Lettukestit

Letuttaa!!!

Mua alako niin kauheesti letuttaan kesken sunnuntaipäivää, että päätin tehä itelle lettuja! Etin googlemaalimasta ohojeenki taikinalle, että tullee hyvvää...

Piti ensin särkee pari munaa kulhoon. mää otin kananmunat jääkaapista ja pienen kulhon astiakaapista. Rikoin munat kuppiin. Karmee löyhkä valtas keittiön...
Munakennossa oli kyllä päiväys 03/04, ku mää en jokapäivä tarvi munia ruokaani, mutta mää oon kuullu että munia voi käyttää päiväyksen jälkeenki.

Sitte piti laittaa litra maitoo! Oisitta heti alussa sanoneet, että tarvii lisää tilaa. Perhonen sentään. Mää rikoin munat kahvimukkiin. Joo mää vaihan astiaa. Mulla oli kaapisa semmonen 1,5-litranen kulho, jota mä ensin aattelin, mutta kun luin ohjetta pitemmälle niin huomasin että sinne pitää vielä lisäillä sokeria, suolaa ja jauhoja...

Riittääköhän toi 1,5-litraa, kun ohjeessa käskettiin vielä turvottaakkin taikinaa? Ei mulla astiakaapissa isompiakaan astioita ole! Mää hain siivouskomerosta moppiämpärin. Joo pistin ämpärin pohjalle haisevat munat ja litran maitua. Hivautin sekkaan puolipussia vehenäjauhoja ja hämmensin. Niitä jauhoja ois pitäny ohojeen mukkaan laittaa muutama desi ja jauhojen mukana tuli ämpäriin jotain madon näkösiä jotka liikku siinä taikinan pinnalla. Vaa ei sillä oo nii väliä tässä vaiheesa koulutusