika poikineen ja mää. Serkulla on kaks poikaa 6v ja 8v. Mää siinä tissuttelin jo menomatkalla ja pijin pojille seuraa kertomalla kaikenmaaliman kummitusjuttuja mökkielämästä. Pojat oli tohkeissaan ja väittivät, ettei mun jutut pelota niitä.
Yks karmeimmista tarinoista oli varmaan se, kun kerroin millasia käärmeitä siellä huussin reiänalla majailee. Kerroin kaikki myrkkykäärmeet jotka nimeltä muistin, ja kuristajakäärmeet jotka voi olla yli viismetrisiä. Eihän niitä käärmeitä Suomessa elä, vaa niin ku esimerkkinä mitä siel huusissa vois olla... Me lyötiin vetua siitä kuka on pisimpään iliman kenkiä mökillä, aattelin voittaa sen kisan ja riisuin kengät jo menomatkalla.
Päästiin siinä sitte mökille ja aloteltiin liiteriremonttia, ku serkku hoksas, että lämmitettään sauna. Tuumasta toimeen vai miten ne sen sannoo. Tää mökki oli sillai rakennettu, että mökinkeittiöön tullee juoksevavesi hanasta, vaa rantasaunaan pitäs vesi kantaa järvestä. Mua ei kauheesti kiinnostanu ämpärillä kantaa vettä järvestä. No mä löysinki vanahasta varastosta vesiletkun. Alettiin sitte sovittelleen letkua keittiön hannaan.
Siinä keittiönikkunan eessä kasvo iso ruusupuska. Mää lupasin kömpiä sinne puskan taakse antaan letkua ikkunasta. Just ku mää olin astumassa siihen ikkunan etteen, nii tunsin ku jottai lämmintä tursus mun varpaitten välistä! Mää kattoin jalakohini, nii varpaanvälit tursus *askaa. Mää olin astunu tuoreeseen skeidaan ja sitä tursus mun varpaanväleistä nii paljo ku vaan mahtu.
Mää kirosin nii ku vaan kurkusta ulos lähti!
Tää nuorempi pojista lähti huutonaurun kera juokseen nurkan taakse piiloon niin että pissat valu shotsinlahkeesta ja vanahempi nauro kippurasa siinä nurmikolla. Mää siinä vaadin selitystä tapahtuneelle, nii tää vanahempi pojista kerto naurun sekasesti:
Nuorempi pojista pelekää käärmeitä yli kaiken ja ei uskaltanu huussiin tortulle, kun mää olin kertonu niistä käärmeistä huussinjättölaarissa. Siksipä nuorempi vesseli oli käyttänyt ruusupuskantakustaa vessanaan.
Mulle se ja sama, varpaanvälit on täynnä sitä ittiään. Pesulle on päästävä. Mää lähin järvenrantaan laiturille pesseen varpaita. Vesi oliki mukavan lämmintä keskellä kessää. Päätin siinä samalla pestä koko ukon. Riisuin vatteeni siihen laiturille ja pulahin uimaan kalsarit jalassa. Mukavaa lillua järvesä.
Sain uitua tarpeeksi ja kuivattelin auringossa laiturilla, eihän mulla ollu pyyhettä mukana. Hoksasin siinä kuivatellessa, että iho on kuiva, vaan kalsarit märät. Kuivat kalsarit ois siellä mökillä repussa.
Ei mitään hätää, vanha sissi hoitaa homman.
Mää riisuin märät kalsarit pois ja vetäsin pelkät farkut jalkaani. No se tais olla virhe. Vedin farkuista litsejä kiinni, niin esinahka jäi vetoketjun väliin jumiin. Voe voe ja silleen. Vetoketju ei liikkunu ylös eikä alas ja mun didderi oli siellä välissä... Ai helvattu mitä mä teen??? No kävelin tietty sitte mökille kertomaan pienestä onnettomuudesta.
Serkkupoika hyppeli nauraessaan mun ongelmalle. Perr...soonallinen nauru pojalla... Siitä sitte selvittyämme alettiin soittaan taksia kyydiksi, kun mökilläkään ei enää ajokuntoisia ollut. Tulikinhan se mittari lopulta, melkeen tunti meni ootellessa lähimmältä kirkonkylältä. Eihän se nahkatakkinen pirssisuhari ottanu mua kyytiin, ku didderidom heilui sepaluksesta ulkona. Millä mää nyt pääsen terveyskeskukseen?
Serkkupoika huomas, että naapurimökille oli tullu joku puolituttu vanhapiika mökkeileen. Niimpä hän meni sieltä hätäapua kysymään. Tää vanhapika lupaskin kyydin terveysasemalle.
Oli siinä keljuilussa kuuntelemista. Koko matkan tää kuljettava neiti-ihminen herjaili herkusta jota harvoin näkee ja nyt kuljettaa livenä. Ois kai hän halunnu maistaakki, vaa onneksi tämä herkku oli nii tiukasti jumissa.
Oishan tää vanhapiika jääny mun seuraksi sinne lääkäriinkin, vaa mää kielsin. Lupasin tulla mökille omin toimin.
Melkeen tunnin oottelin lääkärinvastaanottoa, ennen kun pääsin sisään. Sellanen nuori, hento, vasta valmistunu, naislääkäri mut sitten otti sisään. Siis sinne vastaanottohuoneeseen. Hän tutki aikansa, ja totes, ettei hänen instrumentit sovellu moisen lukon avaamiseen. Hän soitti talonmiehen paikalle työkaluineen! Ootteko muuten tietosia, noissa terveyskeskuksissa saattaapi olla myös nais-talonmiehiä? En määkään tienny ennen, vaa nyt tiijän.
Siinä ne tytöt kahelleen repi mun diddelistä irti siihen juuttunutta vetoketjua. Meni siinä teutaroijesa uuvet farkutki ihan riekaleiksi, vaa naisilla tuntu olevan hauskaa. Meinas mulla iskee stondiski siinä jossainvaiheessa, vaa nää neitokaiset lakasti sen seisokin semmosella kylmäsuihkeella, joka tuli teutoranttipullosta.
Operaation jäläkeen pääsin pois terveyskeskuksesta. Farkut oli revitty riekaleiksi ja diddeli kääritty valkoseen harsoon. Mää siinä sitte kävelin jalat harallaan kohti taksitoloppaa, nii eikö tää eka mittari oo se sama jonka kyytiin ei päässy ku vekotin pilikisti sepaluksesta... Mää yritän kyytiin. "Ei tänne oteta, ku persus näkkyy"... VOE ELLÄIMENKÄS! Nyt ois diddeli piilosa vaan ku ei oo housuja... Yritän seuraavaan taksiin, nii taas valitettaan puolipukkeista. Yhtäkkiä kaikki taksit lähtee siitä tolopalta ajjoon, vissiin kylän ainoot taksit ja joku suurempi tillaus iski lähihuoltamolle kahaville.
Mää lähen sitte liftaamaan mökille. Ensimmäinen auto tullee ja hilijentää luppaavasti. Se onki täynä jottai mummoja, ne ajjaa hyvin hittaasti mun ohitte ja vilikuttavat kohalla. Mukavia ihimisiä täällä maalla. Sitte tullee pari autoo jotka vaan ajjaa ohi hilijentämättä. Kohta toinen näistä autoista tekkee U-käännöksen ja pallaa takasin. Mää jo toivoin saavani kyytin, vaa ei. Se auto kyllä hilijentää kohalla ja avvaavat ikkunatki eestä ja takkaa, sitte kummastaki ikkunasta työntyy kännykät essiin ja alakavat kuvvaamaan. Sitte ne jatkaa matkaa sinne mistä tulivatki.
Jonkun matkaa kerkesin kävellä mökille päin, ku takkaa tullee traktori. Aattelin että kyyti ku kyyti ja peukalo pystyyn. Niihä se traktori pysähty kohalle ja kysy määränpäätä. Mää selitin mökin, jonne oon menossa, nii tää traktorikuski tieski paikan. Siinähän se on meijän lehemihaan takana se mökki. Ei ku kyytiin. Mää hyppäsin peräkärryyn, ku se oli täynnä heiniä. Sielä oliki mukava matkustaa loppumatka.
Maatalon pihalla mää hyppäsin kuormasta ja isäntä näytti mulle niityn jonka poikki pääsin oikaseen sinne serkun mökille. On se elämää tuo maalaiselämä. Mää kävelen niityllä avojalon ja iliman housuja, eikä kukkaan kiinnitä huomioo vaikka norsunkärsä loistaa valakosesa käärinliinasa. Linnutki laulo kauniisti. Siinä kävellessä huomaan, että lehemät alakaa lähestyyn mua uteliaina. On ne isoja elukoita, vaikka lauhkeita ovatki. Mää vähän kiihytän vauhtia, ettei nää maidontuottajat saa mua kiinni, vaa niin kiihyttää lehemätkin. Näyttää se aika karmeelta ku toistakymmentä issoo lehemää ajjaa takkaa sarvet ojossa, niimpä määki kiihytän vauhtia. Lopussaan me juostaan kilipaa lehemien kans pitkin niittyä, utareet ja norsunkärsätuppo heiluen kilipaa kesäillassa. No vihon viimen tää pelto loppuu ja aita tullee vastaan. Mää syöksyn aijan ali niinku paraski pesäpalloilija kotipesälle.
Huh huh. Siinä seistiin molemminpuolin aitaa mää ja lehemät. Elukat tuijotti mua suurilla silimillään niin ihimeissään, että piti ittekki vilikasta ittiä. Olin vissiin juostessa astunu usseempaanki lehemän läjjään, ku molemmat jalat oli skeidassa poloviin asti. Syöksyissä oli paijankauluski haukannu aimoannoksen sitä ittiään. Ravistelin lannotteet pois paijan alta ja jatkoin matkaa.
Mukava reissu. Vaan yks asia on varmaa, näitä pellolta matkaan lähteneitä päivänpaisteen pannukakkuja en lähe järvelle pesemään...
Hoitokoiran koulutus
Kaverilta oli sakemanni hoidossa. Tulin just töistä, ja aloin laittaan evästä sille, kun tää hoitokoira päätti sitten päivittää mun homostatuksen!
Laitoin tos pojalle lounasta purkista kuppiin keittiössä, kun ruokapurkki meni tyhjäksi, niin kumarruin laittaan sen roskiin. Sillon tää 60-kilonen sakemanni päätti varottamatta hypätä mun selkään. No määhän siitä töytäsystä sukelsin päälleni roskakaappiin. Sieltä ylöskömpiessäni tää karvanenkaveri päätti hurruuttaa mua takaapäin kokorahalla. Onneksi mulla oli housut jalassa, niin neitsyys säilyi.
Hitto kun pääsin seisaalleni ja sain otteen koiran niskakarvoista, niin pidimme pitemmänkaavanpuhuttelun homoseksuaalisuudesta ja ihmisen ja koiran välisestä rakkaudesta! Tais poika ymmärtää, mistä oli puhe, koska ulisi koko puhuttelunajan Juuuu Juuuu Juuuu....
Yritäppä toiste, niin puren pallit irti!!!
Laitoin tos pojalle lounasta purkista kuppiin keittiössä, kun ruokapurkki meni tyhjäksi, niin kumarruin laittaan sen roskiin. Sillon tää 60-kilonen sakemanni päätti varottamatta hypätä mun selkään. No määhän siitä töytäsystä sukelsin päälleni roskakaappiin. Sieltä ylöskömpiessäni tää karvanenkaveri päätti hurruuttaa mua takaapäin kokorahalla. Onneksi mulla oli housut jalassa, niin neitsyys säilyi.
Hitto kun pääsin seisaalleni ja sain otteen koiran niskakarvoista, niin pidimme pitemmänkaavanpuhuttelun homoseksuaalisuudesta ja ihmisen ja koiran välisestä rakkaudesta! Tais poika ymmärtää, mistä oli puhe, koska ulisi koko puhuttelunajan Juuuu Juuuu Juuuu....
Yritäppä toiste, niin puren pallit irti!!!
maanantai 19. tammikuuta 2015
sukupuolitauti
Tippurin iski.
Tossa joku vuosi takaperin totesin, että mun pikkuveitikka oli vilustunu. Sillon ol kyllä kesä, enkä ollu roikotellu veitikkaa ulukoilimasa enkä uittanu kylymäsä veesä. Vaa tauti ol iskeny. Oireet oli selevät, kirveli pissatessa ja semmonen paksu harmaankeltanen touhutippa roikku ussein veitikannokassa. Tuli ihan mieleen se vanha Turkulainen sanonta: Mul kun on pää kippee, mul kun on nuha...
Siitä sitten terveysasemalle valittelleen oireita ja hoitua saamaan. Lääkäritäti ottiki näytteen pippelinnokasta semmosella pitkällä puikolla. Että jos ootta sanonu kivuliaaksi sitä, kun kynnen alle mennee joku tikku, nii että tiijä vielä kivusta mittään. Tätilääkäri otti kumihanskoilla otteen hepistä ja työnsi sinne pissareikään pitkänpuikon, sitten alko pyöittelleen puikkoo...
Mää meinasin märistä ääneen tuskasta, vaa olin kummiski hilijaa ja ihan paikollaan näytteenoton ajan. Muutama hikipisara valu kummiski silimäkulumista.
Näytteenoton jäläkeen tää sadistisenhoidon antanut lääkäritäti laski mun hepin takas reittä vasten ja taputti heppiä lempeästi kumihanskalla kehuen; "hyvinhän se meni, reippaasti olitte"!
Kumpaakohan hän tarkotti?
Mun piti jäähä vielä ootteleen pika-analyysintuloksia sinne terveyskeskukseen. Siinä ootellessa alako pissattaanki, ku se näytteenotto unohtu mielestä. Mää lähinki käymään vessasa, VOE HALAVATTU sitä tuskaa. Pissaputki oli raavittu verille näytettä ottaissa. Mää uluvoin ku susi pissiessäni, ku ainut rööri oli rikottu sillä puikolla.
Lääkäritäti kutsu mut uudestaan sissään huoneeseensa, saan siis vihdoin tulokset. No ensimmäisenä hän kertoo positiiviset uutiset, siis näytteen tuloksen... Nii että tippuri löytyi. Onko se piilossa ollutkaa? Ja sitten tulee ohjeita seksipartnereille uutisen kertomisesta. Sekä Ohjeita miten välttää seuraava vierailu tämän taudin tiimoilta.
Yllättäin tätilääkäri pyytää mua riisuun housut uudestaan. Olinko mää tosiaan niin hyvin varusteltu, että uuvestaan haluaa nähä? Mää heitän alakerran paljaaksi oitis.
Tätilääkäri ottaa mua niskasta kiinni ja työntää kohti hoitopöytää. Mää siinä puolikumarassa nojjaan pöytään iliman housuja. Sillon tunnen tuikkauksen pakarassani, ku tätilääkäri pistää ensimmäisen tautia hoitavan pistoksen persuksiini. Näitä piikkejä pitää kuulemma hakea useampikin.
Enstöikseen mun pittää ilimottaa kaikille kumppaneille, joihin oon mahollisesti tauvin tartuttanu. Ei tuu ku kolome mieleen, pistän kaikille tekstarin kännykällä:
"mulla on todettu tippuri, mahdollisesti se on myös sulla, käy lääkärissä"
Olipa persoonallinen viesti.
Ensimmäinen vastaus: "?????"
Toinen vastaus: "joo mää tiesin et mulla on, en vaa muistanu sanoo ;) sorry."
Kerkesin just lähettää eka-viestiin vastauksen, että "oltiin sillon sillain iliman kumia jos muistat? ota yhteyttä!"
tulee kolomas vastausviesti: ...On siinä nii palijo kirosanoja, nii ja mua haukkuu kaikilla laatusannoilla, etten kehtaa tähän kirijottaa.
Just ku oon lukemasa tuota kolomatta viestiä,nii puhelin alakaa soimaan. Sipe soittaa...Sipe on tää jolle ekana viestin lähetin.
Mää vastaan Sipelle: "hei muru"..... On hetki hiljasta, sitten miesääni toisessa päässä vastaa "Risto täällä terve." Voe elläimenkäsi! kuka sielä soittaa...
Selviteltiin hetki tätä asiaa Riston kans.
Sipe oli soitellu mulle isänsä puhelimesta, kun omassa puhelimessa ei ollut saldoja. No oishan tuo voinu mullekki kertoo, ettei oo oma numero. Ihan pieni moka.
En enää koskaan lähde yhdenillanseikkailuun... Ainakaan ilman spärdäreitä.
Tossa joku vuosi takaperin totesin, että mun pikkuveitikka oli vilustunu. Sillon ol kyllä kesä, enkä ollu roikotellu veitikkaa ulukoilimasa enkä uittanu kylymäsä veesä. Vaa tauti ol iskeny. Oireet oli selevät, kirveli pissatessa ja semmonen paksu harmaankeltanen touhutippa roikku ussein veitikannokassa. Tuli ihan mieleen se vanha Turkulainen sanonta: Mul kun on pää kippee, mul kun on nuha...
Siitä sitten terveysasemalle valittelleen oireita ja hoitua saamaan. Lääkäritäti ottiki näytteen pippelinnokasta semmosella pitkällä puikolla. Että jos ootta sanonu kivuliaaksi sitä, kun kynnen alle mennee joku tikku, nii että tiijä vielä kivusta mittään. Tätilääkäri otti kumihanskoilla otteen hepistä ja työnsi sinne pissareikään pitkänpuikon, sitten alko pyöittelleen puikkoo...
Mää meinasin märistä ääneen tuskasta, vaa olin kummiski hilijaa ja ihan paikollaan näytteenoton ajan. Muutama hikipisara valu kummiski silimäkulumista.
Näytteenoton jäläkeen tää sadistisenhoidon antanut lääkäritäti laski mun hepin takas reittä vasten ja taputti heppiä lempeästi kumihanskalla kehuen; "hyvinhän se meni, reippaasti olitte"!
Kumpaakohan hän tarkotti?
Mun piti jäähä vielä ootteleen pika-analyysintuloksia sinne terveyskeskukseen. Siinä ootellessa alako pissattaanki, ku se näytteenotto unohtu mielestä. Mää lähinki käymään vessasa, VOE HALAVATTU sitä tuskaa. Pissaputki oli raavittu verille näytettä ottaissa. Mää uluvoin ku susi pissiessäni, ku ainut rööri oli rikottu sillä puikolla.
Lääkäritäti kutsu mut uudestaan sissään huoneeseensa, saan siis vihdoin tulokset. No ensimmäisenä hän kertoo positiiviset uutiset, siis näytteen tuloksen... Nii että tippuri löytyi. Onko se piilossa ollutkaa? Ja sitten tulee ohjeita seksipartnereille uutisen kertomisesta. Sekä Ohjeita miten välttää seuraava vierailu tämän taudin tiimoilta.
Yllättäin tätilääkäri pyytää mua riisuun housut uudestaan. Olinko mää tosiaan niin hyvin varusteltu, että uuvestaan haluaa nähä? Mää heitän alakerran paljaaksi oitis.
Tätilääkäri ottaa mua niskasta kiinni ja työntää kohti hoitopöytää. Mää siinä puolikumarassa nojjaan pöytään iliman housuja. Sillon tunnen tuikkauksen pakarassani, ku tätilääkäri pistää ensimmäisen tautia hoitavan pistoksen persuksiini. Näitä piikkejä pitää kuulemma hakea useampikin.
Enstöikseen mun pittää ilimottaa kaikille kumppaneille, joihin oon mahollisesti tauvin tartuttanu. Ei tuu ku kolome mieleen, pistän kaikille tekstarin kännykällä:
"mulla on todettu tippuri, mahdollisesti se on myös sulla, käy lääkärissä"
Olipa persoonallinen viesti.
Ensimmäinen vastaus: "?????"
Toinen vastaus: "joo mää tiesin et mulla on, en vaa muistanu sanoo ;) sorry."
Kerkesin just lähettää eka-viestiin vastauksen, että "oltiin sillon sillain iliman kumia jos muistat? ota yhteyttä!"
tulee kolomas vastausviesti: ...On siinä nii palijo kirosanoja, nii ja mua haukkuu kaikilla laatusannoilla, etten kehtaa tähän kirijottaa.
Just ku oon lukemasa tuota kolomatta viestiä,nii puhelin alakaa soimaan. Sipe soittaa...Sipe on tää jolle ekana viestin lähetin.
Mää vastaan Sipelle: "hei muru"..... On hetki hiljasta, sitten miesääni toisessa päässä vastaa "Risto täällä terve." Voe elläimenkäsi! kuka sielä soittaa...
Selviteltiin hetki tätä asiaa Riston kans.
Sipe oli soitellu mulle isänsä puhelimesta, kun omassa puhelimessa ei ollut saldoja. No oishan tuo voinu mullekki kertoo, ettei oo oma numero. Ihan pieni moka.
En enää koskaan lähde yhdenillanseikkailuun... Ainakaan ilman spärdäreitä.
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Hautajaiset koiralle
Koiran tuhkaaminen!
Tuolla eräällä nettisivustolla joku nainen kyseli koiran tuhkaamisesta ja edullista paikkaa kyseli. Mää kun oon kroonisessa rahapulassa, niin päätin auttaa. Lupasin parillakympillä hoitaa homman. Nainen halus vielä, että koira haetaan kotoa ja tuhkat tuodaan hänelle. No sehän sopi mulle, tosin pieneen lisähintaan 20e. Rouvalle sopi mainiosti ja ymmärsi lisähinnan. Sovittiin sitten päivä jolloin haen koiran.
Sattu sitten niin sopivasti että mulla loppu työharjottelu L&Tllä just samana iltapäivänä kun tää koira piti hakea. Niinpä päätettiin työkaverin kanssa hakea koira firman autolla. Mää menin hakeen koiraa naisen asunnosta, niin hän alkoi kiljuun, että vois olla edes työpuku päällä kun toisen koiraa hakee viimeiselle matkalle. Olihan mulla! No yritin siinä vaikeena sopertaa, että ei voi aina tietää tulevista asiakkaista, siis koirista. Siksi "työasu L&T-roskakuskin puku"...
No tää rouva sitten lupas koiransa mun mukaan. Voi Hyvää Päivää, hän haki makuuhuoneesta elävän Berhandilaisen...
Joo mää vein sen koiran sitte meidän autolle. Yritettiin Rikun, tän mun harjotteluohjaajan kanssa nostaa koiraa auton ohjaamoon. Eihän se iso haluton koira sinne noussu kahella miehelläkkään. Riku sitte ehotti, että laitetaan peräkonttiin. Sinne roskasäiliöönhän tää karvaturri hyppäs ihan mielellään. Vaan ku Riku alko kauhoon puristimella koiraa roskien sekaan, niin mää huusin SEIS!
Ei hitto mun sisu anna periksi puristaa koiraa hengiltä jätepuristimella. Mää sanoin Rikulle, että kävellään koiran kans kotiin. Riku lähti lopettaan päivän ajot ja mää jäin käveleen tän koiran kans kotiin.
Päästiin koiran kans kotiin. Mää nimesin koiran matkalla Löntyksi, kun se löntysteli nii hitaasti. Haettiin meille molemmille kotimatkalla ruokaakin, niin päästän syömään. Kotona sitten mietin tätä tuhkaamista! Onneksi vanhassa leivinuunissa oli tuhkaluukku tyhjentämättä. Tällä kuuluisalla Jeesusteipillä tai viralliselta nimeltään Ilmastointiteipillä jota Roundarinteipiksikin haukutaan, tiivistin yhden tyhjän kaljalaatikon. Lapoin tuhkaa leivinuunin tuhkaluukusta laatikon täyteen.
Vein sitte seuraavana päivänä tuhkauurnan tälle rouvalle ja sanoin, että oli niin kova työ tuhkaamisessa että täytyy saada parikymppiä lisää. Rouva maksoi. Sitten hän availi laatikkoa ja totesi olut-logon nähdessään, että ei tämä uurna sovi hänen koiralleen. Rouva käski hakea lähellä olevasta hautaustoimistosta oikean uurnan. Kyllä se mulle sopii parinkympin lisähinnasta, rouva maksoi.
Halvimmatkin uurnat maksoi tässä liikkeessä 150e... Soitin rouvalle ja kerroin asian. Rouva tuli itse liikkeeseen ja valitsi 500e maksavan uurnan koiralleen. Mentiin rouvan asuntoon ja alettiin siirtämän tuhkaa uurnasta uuteen. Rouva ihmetteli mustia hiiliä tuhkan seassa? Minä selitin, että koiralla oli niin suuret luut, ettei ne palaneet meidän laadukkaassa krematoriossa.
Tuhkat saatiin siirrettyä ja rouva vaihtoi mustaa ylle, hän pyysi minuakin pukeutumaan surupukuun... eihän mulla ollu kun farkut ja verkkatakki päälläni. Yritin siinä selittää, ettei meidän hautaustoimisto saata hautaan asti... Arvatkaapa kelpasko se tälle rouvalle? Ei tosiaankaan.
Mentiin lähimpään pukuvuokraamoon hakemaan mulle mustapuku ylleni. Rouva maksoi vuokran 150e. Sitten haettiin tuhkat uudessa uurnassa ja ajettiin eläintenhautausmaalle, jossa hautapaikka maksoi 70e.
Juhlallisin seremonioin hautasimme eläintenhautausmaalle minun leivinuunintuhkat, jotka olisin voinut ilmaiseksi heittää kompostiin. Lauloimme vielä haudalla virren "mä silmät luon ylös taivaaseen"... "hoosiannakin" olis sopinut paremmin näihin hautajaisiin, ainakin ajankohdan puolesta.
PS. Ette muuten sattuis tietään jotakuta, joka haluis Berhandinkoiran halvalla???
Tai sitten tarvisin koiralle hautajaiset halvalla...
Tuolla eräällä nettisivustolla joku nainen kyseli koiran tuhkaamisesta ja edullista paikkaa kyseli. Mää kun oon kroonisessa rahapulassa, niin päätin auttaa. Lupasin parillakympillä hoitaa homman. Nainen halus vielä, että koira haetaan kotoa ja tuhkat tuodaan hänelle. No sehän sopi mulle, tosin pieneen lisähintaan 20e. Rouvalle sopi mainiosti ja ymmärsi lisähinnan. Sovittiin sitten päivä jolloin haen koiran.
Sattu sitten niin sopivasti että mulla loppu työharjottelu L&Tllä just samana iltapäivänä kun tää koira piti hakea. Niinpä päätettiin työkaverin kanssa hakea koira firman autolla. Mää menin hakeen koiraa naisen asunnosta, niin hän alkoi kiljuun, että vois olla edes työpuku päällä kun toisen koiraa hakee viimeiselle matkalle. Olihan mulla! No yritin siinä vaikeena sopertaa, että ei voi aina tietää tulevista asiakkaista, siis koirista. Siksi "työasu L&T-roskakuskin puku"...
No tää rouva sitten lupas koiransa mun mukaan. Voi Hyvää Päivää, hän haki makuuhuoneesta elävän Berhandilaisen...
Joo mää vein sen koiran sitte meidän autolle. Yritettiin Rikun, tän mun harjotteluohjaajan kanssa nostaa koiraa auton ohjaamoon. Eihän se iso haluton koira sinne noussu kahella miehelläkkään. Riku sitte ehotti, että laitetaan peräkonttiin. Sinne roskasäiliöönhän tää karvaturri hyppäs ihan mielellään. Vaan ku Riku alko kauhoon puristimella koiraa roskien sekaan, niin mää huusin SEIS!
Ei hitto mun sisu anna periksi puristaa koiraa hengiltä jätepuristimella. Mää sanoin Rikulle, että kävellään koiran kans kotiin. Riku lähti lopettaan päivän ajot ja mää jäin käveleen tän koiran kans kotiin.
Päästiin koiran kans kotiin. Mää nimesin koiran matkalla Löntyksi, kun se löntysteli nii hitaasti. Haettiin meille molemmille kotimatkalla ruokaakin, niin päästän syömään. Kotona sitten mietin tätä tuhkaamista! Onneksi vanhassa leivinuunissa oli tuhkaluukku tyhjentämättä. Tällä kuuluisalla Jeesusteipillä tai viralliselta nimeltään Ilmastointiteipillä jota Roundarinteipiksikin haukutaan, tiivistin yhden tyhjän kaljalaatikon. Lapoin tuhkaa leivinuunin tuhkaluukusta laatikon täyteen.
Vein sitte seuraavana päivänä tuhkauurnan tälle rouvalle ja sanoin, että oli niin kova työ tuhkaamisessa että täytyy saada parikymppiä lisää. Rouva maksoi. Sitten hän availi laatikkoa ja totesi olut-logon nähdessään, että ei tämä uurna sovi hänen koiralleen. Rouva käski hakea lähellä olevasta hautaustoimistosta oikean uurnan. Kyllä se mulle sopii parinkympin lisähinnasta, rouva maksoi.
Halvimmatkin uurnat maksoi tässä liikkeessä 150e... Soitin rouvalle ja kerroin asian. Rouva tuli itse liikkeeseen ja valitsi 500e maksavan uurnan koiralleen. Mentiin rouvan asuntoon ja alettiin siirtämän tuhkaa uurnasta uuteen. Rouva ihmetteli mustia hiiliä tuhkan seassa? Minä selitin, että koiralla oli niin suuret luut, ettei ne palaneet meidän laadukkaassa krematoriossa.
Tuhkat saatiin siirrettyä ja rouva vaihtoi mustaa ylle, hän pyysi minuakin pukeutumaan surupukuun... eihän mulla ollu kun farkut ja verkkatakki päälläni. Yritin siinä selittää, ettei meidän hautaustoimisto saata hautaan asti... Arvatkaapa kelpasko se tälle rouvalle? Ei tosiaankaan.
Mentiin lähimpään pukuvuokraamoon hakemaan mulle mustapuku ylleni. Rouva maksoi vuokran 150e. Sitten haettiin tuhkat uudessa uurnassa ja ajettiin eläintenhautausmaalle, jossa hautapaikka maksoi 70e.
Juhlallisin seremonioin hautasimme eläintenhautausmaalle minun leivinuunintuhkat, jotka olisin voinut ilmaiseksi heittää kompostiin. Lauloimme vielä haudalla virren "mä silmät luon ylös taivaaseen"... "hoosiannakin" olis sopinut paremmin näihin hautajaisiin, ainakin ajankohdan puolesta.
PS. Ette muuten sattuis tietään jotakuta, joka haluis Berhandinkoiran halvalla???
Tai sitten tarvisin koiralle hautajaiset halvalla...
Pikkujoulut kotona
Olihan pikkujoulut!
Jope on mun vanha työkaveri ja meil on samanikäset tyttäretki, nii ollaan oltu palijo yhteyksisä aikoinaan. Vaa ei viimeaikoina ku ollaan molemmat erottu kuluneen vuojen aikana. Jope se ehottiki, että pijettäis pikkujoulut nii saatas taas porista niin ku sillon ennen.
Tuumasta toimeen. Mää sanoin Jopelle, että tuo karjalanpaistin, nii mää kokkaan loput. Ku oon kokannu joskus ennenki. Kävin toissapäivänä kaupasta hakkeen jouluevväitä ja alon valamistelleen pikkujouluja. Kuusenki kävin viimeyönä varastaan tuosta lähipuistosta. Ei se kauheen iso ollu, mutta puoltoistametrinen ainaki.
Eilenaamuna alettiin tytön kans laittaan paikkoja kuntoon iltaa varten. Hain kuusenjalan ja koristeet varastosta, nostettiin kuusi parvekkeelta jalakaansa. Aukastiin koristelastikko! Meijän kissa oli käyny pitämässä vessana joulukoristelaatikkoa...
No huh huh mikä löyhkä! Mää nakkasin koristelaatikon pesuhuoneeseen, lasetin sinne vettä suihkusta ja ruutailin Fairya päälle. Kyllä ne siellä puhistuu. No eihän se pahavilaatikko kestäny semmosta vesipesua. Laatikosta alako irtoileen isoja riekaleita, jotka tukki lattiakaivon. Kuusenkoristeet lillu pitkin lattiaa tulvivassa vedessä, joka vaahtos aika runsaasti...
No mää lähin röökille miettiin uutta strategiaa!
Tulin sisälle ja alon paistaan pipareita, kyllä se pesuhuone sillä aikaa kuivuu. Tyttökin tuli kaveriksi piparinleivontaan. Nakattiin ne kaupan valmiit piparilevyt pöydälle ja alettiin ettiin kaulinta. Oiskohan tuo Ex-muija vieny kaulimen lähtiissä, kun ei me sitä löydetty. Siinä sitte muistin, että ollaan joskus kotona kaulittu tyhjällä pullollaki taikinaa. Eipä löytyny tyhjää pulloakaan, vaan tyhyjiä kalijatölökkejä oli enemmänki. Joo me alettiin kaulitteen pipareita kaljatölkeillä...
Pipariksi meni sekin. Tölökit vaan ruttaantu pyöritellessä, eikä piparitaikina litistyny yhtään. No tytär sitte muisti, että hällä on muovinen kokispullo jääkaapissa. Tyttö sitte sillä pullolla kaulitti taikinan. Ei siitä ihan tasapaksua tullu, kun se kokispullo on sen muotonen... No on kummiski kaulittu!
Eihän meilä ollu piparimuottejakaan. Vaa mää hoksasin, että juomalasilla painetaan kaks ympyrää vierekkäin, ja sitte väliin vielä yks painallus, nii saahaan kaks sirppikuuta aikaseksi, eikä niitä keskipaloja viittiny paistaa oli ne SEN näkösiä joo.
Alettiin sitte nosteleen näitä pipareita uunipellille, nii hoksasin, että ois kannattanu siitä keittiönpöyvältä ottaa se kangasliina ensin pois. Raavin veittellä irti pipareita sen minkä sain ja loput taikinat puotin pöydälle uusiksi kaulittaviksi. Nii ja liinan vein sinne pesuhuoneeseen likomaan.
Oli se pesuhuoneen tulvakin vähän helpottanu, niin nakkasin pöytäliinan sinne ja pyykkipulveria sekkaan, aukasin hanan valumaan kuumaavetttä lissää lammikkoon. Kyllä ne siellä likoo.
Saatin me 5-pellillistä leivottua pipareita, vaan uunipeltejä oli vaan kaks. No vuorotellen uuniin ja kaks peltiä kerralla, nii homma joutuu.
Oli meillä torttutaikinaaki, vaan kuten jo varmaan arvaattekin, ei ollu sitä muottia jolla tehä niitä torttuja... Enkä määkään hätäpäissäni muistanu kuis se torttutaikina leikataan että saahaan tähenmuotosia. Otin sitte vaa leikkuuveiten jolla leikkelin voitaikinasta tähenmuotosia kappaleita ja tyttö kaateli luumuhillua päälle. Oli ne näkösiä.
Otin justiinsa viimesiä pipareita pois uunista ku ovikello soi. Jope tuli tyttärensä kans juhliin ja toi vielä pari tyttären kaveriaki tullessaan. Mää hääräsin keittössä ja mun tyttö meni avaan ovee. Tytöllä oli menny pikkusen sekasi ajatus pikkujoulusta ja syntymäpäivästä. Niinpä mun tytär avas kaikki pikkujoululahjat jo eteisessä kun lapset niitä hänelle anto...
Jopekin pääsi keittiöön asti ja toivotti ylpeenä, täältä tulee Karjalanpaistia... Eihän mulla oo perunoita, en muistanu ostaa.. Sanoin Jopelle, että syökää perunat kotona ku mulla ei oo. Käännyin kattoon Jopea ja huomasin, että hällä on kädessään laatikollinen juotavaa, eikä syötävää... Eikös näitten pitäny olla lasten pikkujoulut ja Jope tuo laatikollisen kaljaa.
Nakkasin loput leivonnaiset uuniin ja lähdin pesemään joulukoristeita. Keräsin kaikki joulukoristeet muovipussiin, jotka ei enää haisseet kissan*uselle. Huusin lapset hakemaan koristepussia, että saan siivota pesuhuoneen loppuun.
Olin juuri kaivelemassa lattiakaivoa, kun olohuoneensuunnalta kuului karmea rymäys. Lapset olivat kinastelleet pussin kantovuorosta, niin olivat onnistuneet repimään pussin kahtia. Kaikki koristeet sirpaleina lattialla.
Olin juuri siivoamassa olohuonetta, kun palovaroitin ilmoitti torttujen olevan kypsiä...
Onneksi en kerennyt laittaa laatikoita uuniin, enkä sekoittaa rosollia. Ehkä seuraavat pikkujoulut aikuisten seurassa ja enempi ruokapohjalta...
Jope on mun vanha työkaveri ja meil on samanikäset tyttäretki, nii ollaan oltu palijo yhteyksisä aikoinaan. Vaa ei viimeaikoina ku ollaan molemmat erottu kuluneen vuojen aikana. Jope se ehottiki, että pijettäis pikkujoulut nii saatas taas porista niin ku sillon ennen.
Tuumasta toimeen. Mää sanoin Jopelle, että tuo karjalanpaistin, nii mää kokkaan loput. Ku oon kokannu joskus ennenki. Kävin toissapäivänä kaupasta hakkeen jouluevväitä ja alon valamistelleen pikkujouluja. Kuusenki kävin viimeyönä varastaan tuosta lähipuistosta. Ei se kauheen iso ollu, mutta puoltoistametrinen ainaki.
Eilenaamuna alettiin tytön kans laittaan paikkoja kuntoon iltaa varten. Hain kuusenjalan ja koristeet varastosta, nostettiin kuusi parvekkeelta jalakaansa. Aukastiin koristelastikko! Meijän kissa oli käyny pitämässä vessana joulukoristelaatikkoa...
No huh huh mikä löyhkä! Mää nakkasin koristelaatikon pesuhuoneeseen, lasetin sinne vettä suihkusta ja ruutailin Fairya päälle. Kyllä ne siellä puhistuu. No eihän se pahavilaatikko kestäny semmosta vesipesua. Laatikosta alako irtoileen isoja riekaleita, jotka tukki lattiakaivon. Kuusenkoristeet lillu pitkin lattiaa tulvivassa vedessä, joka vaahtos aika runsaasti...
No mää lähin röökille miettiin uutta strategiaa!
Tulin sisälle ja alon paistaan pipareita, kyllä se pesuhuone sillä aikaa kuivuu. Tyttökin tuli kaveriksi piparinleivontaan. Nakattiin ne kaupan valmiit piparilevyt pöydälle ja alettiin ettiin kaulinta. Oiskohan tuo Ex-muija vieny kaulimen lähtiissä, kun ei me sitä löydetty. Siinä sitte muistin, että ollaan joskus kotona kaulittu tyhjällä pullollaki taikinaa. Eipä löytyny tyhjää pulloakaan, vaan tyhyjiä kalijatölökkejä oli enemmänki. Joo me alettiin kaulitteen pipareita kaljatölkeillä...
Pipariksi meni sekin. Tölökit vaan ruttaantu pyöritellessä, eikä piparitaikina litistyny yhtään. No tytär sitte muisti, että hällä on muovinen kokispullo jääkaapissa. Tyttö sitte sillä pullolla kaulitti taikinan. Ei siitä ihan tasapaksua tullu, kun se kokispullo on sen muotonen... No on kummiski kaulittu!
Eihän meilä ollu piparimuottejakaan. Vaa mää hoksasin, että juomalasilla painetaan kaks ympyrää vierekkäin, ja sitte väliin vielä yks painallus, nii saahaan kaks sirppikuuta aikaseksi, eikä niitä keskipaloja viittiny paistaa oli ne SEN näkösiä joo.
Alettiin sitte nosteleen näitä pipareita uunipellille, nii hoksasin, että ois kannattanu siitä keittiönpöyvältä ottaa se kangasliina ensin pois. Raavin veittellä irti pipareita sen minkä sain ja loput taikinat puotin pöydälle uusiksi kaulittaviksi. Nii ja liinan vein sinne pesuhuoneeseen likomaan.
Oli se pesuhuoneen tulvakin vähän helpottanu, niin nakkasin pöytäliinan sinne ja pyykkipulveria sekkaan, aukasin hanan valumaan kuumaavetttä lissää lammikkoon. Kyllä ne siellä likoo.
Saatin me 5-pellillistä leivottua pipareita, vaan uunipeltejä oli vaan kaks. No vuorotellen uuniin ja kaks peltiä kerralla, nii homma joutuu.
Oli meillä torttutaikinaaki, vaan kuten jo varmaan arvaattekin, ei ollu sitä muottia jolla tehä niitä torttuja... Enkä määkään hätäpäissäni muistanu kuis se torttutaikina leikataan että saahaan tähenmuotosia. Otin sitte vaa leikkuuveiten jolla leikkelin voitaikinasta tähenmuotosia kappaleita ja tyttö kaateli luumuhillua päälle. Oli ne näkösiä.
Otin justiinsa viimesiä pipareita pois uunista ku ovikello soi. Jope tuli tyttärensä kans juhliin ja toi vielä pari tyttären kaveriaki tullessaan. Mää hääräsin keittössä ja mun tyttö meni avaan ovee. Tytöllä oli menny pikkusen sekasi ajatus pikkujoulusta ja syntymäpäivästä. Niinpä mun tytär avas kaikki pikkujoululahjat jo eteisessä kun lapset niitä hänelle anto...
Jopekin pääsi keittiöön asti ja toivotti ylpeenä, täältä tulee Karjalanpaistia... Eihän mulla oo perunoita, en muistanu ostaa.. Sanoin Jopelle, että syökää perunat kotona ku mulla ei oo. Käännyin kattoon Jopea ja huomasin, että hällä on kädessään laatikollinen juotavaa, eikä syötävää... Eikös näitten pitäny olla lasten pikkujoulut ja Jope tuo laatikollisen kaljaa.
Nakkasin loput leivonnaiset uuniin ja lähdin pesemään joulukoristeita. Keräsin kaikki joulukoristeet muovipussiin, jotka ei enää haisseet kissan*uselle. Huusin lapset hakemaan koristepussia, että saan siivota pesuhuoneen loppuun.
Olin juuri kaivelemassa lattiakaivoa, kun olohuoneensuunnalta kuului karmea rymäys. Lapset olivat kinastelleet pussin kantovuorosta, niin olivat onnistuneet repimään pussin kahtia. Kaikki koristeet sirpaleina lattialla.
Olin juuri siivoamassa olohuonetta, kun palovaroitin ilmoitti torttujen olevan kypsiä...
Onneksi en kerennyt laittaa laatikoita uuniin, enkä sekoittaa rosollia. Ehkä seuraavat pikkujoulut aikuisten seurassa ja enempi ruokapohjalta...
Kotimaan matkailua Turussa
Minä hyvä ja kielipää!!!
Naapurin Abdullah halus käydä Vaasassa morjestaan jotain serkunkumminkaimansiskoo. Olivat joskus lapsena asuneet naapurikylissä, välimatkaakaan ollu ku 700km. No mää tämmösistä etäsukulaisista mittää ymmärrä, vaa ku Abdullah lupas maksaa bensat ja ruuat, nii suostuin ku ei ollu muutakaan tekemistä tälle viikolle.
Pakattiin makkuupussit ja puhasta paitaa ja kalsaria mun pikku Fiattiin. On kuulemma tuola etelänmailla tapana mennä omien makkuuksien kanssa kyllään. Onko niillä Ahriikassaki makkuupusseja? Vai viekö ne repullisen olkia mennessään?
No matka meni hienosti. Täältä Oulusta lähettiin, ja Kempeleen kohilla alako Abdullah vaatiin ensimmäistä pyssäystä. On kuulemma rukkoushetki. Mie pistin Fiuden parkkiin siihen moottoritien pientareelle, nii kaveri ruppee asettelleen rukkousalustaa kompassilla oikeeseen suuntaan. Onneksi rätti sattu sillain tiensuuntasesti. Hitto ku ois rätin laittanu poikittain ja kumartaessa ois pää jääny rekanalle...
Matka siitä sitte jatku ainaki Kokkolaan asti, ennen ku Abdullah halus syömään ja Fiatti tarvi bensaa. Eikä niitä voinu tankata yhenpysähyksentaktiikalla. Tankattiin auto jollai bensa-asemalla, mulle ois passannu siellä joku hodari tai vastaava eväs, vaa ei Abdullahille. Kokkolassa on jokun Kaavya Kitchen, jonka omistajan Abdullah tuntee. Joo se soitti sinne ravintelliin ennen ku oltiin perillä ja tilas ruuat valmiiksi, no säästäähän siinä aikaa.
Enhän mää ymmärtäny sanaakaan mitä Abdullah tilas, kun se puhu jotai etelänmurretta tän kaverinsa kans puhelimessa.
Päästiin tähän kuppilaan, nii meille oli varattu isopöytä. Annoksia rupes tuleen pienissä kupeissa. Ensimmäisessä annoksessa mää poltin suuni, en sen takia, että ruoka ois kuumaa, vaan sen takia, että mausteisa oli nii runsaasti. Muutamat annokset oli ihan syötäviä, vaan yks murea liha oli yli kaiken. Kun lähettiin jatkaan matkaa,niin Abdullah kerto mulle, että tää murea liha oli koiraa...
Että teki mieli oksentaa. Vaan oltiin jo autossa, niin en ilennyt.
Päästiin siitä jo lähelle Vaasaa, niin poliisit pysäytti meidät. En mää ajanut ylinopeutta, ainakaan tietääkseni. Ensin tuli pilliä suuhun, joo mää puhalsin. Sitte konstaappeli sano mulle " Hejssan" mää siihen vastasin että; "hei hei, kävitkö kaukanakin?" Konstaappeli hieman kiristi ilmettään ja kysyi; "hallitseeko han ruotsi?" Mää mietin hetken ja tuumasin;"eiköhän tuo KalleKustaa hallitte sitä ruottia jo, nii ei mun tartte..." Sillon lähti Mattilanakan tyhymempipoika Fiudenikkunasta pihalle niin ettei tarvinu ovia aukasta.
Jumalavita kolomepäivää pitivät putkassa solvauksesta ja herjaamisesta sain vaan sakkoja.
No Abdullahista ei ollu tietookaan...
Millä mää ny kotia mennessä syön, ku maksumies on hukassa? Fiatti oli kummiski polliisiaseman takapihalla parkisa, ja tankissa menovettä kohtalaiseen, vastahan se Kokkolassa tankattiin...
No lähin siitä sitte yksin tulleen Ouluunpäin vaa ku ei ollu karttaa eikä navigaattorii, nii tuli pikku mutka matkaan.
Lähin siitä Vaasan keskustasta ajeleen opasteiden E8 mukaan, nii kohta tuli sellanen hitoniso kiertoliittymä. Siinä yhessä ristauksessa oli iso kyltti " ÅBO", kait se Oulua tarkotti? Sinne mää suhasin. Maisemat näytti vähän oudoilta noin muutaman päivän jäläkeen, vaa aattelin että ne täälä eteläsä rakentaa vähän noppeempaa ku kotopuolesa.
No nyt mä oon Turus. Vaa täälä on kuulemma merimieskirkko, johon pääsee yöksi ihan pelekällä makkuupussillaki... Mites täältä pääsis kottiin... Viimenen kerta ku naapuria avitan... Perrrrrhonen!
Naapurin Abdullah halus käydä Vaasassa morjestaan jotain serkunkumminkaimansiskoo. Olivat joskus lapsena asuneet naapurikylissä, välimatkaakaan ollu ku 700km. No mää tämmösistä etäsukulaisista mittää ymmärrä, vaa ku Abdullah lupas maksaa bensat ja ruuat, nii suostuin ku ei ollu muutakaan tekemistä tälle viikolle.
Pakattiin makkuupussit ja puhasta paitaa ja kalsaria mun pikku Fiattiin. On kuulemma tuola etelänmailla tapana mennä omien makkuuksien kanssa kyllään. Onko niillä Ahriikassaki makkuupusseja? Vai viekö ne repullisen olkia mennessään?
No matka meni hienosti. Täältä Oulusta lähettiin, ja Kempeleen kohilla alako Abdullah vaatiin ensimmäistä pyssäystä. On kuulemma rukkoushetki. Mie pistin Fiuden parkkiin siihen moottoritien pientareelle, nii kaveri ruppee asettelleen rukkousalustaa kompassilla oikeeseen suuntaan. Onneksi rätti sattu sillain tiensuuntasesti. Hitto ku ois rätin laittanu poikittain ja kumartaessa ois pää jääny rekanalle...
Matka siitä sitte jatku ainaki Kokkolaan asti, ennen ku Abdullah halus syömään ja Fiatti tarvi bensaa. Eikä niitä voinu tankata yhenpysähyksentaktiikalla. Tankattiin auto jollai bensa-asemalla, mulle ois passannu siellä joku hodari tai vastaava eväs, vaa ei Abdullahille. Kokkolassa on jokun Kaavya Kitchen, jonka omistajan Abdullah tuntee. Joo se soitti sinne ravintelliin ennen ku oltiin perillä ja tilas ruuat valmiiksi, no säästäähän siinä aikaa.
Enhän mää ymmärtäny sanaakaan mitä Abdullah tilas, kun se puhu jotai etelänmurretta tän kaverinsa kans puhelimessa.
Päästiin tähän kuppilaan, nii meille oli varattu isopöytä. Annoksia rupes tuleen pienissä kupeissa. Ensimmäisessä annoksessa mää poltin suuni, en sen takia, että ruoka ois kuumaa, vaan sen takia, että mausteisa oli nii runsaasti. Muutamat annokset oli ihan syötäviä, vaan yks murea liha oli yli kaiken. Kun lähettiin jatkaan matkaa,niin Abdullah kerto mulle, että tää murea liha oli koiraa...
Että teki mieli oksentaa. Vaan oltiin jo autossa, niin en ilennyt.
Päästiin siitä jo lähelle Vaasaa, niin poliisit pysäytti meidät. En mää ajanut ylinopeutta, ainakaan tietääkseni. Ensin tuli pilliä suuhun, joo mää puhalsin. Sitte konstaappeli sano mulle " Hejssan" mää siihen vastasin että; "hei hei, kävitkö kaukanakin?" Konstaappeli hieman kiristi ilmettään ja kysyi; "hallitseeko han ruotsi?" Mää mietin hetken ja tuumasin;"eiköhän tuo KalleKustaa hallitte sitä ruottia jo, nii ei mun tartte..." Sillon lähti Mattilanakan tyhymempipoika Fiudenikkunasta pihalle niin ettei tarvinu ovia aukasta.
Jumalavita kolomepäivää pitivät putkassa solvauksesta ja herjaamisesta sain vaan sakkoja.
No Abdullahista ei ollu tietookaan...
Millä mää ny kotia mennessä syön, ku maksumies on hukassa? Fiatti oli kummiski polliisiaseman takapihalla parkisa, ja tankissa menovettä kohtalaiseen, vastahan se Kokkolassa tankattiin...
No lähin siitä sitte yksin tulleen Ouluunpäin vaa ku ei ollu karttaa eikä navigaattorii, nii tuli pikku mutka matkaan.
Lähin siitä Vaasan keskustasta ajeleen opasteiden E8 mukaan, nii kohta tuli sellanen hitoniso kiertoliittymä. Siinä yhessä ristauksessa oli iso kyltti " ÅBO", kait se Oulua tarkotti? Sinne mää suhasin. Maisemat näytti vähän oudoilta noin muutaman päivän jäläkeen, vaa aattelin että ne täälä eteläsä rakentaa vähän noppeempaa ku kotopuolesa.
No nyt mä oon Turus. Vaa täälä on kuulemma merimieskirkko, johon pääsee yöksi ihan pelekällä makkuupussillaki... Mites täältä pääsis kottiin... Viimenen kerta ku naapuria avitan... Perrrrrhonen!
Isänpäivä
Kosto on suloinen!
Sattu tossa mennäsuvena semmonen ajatuskatko. Olin ollu taas muutamanpäivän edustusreissulla firmanpiikkiin, ja kohmeloissani kotia palailemassa. Nii vaimo pisti viestiä, että hae tyttö eskarista kotimatkalla ja hakekaa sille synttärikakkuun sellanen kynttilä jossa on se numero. Oli kuulemma tyttö ollu semmosta vailla.
No mää hajin tytön, ja löysin vielä oman, vaikka oli sielä palijo muitaki lapsia. Ko en oo ennen käyny moisesa paikasa tenavia valittemasa.
Mentii tytön kans oikeen issoon markettiin, että ois iso valikoima. Löyettiin oikia hyllyki. Oli siinä kynttilöitä hyllytolokulla. Mää sitte kyssyin tytöltä, että kuis vanaha sää oot? Tyttö sano jotta kuus-vuotta. Mentii hyllylle siihenkohtaan misä oli palijo erinäkösiä kuutosia, ja lupasin reiluna isinä, ettei tarvi hintalappuja tuijottaa, valittee vaan mieluisen näkösen nii isi maksaa.
Löysikin se tyttö semmosen kynttilän josa oli kuutonen ja numeron sissään oli vielä suijjautettu prinsessa istuun kukkakimppu käjessä. Oliha se hieno, ja kallein, mutta mitä siitä.
Päästiin kotia, nii rouva sielä jo päällysti kakkua viikonlopun rientoihin. Mää tälläsin kynttilän siihen kakkuun ja oli se komia. Rouva otti oikeen kuvia kakusta feispuukia varten. Sitte se rouva alako noituun niin ku turijanlappalainen ja haukku minut aivottomaksi apinaksi ja rapulapeikoksi ja tulikohan sieltä vielä muita mieltä ylistäviä sivistyssanoja lisäksi...
Mää siinä ihimettelin, että mikä vikana? Nii rouva vähän kirkasti asiaa! Jos tyttö on nyt 6V nii täs kakussa pittää olla kynttilä jossa lukkee 7V! No voe halavattu sentää sanon mää. Eihä sitä kaikkia hoksaa raskaan työviikon jäläkeen. Eiku taksilla hakemaan uutta kynttilää, ku kerkesin jo pikkusen kurkkua kostuttaan siinä valokuvvauksen aikana.
Eihä sieltä marketista just samannäköstä seiskaa löytyny! Itkupotkuraivarit otettiin siinä hyllyn vieresä. No sain kummiski suostuteltua noin suurinpiirtein vastaavaan seiskaan suklaalevyllä ja tuuttijäätelöllä. Nii ja mää lupasin, että säästetään se kuutonen sitte 9-synttäreille. Ei tarvii ku saaha sytytyslanka toiseen päähän. Hyvä minä!
Vajaan 100€ lasku väärästä kynttilännumerosta. Taksikyydit edestakas ja uus kynttilä ja lohutuskarkit... Ja janotti siihen malliin, että käytiin pitkäripasessa hakkeen isillekkin lohutusta...
Hyvinhän ne synttäri sitte meni muuten, mutta tyttö huomas ettei se kuutosessa oleva prinsessa voi istua pääalaspäin kukkakimppunsa kanssa sitten yheksänvuotissynttäreillä...
No sitten tähän aamuun!
Tossa kuudenkieppeillä herään, ku tytär tulee vaimoni kans sängynviereen laulaan lahjapaketin ja kortin kanssa. Mää ihan liikutuin kyyneliin. Tyttö antaa kauniin kortin. Mää pyyhin silmiäni ja luen kortista "hyvää äitienpäivää" mitä vitt...? No tyttö sanoo, ettei se muistanu kumpi päivä nyt on, ja teki tollasen kortin. No kiva pila HEH HEH... Avaan paketin. Tosi upee satiininen yöpaita, tosin punainen ja pitsikoristeltu... Vaimo sanoo, ettei hänkään muistanut kumpi päivä nyt on... Hauskaa pilaa, tässä vaiheessa muakin jo hymyilyttää pikku naljailut viimekesäisestä. Toivat he kahvin ja leivoksenkin sänkyyn, ja ne olivat oikein hyvät.
Nautittuani aamukahvit kermaleivoksella sängyssä, päätin avata läppärini, lukeakseni uutiset. Ennen kuin Kalevan sivut ehtivät kunnolla avautua, niin vatsassani alkoi karmea myllerrys. Siinä läppäri kainalossa vessaan kiiruhtaessani kuulin tyttäreni naurunsekaisen selityksen. "Sorry isi, mää en muistanu että sulle pitää olla laktoositonta kermavaahtoo ja kahvimaitoo..."
Niin että täällä istun pöntöllä ja kirjottelen läppärillä... Jotenkin mää tämän vielä kostan.
Sattu tossa mennäsuvena semmonen ajatuskatko. Olin ollu taas muutamanpäivän edustusreissulla firmanpiikkiin, ja kohmeloissani kotia palailemassa. Nii vaimo pisti viestiä, että hae tyttö eskarista kotimatkalla ja hakekaa sille synttärikakkuun sellanen kynttilä jossa on se numero. Oli kuulemma tyttö ollu semmosta vailla.
No mää hajin tytön, ja löysin vielä oman, vaikka oli sielä palijo muitaki lapsia. Ko en oo ennen käyny moisesa paikasa tenavia valittemasa.
Mentii tytön kans oikeen issoon markettiin, että ois iso valikoima. Löyettiin oikia hyllyki. Oli siinä kynttilöitä hyllytolokulla. Mää sitte kyssyin tytöltä, että kuis vanaha sää oot? Tyttö sano jotta kuus-vuotta. Mentii hyllylle siihenkohtaan misä oli palijo erinäkösiä kuutosia, ja lupasin reiluna isinä, ettei tarvi hintalappuja tuijottaa, valittee vaan mieluisen näkösen nii isi maksaa.
Löysikin se tyttö semmosen kynttilän josa oli kuutonen ja numeron sissään oli vielä suijjautettu prinsessa istuun kukkakimppu käjessä. Oliha se hieno, ja kallein, mutta mitä siitä.
Päästiin kotia, nii rouva sielä jo päällysti kakkua viikonlopun rientoihin. Mää tälläsin kynttilän siihen kakkuun ja oli se komia. Rouva otti oikeen kuvia kakusta feispuukia varten. Sitte se rouva alako noituun niin ku turijanlappalainen ja haukku minut aivottomaksi apinaksi ja rapulapeikoksi ja tulikohan sieltä vielä muita mieltä ylistäviä sivistyssanoja lisäksi...
Mää siinä ihimettelin, että mikä vikana? Nii rouva vähän kirkasti asiaa! Jos tyttö on nyt 6V nii täs kakussa pittää olla kynttilä jossa lukkee 7V! No voe halavattu sentää sanon mää. Eihä sitä kaikkia hoksaa raskaan työviikon jäläkeen. Eiku taksilla hakemaan uutta kynttilää, ku kerkesin jo pikkusen kurkkua kostuttaan siinä valokuvvauksen aikana.
Eihä sieltä marketista just samannäköstä seiskaa löytyny! Itkupotkuraivarit otettiin siinä hyllyn vieresä. No sain kummiski suostuteltua noin suurinpiirtein vastaavaan seiskaan suklaalevyllä ja tuuttijäätelöllä. Nii ja mää lupasin, että säästetään se kuutonen sitte 9-synttäreille. Ei tarvii ku saaha sytytyslanka toiseen päähän. Hyvä minä!
Vajaan 100€ lasku väärästä kynttilännumerosta. Taksikyydit edestakas ja uus kynttilä ja lohutuskarkit... Ja janotti siihen malliin, että käytiin pitkäripasessa hakkeen isillekkin lohutusta...
Hyvinhän ne synttäri sitte meni muuten, mutta tyttö huomas ettei se kuutosessa oleva prinsessa voi istua pääalaspäin kukkakimppunsa kanssa sitten yheksänvuotissynttäreillä...
No sitten tähän aamuun!
Tossa kuudenkieppeillä herään, ku tytär tulee vaimoni kans sängynviereen laulaan lahjapaketin ja kortin kanssa. Mää ihan liikutuin kyyneliin. Tyttö antaa kauniin kortin. Mää pyyhin silmiäni ja luen kortista "hyvää äitienpäivää" mitä vitt...? No tyttö sanoo, ettei se muistanu kumpi päivä nyt on, ja teki tollasen kortin. No kiva pila HEH HEH... Avaan paketin. Tosi upee satiininen yöpaita, tosin punainen ja pitsikoristeltu... Vaimo sanoo, ettei hänkään muistanut kumpi päivä nyt on... Hauskaa pilaa, tässä vaiheessa muakin jo hymyilyttää pikku naljailut viimekesäisestä. Toivat he kahvin ja leivoksenkin sänkyyn, ja ne olivat oikein hyvät.
Nautittuani aamukahvit kermaleivoksella sängyssä, päätin avata läppärini, lukeakseni uutiset. Ennen kuin Kalevan sivut ehtivät kunnolla avautua, niin vatsassani alkoi karmea myllerrys. Siinä läppäri kainalossa vessaan kiiruhtaessani kuulin tyttäreni naurunsekaisen selityksen. "Sorry isi, mää en muistanu että sulle pitää olla laktoositonta kermavaahtoo ja kahvimaitoo..."
Niin että täällä istun pöntöllä ja kirjottelen läppärillä... Jotenkin mää tämän vielä kostan.
B&B-matkailua Suomessa
Kaverini Late firman osti!
Late on yrittäjäsukua, jo kolomannesa polovesa. Laten isoisällä oli firma ja isälläänki oli firma. Late itte vaan ei ollu kiinnostunu yrittäjäelämästä ku molemmat suvun yrittäjät joutu linnaan heti konkurssin yhteyesä, vai tuliko lie konkurssi ku yrittäjä joutu häkkiin... En tiijä.
Laten vaarilla oli oma teknokemiallinentuotantolaitos navetanylisillä. Vedestä, sokerista ja hiivasta teki nektariinia kyläläisille. Kannattava firma sinänsä, yli 90% kylän asukkaista asioi siinä firmassa. Ainoastaan kylän konstaapeli ei asioinut liikkeessä.
Kun vaari lähti kivensisään, jatkoi Laten isä firmaa. Tosin hän ei itse keitellyt moista nektariinia, vaan toi sitä Venäjältä. Firma oli niin suosittu, että kylän pastorikin osti kirkkaat Laten isältä ja mustikkamehut Laten äidiltä. Näin saatiin lantraamalla hyvää ehtoollisviiniä ja tuettiin kylän yritystoimintaa. Muuten hyvä bisnes, mutta häkki heilui siitäkin.
Lateen mää tutustuin amiksessa, oltiin samalla luokalla laitoshuoltajanperusteetontatutkintoa suorittamassa. Siis suomeksi sanottuna opiskeltiin kaksvuotta siivoojiksi, ku siihenaikaan SOL lupas palakata kaikki kurssin läpässeet töihin 6-markan tuntipalakalla.
No ei se koulukaan Latea kiinnostanu. Loppukokeessa reputti, kun ois pitäny imurointinäyttö suorittaa. Eihän se Late saanu imuria käyntiin, ku yritti johdosta vetämällä käynnistää konetta, niin ko moottorisahhaa.
No Late sai sitte perinnön, ku vaari kuoli tapaturmasesti sinne Pelson isojenpoikienkorkeakouluun. Perintörahhoilla Late osti semmosen matkailuyrityksen Kuusamosta. Elämyssafaria kaikille, oli firman nimi. Ohjelmapalveluihin kuulu koiravaljakkoajelua talvella ja kumivenneellä koskenlaskua kesällä.
Koiravalijakko systeemit ois voinu toimiakki jos ois hommannu haskeja vetokoiriksi, vaa ei! Late ku on tottunu nuoresta asti metästään, nii hommas lauman ajokoiria. Ensimmäinen turistimatka valamiiksi merkityllä reitillä päätty siihen, ku nää ajokoirat näki yhen jäniksen ja lähti perrään. Kuulemma kaks viikkua ettivät moottorikelekoilla tätä japanialaista perhettä sieltä Kuusamon takamailta. No rajavartiolaitoksen helikopteri löysi lopulta tämän retkikunnan, vaan eivät saanu pyssäytettyä ennen ku ampuvat sen jäniksen. Oli sen juoksemisen jäläkeen jäniski nii kuiva, että papanoi pelekkää sahanpurua viimeset kolomepäivää.
No se kumiveneretki kuohuvissakoskissa ois voinu toimia Latenki opastamana, vaan ku talavi oli pitkä ja aikaa panostaa mainontaan, nii Late tyri senki. Late painatti mainoslehtisiä. Ensin hän suunnitteli tekstin suomeksi; tule koe koskenkuohut turvallisesti. Sitte Late aatteli kansainvälisiä bisneksiä ja käänsi lauseen saksaksi googlekääntäjällä ja vei tekstin painoon. Virhe oli siinä kun vei vaan tämän saksankielisen version sinne painoon ja paino sitten suomensi tekstin esitteeseen. Esitteessä luki suomeksi; tule uppoat koskeen varmasti. Eihän semmonen firma ollu pystyssä vuottakaan.
Vaan jotain Latekin reissullaan oppi. Nimittäin sen, että Kuusamon seudulla aika moni menestyvä yritys mainostaa tienvarressa B&B. No Laten koulumenestyksen tuntien ei se suomennos mennyt ihan oikeen tuossa B&Bssäkään.
Nykyään Latella on firma Helsingisä ja Laten suomennos B&Blle on Buranaa&Bilsneriä. Toimisto on autossa ja myymälä peräkontissa, juotavaa ja nappeja on kaupan jokalähtöön. Saattaa se nimismieskin olla kiinnostunu tämmösestä firmasta jossain vaiheessa.
Late on yrittäjäsukua, jo kolomannesa polovesa. Laten isoisällä oli firma ja isälläänki oli firma. Late itte vaan ei ollu kiinnostunu yrittäjäelämästä ku molemmat suvun yrittäjät joutu linnaan heti konkurssin yhteyesä, vai tuliko lie konkurssi ku yrittäjä joutu häkkiin... En tiijä.
Laten vaarilla oli oma teknokemiallinentuotantolaitos navetanylisillä. Vedestä, sokerista ja hiivasta teki nektariinia kyläläisille. Kannattava firma sinänsä, yli 90% kylän asukkaista asioi siinä firmassa. Ainoastaan kylän konstaapeli ei asioinut liikkeessä.
Kun vaari lähti kivensisään, jatkoi Laten isä firmaa. Tosin hän ei itse keitellyt moista nektariinia, vaan toi sitä Venäjältä. Firma oli niin suosittu, että kylän pastorikin osti kirkkaat Laten isältä ja mustikkamehut Laten äidiltä. Näin saatiin lantraamalla hyvää ehtoollisviiniä ja tuettiin kylän yritystoimintaa. Muuten hyvä bisnes, mutta häkki heilui siitäkin.
Lateen mää tutustuin amiksessa, oltiin samalla luokalla laitoshuoltajanperusteetontatutkintoa suorittamassa. Siis suomeksi sanottuna opiskeltiin kaksvuotta siivoojiksi, ku siihenaikaan SOL lupas palakata kaikki kurssin läpässeet töihin 6-markan tuntipalakalla.
No ei se koulukaan Latea kiinnostanu. Loppukokeessa reputti, kun ois pitäny imurointinäyttö suorittaa. Eihän se Late saanu imuria käyntiin, ku yritti johdosta vetämällä käynnistää konetta, niin ko moottorisahhaa.
No Late sai sitte perinnön, ku vaari kuoli tapaturmasesti sinne Pelson isojenpoikienkorkeakouluun. Perintörahhoilla Late osti semmosen matkailuyrityksen Kuusamosta. Elämyssafaria kaikille, oli firman nimi. Ohjelmapalveluihin kuulu koiravaljakkoajelua talvella ja kumivenneellä koskenlaskua kesällä.
Koiravalijakko systeemit ois voinu toimiakki jos ois hommannu haskeja vetokoiriksi, vaa ei! Late ku on tottunu nuoresta asti metästään, nii hommas lauman ajokoiria. Ensimmäinen turistimatka valamiiksi merkityllä reitillä päätty siihen, ku nää ajokoirat näki yhen jäniksen ja lähti perrään. Kuulemma kaks viikkua ettivät moottorikelekoilla tätä japanialaista perhettä sieltä Kuusamon takamailta. No rajavartiolaitoksen helikopteri löysi lopulta tämän retkikunnan, vaan eivät saanu pyssäytettyä ennen ku ampuvat sen jäniksen. Oli sen juoksemisen jäläkeen jäniski nii kuiva, että papanoi pelekkää sahanpurua viimeset kolomepäivää.
No se kumiveneretki kuohuvissakoskissa ois voinu toimia Latenki opastamana, vaan ku talavi oli pitkä ja aikaa panostaa mainontaan, nii Late tyri senki. Late painatti mainoslehtisiä. Ensin hän suunnitteli tekstin suomeksi; tule koe koskenkuohut turvallisesti. Sitte Late aatteli kansainvälisiä bisneksiä ja käänsi lauseen saksaksi googlekääntäjällä ja vei tekstin painoon. Virhe oli siinä kun vei vaan tämän saksankielisen version sinne painoon ja paino sitten suomensi tekstin esitteeseen. Esitteessä luki suomeksi; tule uppoat koskeen varmasti. Eihän semmonen firma ollu pystyssä vuottakaan.
Vaan jotain Latekin reissullaan oppi. Nimittäin sen, että Kuusamon seudulla aika moni menestyvä yritys mainostaa tienvarressa B&B. No Laten koulumenestyksen tuntien ei se suomennos mennyt ihan oikeen tuossa B&Bssäkään.
Nykyään Latella on firma Helsingisä ja Laten suomennos B&Blle on Buranaa&Bilsneriä. Toimisto on autossa ja myymälä peräkontissa, juotavaa ja nappeja on kaupan jokalähtöön. Saattaa se nimismieskin olla kiinnostunu tämmösestä firmasta jossain vaiheessa.
Treffit
TREFFIT OULUNMURTEELLA
Kävin mää reheveilläki viimeviikolla. Mukavan olonen daami, vaa pikkusen herraskainen luonteeltaan. Aina vonku tiskillä jotaki hienompaa juomaa, niin ko siiteriä ja lonkeroo. Mää ku tykkään että nuo hienot juomat kuten viinit ja samppaniat on paremmankansan juomaa, nii keppanaa tilasin aina kaks issoo.
Olhan se mukava daami, kehu muakin joka käänteessä imbesilliksi. No ehän mää osannu nuin hienosti naista kehhuu, nii sanon vaan, että on sulla hyvät hinkit eikä takapuolesakkaa oo mittään vikkaa.
No daami vissiin häkelty mun kehhuista, ku oli nii pitkään hilijaa. No mää sitte yritin tunnelman kohotukseksi viijä daamin tanssiparketille, ku nii hyvvää lähitanssimussiikkiiki soittivat. Vaa eikö tää ReeJii alakanukki sitte soittaan jottai riskomussiikkia. No ehän mää semmosta osannu...
Tää taami ketkutti hienosti siinä lavalla vartaloonsa, ja mää tykkäsin että se o seksikästä, niimpä määki innostuin ketkuttaan siinä lavalla. Ku mää en seksikkyyestä muuta tiijä, ku että aukastaan vetskari housuista. Niihä se Leskisen kaljupoikaki laulo seiskytluvulla "vetskari repee ja taivas aukeaa". Nii mää rupesin sitte sepalustani nykiin ylös-alas riskomussiikin tahtiin.
Tää taami innostu mun tanssista nii paljo, että käänsi iha selekänsä ja ketkutti vaan sitä keskinkertasta ahteriaan mulle. No siitähän mää kiihotuin ja aattelin jo yhteisiä sänkyleikkejä. Sänkyleikeistä muistin, et tää taami oli kertonu synnyttäneensä yheksän tenavaaki. Just ku olin isoon äänen kysymässä seksihommista tältä ihanaiselta, nii tää älykääpiö ReeJii lopetti jumputuksensoiton. Mää siinä sitte huudan keskellä hiljentynyttä tanssilavaa... "Ookko muuten aatellu, mulla ku on pieni veitikka ja sulla tommonen loppuun asti höylätty, nii onko meijän seksi sama ku heiluttais patonkia messuhallissa?"
No se vissiin innostu tää daami näistä seksipuhheista ja lähti käveleen pöytää kohen. Vaa mää hoksasin siinä matkalla, että suunta on väärä. Nii mää yritin ottaa olokapäästä kiinni ja ohojata oikaan pöytään. Vahingosa vaan käsi tarttu mekon niska-aukkon ja ku nykäsin, niin mekko oli mun käjessä ja tää naaras juoksi kohti narikkaa niin että strinkinnaru vaan vilikku keskinkertasen pakaroitten raosta.
Mää siinä sitte kans narikkaan kyseleen, että mitä ny?
Portsari lupas että voin ovelta huutaa perrään. Huusinhan mää, että millon meil on seuraavat rehevit? Taami huusi takas et sitte ku lehemät lentää. No ehän mää sitä heti ymmärtäny.
Onneksi naapurisa assuu tuo Rape. Rape on vanaha merikarhu ja kiertäny ainaki yheksän merta sillon 60-luvulla. Rape ties että Ausraaliasa ne siirtää lehemiä helikopterilla laitumelta toiselle, ku niilä on nii isot laitumet ettei lehemät jaksa kävellä toiselle niitylle. Nii ja Rape ties senki, että Ausraalian pääkaupunki o joku Sitni tai Lösänseles, vaa ei se Rapekaa ihan tarkkaan muista. Vissiin tää daami halluis seuraavat rehevit sinne Ausraaliaan?
No määpä sitte kyssyin Rapelta lisätietoja näistä issoista kaupunkeista, ku Rape on kummiski käyny niisä kaikisa. Nii Rape sano, että muutos on sama ku tulis Muhokselta junalla Ouluun, ku että lentäis Oulusta Sitniin tai Lösänselessiin.
En mää sitte oikeen tiijä. Ku mää oon kerran tullu Muhokselta Ouluun junalla, eikä mulla ollu litteraa eikä kolikkojakkaan taskusa, nii tää kontyktööri nakkas meikät junasta Pikkaralan kohalla ja junaki oli vielä liikkeessä. Se muuten sattu tuonne istumaosastoon, ainakin viikon oli ruvet pakaroissa.
Nii aattelin vaan, että jos lentämällä ja sama kontyktööri sattuu siihen lentokonneeseen. Mitä sitte jos heittää pihalle kesken lennon vaikka Parriisin päällä, osun vaikka Eihvelintorniin anaalillani. Mihin sitte sattuu ja kuinka kauan?
En lähe Ausraaliaan tommosten vosujen peräsä, pysyn kotona!
Kävin mää reheveilläki viimeviikolla. Mukavan olonen daami, vaa pikkusen herraskainen luonteeltaan. Aina vonku tiskillä jotaki hienompaa juomaa, niin ko siiteriä ja lonkeroo. Mää ku tykkään että nuo hienot juomat kuten viinit ja samppaniat on paremmankansan juomaa, nii keppanaa tilasin aina kaks issoo.
Olhan se mukava daami, kehu muakin joka käänteessä imbesilliksi. No ehän mää osannu nuin hienosti naista kehhuu, nii sanon vaan, että on sulla hyvät hinkit eikä takapuolesakkaa oo mittään vikkaa.
No daami vissiin häkelty mun kehhuista, ku oli nii pitkään hilijaa. No mää sitte yritin tunnelman kohotukseksi viijä daamin tanssiparketille, ku nii hyvvää lähitanssimussiikkiiki soittivat. Vaa eikö tää ReeJii alakanukki sitte soittaan jottai riskomussiikkia. No ehän mää semmosta osannu...
Tää taami ketkutti hienosti siinä lavalla vartaloonsa, ja mää tykkäsin että se o seksikästä, niimpä määki innostuin ketkuttaan siinä lavalla. Ku mää en seksikkyyestä muuta tiijä, ku että aukastaan vetskari housuista. Niihä se Leskisen kaljupoikaki laulo seiskytluvulla "vetskari repee ja taivas aukeaa". Nii mää rupesin sitte sepalustani nykiin ylös-alas riskomussiikin tahtiin.
Tää taami innostu mun tanssista nii paljo, että käänsi iha selekänsä ja ketkutti vaan sitä keskinkertasta ahteriaan mulle. No siitähän mää kiihotuin ja aattelin jo yhteisiä sänkyleikkejä. Sänkyleikeistä muistin, et tää taami oli kertonu synnyttäneensä yheksän tenavaaki. Just ku olin isoon äänen kysymässä seksihommista tältä ihanaiselta, nii tää älykääpiö ReeJii lopetti jumputuksensoiton. Mää siinä sitte huudan keskellä hiljentynyttä tanssilavaa... "Ookko muuten aatellu, mulla ku on pieni veitikka ja sulla tommonen loppuun asti höylätty, nii onko meijän seksi sama ku heiluttais patonkia messuhallissa?"
No se vissiin innostu tää daami näistä seksipuhheista ja lähti käveleen pöytää kohen. Vaa mää hoksasin siinä matkalla, että suunta on väärä. Nii mää yritin ottaa olokapäästä kiinni ja ohojata oikaan pöytään. Vahingosa vaan käsi tarttu mekon niska-aukkon ja ku nykäsin, niin mekko oli mun käjessä ja tää naaras juoksi kohti narikkaa niin että strinkinnaru vaan vilikku keskinkertasen pakaroitten raosta.
Mää siinä sitte kans narikkaan kyseleen, että mitä ny?
Portsari lupas että voin ovelta huutaa perrään. Huusinhan mää, että millon meil on seuraavat rehevit? Taami huusi takas et sitte ku lehemät lentää. No ehän mää sitä heti ymmärtäny.
Onneksi naapurisa assuu tuo Rape. Rape on vanaha merikarhu ja kiertäny ainaki yheksän merta sillon 60-luvulla. Rape ties että Ausraaliasa ne siirtää lehemiä helikopterilla laitumelta toiselle, ku niilä on nii isot laitumet ettei lehemät jaksa kävellä toiselle niitylle. Nii ja Rape ties senki, että Ausraalian pääkaupunki o joku Sitni tai Lösänseles, vaa ei se Rapekaa ihan tarkkaan muista. Vissiin tää daami halluis seuraavat rehevit sinne Ausraaliaan?
No määpä sitte kyssyin Rapelta lisätietoja näistä issoista kaupunkeista, ku Rape on kummiski käyny niisä kaikisa. Nii Rape sano, että muutos on sama ku tulis Muhokselta junalla Ouluun, ku että lentäis Oulusta Sitniin tai Lösänselessiin.
En mää sitte oikeen tiijä. Ku mää oon kerran tullu Muhokselta Ouluun junalla, eikä mulla ollu litteraa eikä kolikkojakkaan taskusa, nii tää kontyktööri nakkas meikät junasta Pikkaralan kohalla ja junaki oli vielä liikkeessä. Se muuten sattu tuonne istumaosastoon, ainakin viikon oli ruvet pakaroissa.
Nii aattelin vaan, että jos lentämällä ja sama kontyktööri sattuu siihen lentokonneeseen. Mitä sitte jos heittää pihalle kesken lennon vaikka Parriisin päällä, osun vaikka Eihvelintorniin anaalillani. Mihin sitte sattuu ja kuinka kauan?
En lähe Ausraaliaan tommosten vosujen peräsä, pysyn kotona!
Ravintola illallinen
Tuli sitte syötyä HALAVALLA!!!
Eilen ehtoolla iski saunan jäläkeen semmonen idea, että lähetäämpä ulos syömään. Eihän niitä arki-iltana oo yhentoista aikaan montaa paikkaa auki, nii mentiin *********. EI MAINOSTETA.
Mää sitte tarijoiliatytöltä kyssyn, et onko teilä laatuolutta (Guinnes)? Tyttö sano, et on heilä jottai kalijaa mustasa tölökisä... No haki tyttö sitte sen tölökin ja kaks lasia, ku me aijottiin aperatiivit korvata yhellä laatuoluella. Meinashan se tarijoilija aukasta tölökin ja kaataa niihin lasseihin, vaa mää kielsin. Jotka ei oo tätä tummaa herkkua kosaan juonu, niin kerrottakoon, että sielä tölökin sisällä on hiilihappopatruuna joka laukiaa ku tölökki avataan. Se pittää kerralla kaataa tuoppiin, että saa hapot juomaan. No mää sitte opastin tyttöö, kuinka juoma tarjoillaan. Saatiin hyvä aperatiivi.
Eilen ehtoolla iski saunan jäläkeen semmonen idea, että lähetäämpä ulos syömään. Eihän niitä arki-iltana oo yhentoista aikaan montaa paikkaa auki, nii mentiin *********. EI MAINOSTETA.
Mää sitte tarijoiliatytöltä kyssyn, et onko teilä laatuolutta (Guinnes)? Tyttö sano, et on heilä jottai kalijaa mustasa tölökisä... No haki tyttö sitte sen tölökin ja kaks lasia, ku me aijottiin aperatiivit korvata yhellä laatuoluella. Meinashan se tarijoilija aukasta tölökin ja kaataa niihin lasseihin, vaa mää kielsin. Jotka ei oo tätä tummaa herkkua kosaan juonu, niin kerrottakoon, että sielä tölökin sisällä on hiilihappopatruuna joka laukiaa ku tölökki avataan. Se pittää kerralla kaataa tuoppiin, että saa hapot juomaan. No mää sitte opastin tyttöö, kuinka juoma tarjoillaan. Saatiin hyvä aperatiivi.
Sitte me tilattiin jotku ruoka-annokset, pihiviä ja jättikatkaravunpyrstöjä, jottai lähemmäs 60€ annos kertaa kaks ja ruokajuomaksi viiniä pullo, vähän yli 50€ putelli. Minä tietty halusin sen lehemänlihan raakana, ku se on sillon parraillaan ku näytetään pihiville kuumaa paistinpannua keittiösä, vaa ei paisteta. Daamini halus pihivin mediumina, jottei ois kokilla liian heleppua.
No tulihan ne evväät aikonaan ja tarijoilija ihan kysy, että kummalle oli meedium piffi. Syötiin siinä sitte ja mulla alako tökkiin ne pihivin alla olleet kasvikset, ku ne oli poltettu ihan mustiksi. Pihiveissäkkää ollu ennää ko haarukalliset jälellä ja viiniputelli oli jo tyhyjä, ko mää huomasin että daamini pihivi oli palijo herkullisemman näkönen ku mun pihivi, ku hällä oli se raaka pihivi.
Mää sitte vinkkasin sen tarijoilijatypyn siihe pöytään ja esittelin niitä mustia tomatteja ja paprikoita siinä lautasella ja mainihin niistä pihiveistäki, jotka oli väärinpäin tarijoiltu. Ja taisinhan mää mainita vielä, että mitähän mää tästä sunnuntain Kalevaan kirijotan ku pitäs ravintola-arvostelu tehä...
No tarijoilijahan lähti keskustelleen pomon kanssa. Ku hän tuli takas, nii lupas jäläkiruuat tarijota meille. No mää tietty viinipäissään kelijuilin, ettei täsä ravintelisa uskalla ennää mittää syyä ku voi saaha ruokamyrkytyksen...
Nii tarijoilija lupas tarijota koko evvään juomineen päivineen, kuhan en kauheen pahasti hauku ravintelia Kalevan kirijotuksessani. No mää siinä sitte hellyin ja lupasin sen aperatiivi oluen maksaa ku se oli kummiski hyvvää, nii tarijoilija itte muistutti että häntä piti opettaa, kuis se tarijoillaan. Nii jäi sitte sen laatuolutki maksamatta.
Oli se nii halapa eväs, että taijan lähtä tänäiltana syömään uusiksi...
P.S. en oo koskaa Kalevaan kirijottanu
No tulihan ne evväät aikonaan ja tarijoilija ihan kysy, että kummalle oli meedium piffi. Syötiin siinä sitte ja mulla alako tökkiin ne pihivin alla olleet kasvikset, ku ne oli poltettu ihan mustiksi. Pihiveissäkkää ollu ennää ko haarukalliset jälellä ja viiniputelli oli jo tyhyjä, ko mää huomasin että daamini pihivi oli palijo herkullisemman näkönen ku mun pihivi, ku hällä oli se raaka pihivi.
Mää sitte vinkkasin sen tarijoilijatypyn siihe pöytään ja esittelin niitä mustia tomatteja ja paprikoita siinä lautasella ja mainihin niistä pihiveistäki, jotka oli väärinpäin tarijoiltu. Ja taisinhan mää mainita vielä, että mitähän mää tästä sunnuntain Kalevaan kirijotan ku pitäs ravintola-arvostelu tehä...
No tarijoilijahan lähti keskustelleen pomon kanssa. Ku hän tuli takas, nii lupas jäläkiruuat tarijota meille. No mää tietty viinipäissään kelijuilin, ettei täsä ravintelisa uskalla ennää mittää syyä ku voi saaha ruokamyrkytyksen...
Nii tarijoilija lupas tarijota koko evvään juomineen päivineen, kuhan en kauheen pahasti hauku ravintelia Kalevan kirijotuksessani. No mää siinä sitte hellyin ja lupasin sen aperatiivi oluen maksaa ku se oli kummiski hyvvää, nii tarijoilija itte muistutti että häntä piti opettaa, kuis se tarijoillaan. Nii jäi sitte sen laatuolutki maksamatta.
Oli se nii halapa eväs, että taijan lähtä tänäiltana syömään uusiksi...
P.S. en oo koskaa Kalevaan kirijottanu
tiistai 13. tammikuuta 2015
Vene
Tulipahan vaan mieleen... enkä tarkoita pölynimuria
Millanen vene se Psyko-Paatti on???
Onko se tehty souteluun ja suuteluun järvellä? Voiko laskea verkot ja vedet laidanyli? Kestääkö karikot järvessä ja elämässä? Pystyykö sillä vettään uistinta ja anoppia perässä?
ostanko sellasen vai pärjäänkö iliman?
Millanen vene se Psyko-Paatti on???
Onko se tehty souteluun ja suuteluun järvellä? Voiko laskea verkot ja vedet laidanyli? Kestääkö karikot järvessä ja elämässä? Pystyykö sillä vettään uistinta ja anoppia perässä?
ostanko sellasen vai pärjäänkö iliman?
torstai 8. tammikuuta 2015
Myydään Arabia-astiasto
Myydään Arabiaa
Ilmoitin minun täydellisestä Arabia-lautaskokoelmasta nettikirppiksellä. Joku kivannäköinen nainen oli tulossa ostamaan sitä. Etsin kokoelmaani, mutten sitä sitten enää löytänytkään, olisikohan ex-muija vienyt mennessään? Hakija oli pettynyt ja kysyi, olisiko jotain muuta myytävää? Ehdotin seksiä. Ei kelvannut.
Ilmoitin minun täydellisestä Arabia-lautaskokoelmasta nettikirppiksellä. Joku kivannäköinen nainen oli tulossa ostamaan sitä. Etsin kokoelmaani, mutten sitä sitten enää löytänytkään, olisikohan ex-muija vienyt mennessään? Hakija oli pettynyt ja kysyi, olisiko jotain muuta myytävää? Ehdotin seksiä. Ei kelvannut.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Pitkäviikonloppu
Oli semmonen pitkäviikonloppu viimekesänä! Lähin torstaina töistä jo puoliltapäivin. Sannoin pomolle että oon kipiä, vaikka oikeesti vaan janotti. Siitä sitte Kippurahäntäkaupan kautta kotia ja helepottaan olotillaa. Perjantaina olinki oikeesti "kippee" tiiättä sen olotilan. Kaveri tuli onneksi jo puoliltapäivin helepottaan oloja, tuomalla lissää ilolientä ja otettiin sitte porukalla. Lauantaina haettiin yhteistuumin lissää lääkitystä ja oltiin taas ilosessa nousussa... huh huh...
No tännään mää heräsin jostai uppo-ouvosta-asunnosta kauheessa kohomelossa. tärisin ja pelekäsin ommaa varjooniki. kaikki muut nukku sielä asunnossa, nii mää hiippailin ihan hilijaa pihalle. ulukona tunnistin paikan Tuiraksi, vaa ei ollu Merikoskenkadulla vilinää... mitähän tuo ois lie kello ollu? mulla ku ei oo kelloo.
Lähin sitte käveleen lämpimikseni Tuiransiltojen yli, että jos vaikka keskustassa ois porukkaa liikkeellä. Matka oli pitkä ja kylymä. Vapisin kylymästä ja kohomelosta ihan horkassa. Siinä Raatinsaaren jäläkeen alako mahasaki kiertään nii maan perusteellisesti. vaa ehän mää siinä keskellä siltoja voinu alakaa tortullekkaan. Aattelin että kävelen yhen kaverin tykö Lävitäjälle, sillä ku on semmonen ovisummeri sielä alaovella.
Pääsin jo siihe Tuomiokirkon kohille, ylitin sitä Kirkkokatua, ku se rotvallin ylitys oli liikaa mun mahalle. Just ku olin astumasa siitä kavulta siihe jalakakäytävälle, nii turahti kauhia märkäpieru housuun. Voi elläimenkäsi! Mää seison keskllä Oulua aamuyöllä tai varhasena aamuna romut housussa.
Ehän mää voi mennä kenenkää daamin luokse rimputtelleen ovisummereita ja tarjoileen prinssinnakkia omassaliemessä, vaikka ois kuin kova vapina päällänsä. Alakerta on pestävä ennen vierailua.
Hoksasin siinä sitte, että Ainolanpuistossa on se kalatie käytösä, jossa virtaa vesi. Sinne siis! Siinä jalat levällään kävellessä alako reisiin valumaan jottai märkää ja kylymää. Äkkiä farkut pois jalasta ettei ne sotkeennu. Otin vielä kengätki pois, ku kummiski nuo buutsit on kallita ostaa ja hankalia pestä.
Farkut olalla ja buutsit kädestä roikkuen jatkoin matkaa. Tosin määränpääni ei ollut enää kalatie puiston toisellapuolella, vaan lähin vesistö jossa pääsen rantaan pesemään itseäni.
Museon edustalta löysinkin mukavan vesilätäkön. Vettä ei ollut syväsi, mutta rantakaan ei ollut jyrkkä. Siispä kuralätäkköön alapesulle, niin ko entinen voikkamaikka käski aina liikuntatunnin jäläkeen.
Siinä kaksinkäsin anaaliani viruttaessa aloin kuunnella hengitystäni, joka kävi kummasti nuuskuttaen. Pidätin hetken hengitystä, mutta nuuskutus jatkui silti. Mietin hetken, ennen kuin tajusin katsoa taakseni. Jonkun susikoira nuuhki pakaroitani varovasti muutaman sentin päästä. Säikähdettiin varmaan molemmat yhtäpaljon, minä koiraa ja koira minua kun huusin säikähdyksestä. Muutaman sadanmetrinpäässä seisoi nuorinainen toisessa kädessä talutushihna ja toisessa kädessä joku herkkupussi koiralle, jota hän ravisteli innokkaasti. Jostain syystä tämä neiti kutsui koiransa kuiskaamalla.
Ajattelin, että siinäpähän houkuttele koirasi miten haluat, minä jatkan pesua nyt!
Sainki pestyä loppuun asti ja housut jalkaan ennen ku poliisit tulivat.
Kyselivät multa jostain itsensäpaljastajasta joka kuulemma liikkuu Ainolanpuistossa. Sannoin vaan, että en oo nähäny, misä lie. Enkä mää semmosta ollu nähänykkää.
No tännään mää heräsin jostai uppo-ouvosta-asunnosta kauheessa kohomelossa. tärisin ja pelekäsin ommaa varjooniki. kaikki muut nukku sielä asunnossa, nii mää hiippailin ihan hilijaa pihalle. ulukona tunnistin paikan Tuiraksi, vaa ei ollu Merikoskenkadulla vilinää... mitähän tuo ois lie kello ollu? mulla ku ei oo kelloo.
Lähin sitte käveleen lämpimikseni Tuiransiltojen yli, että jos vaikka keskustassa ois porukkaa liikkeellä. Matka oli pitkä ja kylymä. Vapisin kylymästä ja kohomelosta ihan horkassa. Siinä Raatinsaaren jäläkeen alako mahasaki kiertään nii maan perusteellisesti. vaa ehän mää siinä keskellä siltoja voinu alakaa tortullekkaan. Aattelin että kävelen yhen kaverin tykö Lävitäjälle, sillä ku on semmonen ovisummeri sielä alaovella.
Pääsin jo siihe Tuomiokirkon kohille, ylitin sitä Kirkkokatua, ku se rotvallin ylitys oli liikaa mun mahalle. Just ku olin astumasa siitä kavulta siihe jalakakäytävälle, nii turahti kauhia märkäpieru housuun. Voi elläimenkäsi! Mää seison keskllä Oulua aamuyöllä tai varhasena aamuna romut housussa.
Ehän mää voi mennä kenenkää daamin luokse rimputtelleen ovisummereita ja tarjoileen prinssinnakkia omassaliemessä, vaikka ois kuin kova vapina päällänsä. Alakerta on pestävä ennen vierailua.
Hoksasin siinä sitte, että Ainolanpuistossa on se kalatie käytösä, jossa virtaa vesi. Sinne siis! Siinä jalat levällään kävellessä alako reisiin valumaan jottai märkää ja kylymää. Äkkiä farkut pois jalasta ettei ne sotkeennu. Otin vielä kengätki pois, ku kummiski nuo buutsit on kallita ostaa ja hankalia pestä.
Farkut olalla ja buutsit kädestä roikkuen jatkoin matkaa. Tosin määränpääni ei ollut enää kalatie puiston toisellapuolella, vaan lähin vesistö jossa pääsen rantaan pesemään itseäni.
Museon edustalta löysinkin mukavan vesilätäkön. Vettä ei ollut syväsi, mutta rantakaan ei ollut jyrkkä. Siispä kuralätäkköön alapesulle, niin ko entinen voikkamaikka käski aina liikuntatunnin jäläkeen.
Siinä kaksinkäsin anaaliani viruttaessa aloin kuunnella hengitystäni, joka kävi kummasti nuuskuttaen. Pidätin hetken hengitystä, mutta nuuskutus jatkui silti. Mietin hetken, ennen kuin tajusin katsoa taakseni. Jonkun susikoira nuuhki pakaroitani varovasti muutaman sentin päästä. Säikähdettiin varmaan molemmat yhtäpaljon, minä koiraa ja koira minua kun huusin säikähdyksestä. Muutaman sadanmetrinpäässä seisoi nuorinainen toisessa kädessä talutushihna ja toisessa kädessä joku herkkupussi koiralle, jota hän ravisteli innokkaasti. Jostain syystä tämä neiti kutsui koiransa kuiskaamalla.
Ajattelin, että siinäpähän houkuttele koirasi miten haluat, minä jatkan pesua nyt!
Sainki pestyä loppuun asti ja housut jalkaan ennen ku poliisit tulivat.
Kyselivät multa jostain itsensäpaljastajasta joka kuulemma liikkuu Ainolanpuistossa. Sannoin vaan, että en oo nähäny, misä lie. Enkä mää semmosta ollu nähänykkää.
Yhen tähen illallinen
Heräsin eileaamulla ja janotti nii maa perusteellisesti. Soitin heti aamusta pomolle, että oon kipiä. Pomo tuumas vaa hyvin rauhallisesti, että se o vissiin perijantaiaamu... Kelijuilikohan se mulle? No mää kysyn sitä sitte maanantaina, jos en jää loiventaan.
Onneksi oli vajjaa pullo jääkapisa, nii pääsi jo seittemältä alottelleen. Katto ne lähikaupalla taas pitkään, ku olin jo ysinaikaan hakemasa paria pahvilaatikkua, ja ilosessa seilissä.
Siinähän se päivä meniki tissutellesa. Iltapäivästä alako jo näläkäki vaivaan, vaa ku en muistanu mittää ruokaa ostaa kaupasta. Alon siinä sitte katteleen kaappeja, mitä evästä laittasin. Jääkaapisa oli kahenkilon perunapussi, avvaamaton. Taisin ostaa sen joskus kevväälä, ku aijoin istuttaa pottuja kukkapurkkiin. Nii ja puolikas lenkki löyty kans. Maituaki oli kolome vajjaata puolenlitranpurkkia. Oon ne töisä ostanu, ku oon rillillä käyny syömäsä. Purkit o sitte päivän seissy avattuna autosa ja iltasella tuonu ne jääkaappiin, niin ko kahavimaijoksi, jos sattuu vieraita käymään. Itte en kahaviini maitua laita.
Kuivamuonakaapista löyty semmonen Knorrin kermakastikepussi. Siinä oli kyllä päiväys 10/11. Mietin että kumpikohan on kuukausi ja kumpi vuosi? Ei sillä oo väliä historiaa ne on kummiski. Pussi oli ihan ehyt ja kiinteen tuntunen, siis käyttöön. Kyllä näillä aineksilla poikamies kokkaa gurmeeaterian!
Pistin ison kattilan täyteen vettä ja reilusti suolaa sinne. Sitte alon kuoriin pottuja kattilaan. Mun potut oli nii pehemeitä ja täynnä ituja(pitkiä), etten kehannu alakaa kuoriin. Kattila levylle ja napsin sormilla niitä ituja pois perunoista, osassa oli jo vihireet lehetki päässä. Laiton varalta koko kahenkilon pussin niitä pottuja, jos vaikka sattuu ettei kaikki oo syömäkeleposia, nii ainaki joku parempi sattuu sekkaan. Tuli sitä vettä vähän yli sieltä kattilastaki, vaa aattelin että kyllä se siitä haihtuu ku levyt lämpenee.
Makkaraa mää vähän viipaloin ja nakkasin paistinpannulle ruskistuun. Sitte ol tän Knorr-kastikkeen vuoro. Paketisa käskettii laittaan 2-desiä vettä ja 5-desiä maitoo kattilaan ja sekottaan tää pussinsisältö sinne sekkaan. Ei muuta ku hanasta vettä kattilaan ja maitopurkit jääkaapista esille. Kattila vesineen hellalle ja maitoja sekkaan, kaks ensimmäistä purkkia tuliki ihan kaatamalla hienosti. Kolomas purkki vähän nikotteli, vaan ku oikeen ravistin, nii sieltäki tippu joku paakku kattilaan. Sitte vaan hämmentelleen ja ootteleen että seos kiehuu. Pistin mää vähä suolaa, pippuria ja yhen lihaliemikuutionki makua antamaan kastiikkeelle.
Makkarat alako savuaan paistinpannulla. Oiskohan niille pitäny olla rasvaaki? No kätevä kokki nakkas nää toiseltapuolelta palaneet makkarasiivut äkkiä kastikkeen joukkoon. Sitte alon laittaan sitä Knorrin pussia kans kattilaan, vaa eihän se tullu ulos pussista. Muutaman nytysen sain ulos pienestä kulmaan avatusta reiästä, vaikka kuinka pussia puistelin. Päätin vähän nyrkillä pehmittää kastikeainesta ja yrittää sitte uudestaan. Muuten hyvin, vaan osa jauheesta hyppeli paakkuina ulos avaamastani reiästä ja lopuksi pussin toinen pää halkesi kokonaan.
Voi hyvää päivää mikä sotku! No kätevä kokki keräs muruset ja paakut pöydältä ja nakkas ne kattilaan. Loput pussin sisällöstäkin heivasin kattilaan... Paakkuna! Hyvä siitä tulee, ku tarpeeksi keittää, ajattelin...
Ainakin parikymmentäminuuttia hämmensin kastiketta levyllä, vaan ei se alkanu kiehuun. Sitte vasta huomasin, että viereinen levy oli päällä. No voe sun...
Nostin kattilan kuumalle levylle ja lähin röökille, ku harmitti koko kokkaus nii paljon. Varmaan arvaattekin, kun palasin röökiltä, niin kastike oli kiehunut yli kattilan, pitkin hellaa...
Sammutin hellan ja otin lautasen. Keräsin kattilasta neljä hyvännäköistä perunaa ja kastikekattilasta makkaranpaloja. Kastikkeen keräsin siitä hellalta, koska se näytti paremmalta kun kattilassa oleva. Halusin vielä tunnelmaa ruokailuun, vaan en löytänyt yhtään kynttilää kämpiltäni, niin googletin yhden takkamainoskuvan tietokoneeltani, jossa oli liekkejäkin. Tosi poikamiehen kynttiläillallinen.
Niin että jos siellä lukijoissa on alle 50v sinkkudaameja vailla tunnelmallista illallista, nii rohkeesti vaan viestiä tulemaan. Tänään ja varmaan vielä ensviikollakin ois tarjolla paistettujaperunoita ketsupin kera...
Onneksi oli vajjaa pullo jääkapisa, nii pääsi jo seittemältä alottelleen. Katto ne lähikaupalla taas pitkään, ku olin jo ysinaikaan hakemasa paria pahvilaatikkua, ja ilosessa seilissä.
Siinähän se päivä meniki tissutellesa. Iltapäivästä alako jo näläkäki vaivaan, vaa ku en muistanu mittää ruokaa ostaa kaupasta. Alon siinä sitte katteleen kaappeja, mitä evästä laittasin. Jääkaapisa oli kahenkilon perunapussi, avvaamaton. Taisin ostaa sen joskus kevväälä, ku aijoin istuttaa pottuja kukkapurkkiin. Nii ja puolikas lenkki löyty kans. Maituaki oli kolome vajjaata puolenlitranpurkkia. Oon ne töisä ostanu, ku oon rillillä käyny syömäsä. Purkit o sitte päivän seissy avattuna autosa ja iltasella tuonu ne jääkaappiin, niin ko kahavimaijoksi, jos sattuu vieraita käymään. Itte en kahaviini maitua laita.
Kuivamuonakaapista löyty semmonen Knorrin kermakastikepussi. Siinä oli kyllä päiväys 10/11. Mietin että kumpikohan on kuukausi ja kumpi vuosi? Ei sillä oo väliä historiaa ne on kummiski. Pussi oli ihan ehyt ja kiinteen tuntunen, siis käyttöön. Kyllä näillä aineksilla poikamies kokkaa gurmeeaterian!
Pistin ison kattilan täyteen vettä ja reilusti suolaa sinne. Sitte alon kuoriin pottuja kattilaan. Mun potut oli nii pehemeitä ja täynnä ituja(pitkiä), etten kehannu alakaa kuoriin. Kattila levylle ja napsin sormilla niitä ituja pois perunoista, osassa oli jo vihireet lehetki päässä. Laiton varalta koko kahenkilon pussin niitä pottuja, jos vaikka sattuu ettei kaikki oo syömäkeleposia, nii ainaki joku parempi sattuu sekkaan. Tuli sitä vettä vähän yli sieltä kattilastaki, vaa aattelin että kyllä se siitä haihtuu ku levyt lämpenee.
Makkaraa mää vähän viipaloin ja nakkasin paistinpannulle ruskistuun. Sitte ol tän Knorr-kastikkeen vuoro. Paketisa käskettii laittaan 2-desiä vettä ja 5-desiä maitoo kattilaan ja sekottaan tää pussinsisältö sinne sekkaan. Ei muuta ku hanasta vettä kattilaan ja maitopurkit jääkaapista esille. Kattila vesineen hellalle ja maitoja sekkaan, kaks ensimmäistä purkkia tuliki ihan kaatamalla hienosti. Kolomas purkki vähän nikotteli, vaan ku oikeen ravistin, nii sieltäki tippu joku paakku kattilaan. Sitte vaan hämmentelleen ja ootteleen että seos kiehuu. Pistin mää vähä suolaa, pippuria ja yhen lihaliemikuutionki makua antamaan kastiikkeelle.
Makkarat alako savuaan paistinpannulla. Oiskohan niille pitäny olla rasvaaki? No kätevä kokki nakkas nää toiseltapuolelta palaneet makkarasiivut äkkiä kastikkeen joukkoon. Sitte alon laittaan sitä Knorrin pussia kans kattilaan, vaa eihän se tullu ulos pussista. Muutaman nytysen sain ulos pienestä kulmaan avatusta reiästä, vaikka kuinka pussia puistelin. Päätin vähän nyrkillä pehmittää kastikeainesta ja yrittää sitte uudestaan. Muuten hyvin, vaan osa jauheesta hyppeli paakkuina ulos avaamastani reiästä ja lopuksi pussin toinen pää halkesi kokonaan.
Voi hyvää päivää mikä sotku! No kätevä kokki keräs muruset ja paakut pöydältä ja nakkas ne kattilaan. Loput pussin sisällöstäkin heivasin kattilaan... Paakkuna! Hyvä siitä tulee, ku tarpeeksi keittää, ajattelin...
Ainakin parikymmentäminuuttia hämmensin kastiketta levyllä, vaan ei se alkanu kiehuun. Sitte vasta huomasin, että viereinen levy oli päällä. No voe sun...
Nostin kattilan kuumalle levylle ja lähin röökille, ku harmitti koko kokkaus nii paljon. Varmaan arvaattekin, kun palasin röökiltä, niin kastike oli kiehunut yli kattilan, pitkin hellaa...
Sammutin hellan ja otin lautasen. Keräsin kattilasta neljä hyvännäköistä perunaa ja kastikekattilasta makkaranpaloja. Kastikkeen keräsin siitä hellalta, koska se näytti paremmalta kun kattilassa oleva. Halusin vielä tunnelmaa ruokailuun, vaan en löytänyt yhtään kynttilää kämpiltäni, niin googletin yhden takkamainoskuvan tietokoneeltani, jossa oli liekkejäkin. Tosi poikamiehen kynttiläillallinen.
Niin että jos siellä lukijoissa on alle 50v sinkkudaameja vailla tunnelmallista illallista, nii rohkeesti vaan viestiä tulemaan. Tänään ja varmaan vielä ensviikollakin ois tarjolla paistettujaperunoita ketsupin kera...
Loppiais seikkailu
Olipa Loppiainen
Heräsin tänään uppo-oudossa talossa, iliman rihimankiertämää, siis ihan nakkipellenä. Vieresä röhönötti semmonen vallaan ja joulukinkun sekotus, joka oli vissiin eilenehtoolla näyttäny hyvältä tai ainaki luvannu jottai hyvvää, ku olin matkaan lähteny.
Yritin siinä hiippailla hilijaa ylös, ettei tää daami herräis. Etin vaatteitaniki, vaa ne oli hujanhajan pitkin asuntoo. Kalsarit roikku olohuoneen kattolampusa ja sitä rattaa. Suussaki oli semmonen maku niin ku joku ois juonu kissanpissaa mun hampailla...
Menin siitä vessaan ettiin hammastahanaa, että sillä purskuttelisin paremman maun ees suuhuni. Onnistuin sieltä peilikaapista kaataan monta purkkia ja purnukkaa pitkin lavuaaria ja lattiaa. Mukana oli kynsilakkaa ja muuta semmosta mitä niilä naisila ruukaa sielä kaapisa olla. No onneksi siivouskaapista löyty jottai lakkabensiiniä, jonka aattelin olevan tähän siivoukseen sopivaa ainetta.
Meni mulla ainaki pullollinen sitä lakkabensaa ja rullallinen vessapaperia, ennen ko vessa alako näyttään suunnilleen siistiltä. Heitin nämä paperit ja tais siinä mennä joku terveyssiekki vessanpönttöön. Alako tuo mahaki huuteleen jo siihen malliin, että kävin äkkiä hakkeen röökin ja jonku mainoslehen olohuoneesta ja alon vääntään torttua.
Keskityin siihen lehteen nii antaumuksella, etten huomannu röökin loppunpalamista, ennen ku tulipää tipahti alakerran karvoihin ja poltti nii halavatusti. Huitasin äkkiä käjellä tulipään vessanpönttöön. SE OLI VIRHE! Pöntöstä kuulu semmonen humahus ku liekit löi pöntöstä. Siinä palo ässiosasto ja kaikki muutki karvat alakerrasta.
Mää hyppäsin pystyyn pöntöltä kauheesti kiroten. Yritin sammuttaa tulipalon vetämällä vessan, vaa sielä oli nii paljo paperia, tamppooneita ja tietty mun booa päällimmäisenä keossa, että pönttö meni tukkoon.
Sitä pöntössä lilluvaa puuroo katellessa mua alako oksettaan ihan karmeesti. Juoksin äkkiä parvekeelle, etten tukkis enempää pönttyä. Aika lastit latasinki siitä parvekkeenkaiteen yli. Olin siinä jo viimesiä mahanpohjia kääntämässä sinne alla kasvaneeseen ruusupuskaan, ku joku työnsi kylmän ja märän kuononsa mun palaneeseen ahteriini. Tän daamin koira oli heränny mun seikkailuihin ja tullu avoimesta parvekkeenovesta tekeen tuttavuutta mun pyyhkimättömän hanurin kanssa.
Säikähin sitä koiraa nii, että tipahin siitä kaiteenyli maahan. Onneksi oli vaan ekakerros, vaa oli siinäki puotusta parimetriä. Siinä se Mattilanakan tyhymempipoika makas keskellä ruusupuskaa, omassaliemessä marinoituna. Ainut mikä lohutti nii tuo viimeyönä tuiskunnu lumi viilensi mukavasti palanutta alakertaa.
Kömmin siitä sitte pystyyn, vaa matkaa parvekkeen kaiteelle oli nii palijo, etten yrittänykkää hypätä. Lähin kiertään alaovelle ja aika vauhtia, ettei kukkaan kerkeis näkemään. Tulinki ovelle semmosella vauhilla, että kompastuin rappuralliin ja sukelsin pääedellä ovenlasista läpi. No eipä tarvinu ootella, että joku tulis avaan alaoven ku olin jo puoliksi sisällä. Kömmin rikkonaisesta lasista sisälle asti ja raavin nahkani vereslihalle mennessäni.
Siinä ku rimputtelin tän daamin ovikelloo, niin joku vanhempi rouva tuli rappuja alas ja rupes hirveesti huutaan mut nähdessään. Kohtahan siinä oli koko rappukäytävän mummot päivittelemässä näkemäänsä. Onneksi tää mun seuralainenki heräs ja päästi mut sisälle. Kerkesin hänelle just kertoo aamun tapahtumista ku ovikello soi. Nää mummot oli soittanu polliisit hättin. Mää sitte kerroin näille polliiseille tapahtumienkulun ja toinen heistä lähti juokseen ulos huutonaurun kanssa, tää vakavampiki konstaappeli asetteli hattuaan päähänsä usseemmankerran ja ryki kurkkuaan, ennen ku sai hälytettyä ambulanssin paikalle.
Täälä mää ny makkaan OYSssa päivystyksesä. Ruusunpiikit on jo poistettu, pahimmat viillot selästä ja käsivarsista on tikattu vaa palaneessa perässä kestää jokuviikko parantua. Millohan ne karvat kasvaa takas?
Että jos halluu tulla kattoman, nii tervetulloo. Kukkia saa tuua, kuhan ei oo ruusuja. Ja tuokaa joku mulle kalsarit, M-kokoset, ku ne mun omat roikkuu vielä sielä kattolampusa... Enkä taija lähtä niitä hakemaan ku täältä pääsen!
Heräsin tänään uppo-oudossa talossa, iliman rihimankiertämää, siis ihan nakkipellenä. Vieresä röhönötti semmonen vallaan ja joulukinkun sekotus, joka oli vissiin eilenehtoolla näyttäny hyvältä tai ainaki luvannu jottai hyvvää, ku olin matkaan lähteny.
Yritin siinä hiippailla hilijaa ylös, ettei tää daami herräis. Etin vaatteitaniki, vaa ne oli hujanhajan pitkin asuntoo. Kalsarit roikku olohuoneen kattolampusa ja sitä rattaa. Suussaki oli semmonen maku niin ku joku ois juonu kissanpissaa mun hampailla...
Menin siitä vessaan ettiin hammastahanaa, että sillä purskuttelisin paremman maun ees suuhuni. Onnistuin sieltä peilikaapista kaataan monta purkkia ja purnukkaa pitkin lavuaaria ja lattiaa. Mukana oli kynsilakkaa ja muuta semmosta mitä niilä naisila ruukaa sielä kaapisa olla. No onneksi siivouskaapista löyty jottai lakkabensiiniä, jonka aattelin olevan tähän siivoukseen sopivaa ainetta.
Meni mulla ainaki pullollinen sitä lakkabensaa ja rullallinen vessapaperia, ennen ko vessa alako näyttään suunnilleen siistiltä. Heitin nämä paperit ja tais siinä mennä joku terveyssiekki vessanpönttöön. Alako tuo mahaki huuteleen jo siihen malliin, että kävin äkkiä hakkeen röökin ja jonku mainoslehen olohuoneesta ja alon vääntään torttua.
Keskityin siihen lehteen nii antaumuksella, etten huomannu röökin loppunpalamista, ennen ku tulipää tipahti alakerran karvoihin ja poltti nii halavatusti. Huitasin äkkiä käjellä tulipään vessanpönttöön. SE OLI VIRHE! Pöntöstä kuulu semmonen humahus ku liekit löi pöntöstä. Siinä palo ässiosasto ja kaikki muutki karvat alakerrasta.
Mää hyppäsin pystyyn pöntöltä kauheesti kiroten. Yritin sammuttaa tulipalon vetämällä vessan, vaa sielä oli nii paljo paperia, tamppooneita ja tietty mun booa päällimmäisenä keossa, että pönttö meni tukkoon.
Sitä pöntössä lilluvaa puuroo katellessa mua alako oksettaan ihan karmeesti. Juoksin äkkiä parvekeelle, etten tukkis enempää pönttyä. Aika lastit latasinki siitä parvekkeenkaiteen yli. Olin siinä jo viimesiä mahanpohjia kääntämässä sinne alla kasvaneeseen ruusupuskaan, ku joku työnsi kylmän ja märän kuononsa mun palaneeseen ahteriini. Tän daamin koira oli heränny mun seikkailuihin ja tullu avoimesta parvekkeenovesta tekeen tuttavuutta mun pyyhkimättömän hanurin kanssa.
Säikähin sitä koiraa nii, että tipahin siitä kaiteenyli maahan. Onneksi oli vaan ekakerros, vaa oli siinäki puotusta parimetriä. Siinä se Mattilanakan tyhymempipoika makas keskellä ruusupuskaa, omassaliemessä marinoituna. Ainut mikä lohutti nii tuo viimeyönä tuiskunnu lumi viilensi mukavasti palanutta alakertaa.
Kömmin siitä sitte pystyyn, vaa matkaa parvekkeen kaiteelle oli nii palijo, etten yrittänykkää hypätä. Lähin kiertään alaovelle ja aika vauhtia, ettei kukkaan kerkeis näkemään. Tulinki ovelle semmosella vauhilla, että kompastuin rappuralliin ja sukelsin pääedellä ovenlasista läpi. No eipä tarvinu ootella, että joku tulis avaan alaoven ku olin jo puoliksi sisällä. Kömmin rikkonaisesta lasista sisälle asti ja raavin nahkani vereslihalle mennessäni.
Siinä ku rimputtelin tän daamin ovikelloo, niin joku vanhempi rouva tuli rappuja alas ja rupes hirveesti huutaan mut nähdessään. Kohtahan siinä oli koko rappukäytävän mummot päivittelemässä näkemäänsä. Onneksi tää mun seuralainenki heräs ja päästi mut sisälle. Kerkesin hänelle just kertoo aamun tapahtumista ku ovikello soi. Nää mummot oli soittanu polliisit hättin. Mää sitte kerroin näille polliiseille tapahtumienkulun ja toinen heistä lähti juokseen ulos huutonaurun kanssa, tää vakavampiki konstaappeli asetteli hattuaan päähänsä usseemmankerran ja ryki kurkkuaan, ennen ku sai hälytettyä ambulanssin paikalle.
Täälä mää ny makkaan OYSssa päivystyksesä. Ruusunpiikit on jo poistettu, pahimmat viillot selästä ja käsivarsista on tikattu vaa palaneessa perässä kestää jokuviikko parantua. Millohan ne karvat kasvaa takas?
Että jos halluu tulla kattoman, nii tervetulloo. Kukkia saa tuua, kuhan ei oo ruusuja. Ja tuokaa joku mulle kalsarit, M-kokoset, ku ne mun omat roikkuu vielä sielä kattolampusa... Enkä taija lähtä niitä hakemaan ku täältä pääsen!
maanantai 5. tammikuuta 2015
Valamonmunkkiluostari
Bussikuskin arkea
Aikoinaan kun ajelin bussia ammatikseni, niin tuli kierreltyä vaikka ja missä tilausajoissa. Kerranki vein eläkeläisiä Valamonmunkkiluostariin, sinne Savonmaalle.
Itte en oo koskaan ollu kauheen uskonnollinen, vaikka kirkkoon kuulunkin. Siksipä luostarialueella kiinnostikin eniten viinimyymälä, jossa nää kaapupukuset myyvät itse tislaamaansa tuotetta, sekä tupakkapaikka joka oli eristetty piiloon muulta toiminnalta.
Täällä röökiaitauksessa mää tapasin muutaman turistin lisäksi yhden munkin, siis sellasen kaapupukusen herrasmiehen joka ei kiroillut eikä syljeskellyt natsatynnyriin kuten muut. Tämä ystävällinen munkki, jonka nimeä en nyt muista, kertoi tällaisen sattumuksen luostarin arjesta:
Luostarin keittiössä, jossa he valmistavat omien ruokiensa lisäksi myös turistikahviossa myytävät leivonnaiset, oli rikkoutunut tämä ruuta jolla possumunkin sisään ruutataan mansikkahilloa. No munkithan tarvivat tätä ruutaa, niimpä he yrittivät tilata Kuopiolaisesta keittiövälinetukusta uutta ruutaa tilalle. Puhelu meni osapuilleen näin: "Munkki Benediittus soittelee täältä Valamonmunkkiluostarista hei, tarvisimme tänne pikaisesti munkintäyttökoneen". Toisessa päässä puhelua huutonaurua, "vai sellaista tarvitte"!!!
Kolmena päivänä peräkkäin olivat yrittäneet tilata mokomaa keittiötyövälinettä samoin tuloksin. Lopulta olivat lähettäneet kaksi munkkia tukkuliikkeeseen ostamaan tarvittavaa munkintäyttökonetta...
Että voi olla vaikeaa ihmispololla tilata puhelinmyynnistä haluamaansa tuotetta.
Aikoinaan kun ajelin bussia ammatikseni, niin tuli kierreltyä vaikka ja missä tilausajoissa. Kerranki vein eläkeläisiä Valamonmunkkiluostariin, sinne Savonmaalle.
Itte en oo koskaan ollu kauheen uskonnollinen, vaikka kirkkoon kuulunkin. Siksipä luostarialueella kiinnostikin eniten viinimyymälä, jossa nää kaapupukuset myyvät itse tislaamaansa tuotetta, sekä tupakkapaikka joka oli eristetty piiloon muulta toiminnalta.
Täällä röökiaitauksessa mää tapasin muutaman turistin lisäksi yhden munkin, siis sellasen kaapupukusen herrasmiehen joka ei kiroillut eikä syljeskellyt natsatynnyriin kuten muut. Tämä ystävällinen munkki, jonka nimeä en nyt muista, kertoi tällaisen sattumuksen luostarin arjesta:
Luostarin keittiössä, jossa he valmistavat omien ruokiensa lisäksi myös turistikahviossa myytävät leivonnaiset, oli rikkoutunut tämä ruuta jolla possumunkin sisään ruutataan mansikkahilloa. No munkithan tarvivat tätä ruutaa, niimpä he yrittivät tilata Kuopiolaisesta keittiövälinetukusta uutta ruutaa tilalle. Puhelu meni osapuilleen näin: "Munkki Benediittus soittelee täältä Valamonmunkkiluostarista hei, tarvisimme tänne pikaisesti munkintäyttökoneen". Toisessa päässä puhelua huutonaurua, "vai sellaista tarvitte"!!!
Kolmena päivänä peräkkäin olivat yrittäneet tilata mokomaa keittiötyövälinettä samoin tuloksin. Lopulta olivat lähettäneet kaksi munkkia tukkuliikkeeseen ostamaan tarvittavaa munkintäyttökonetta...
Että voi olla vaikeaa ihmispololla tilata puhelinmyynnistä haluamaansa tuotetta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)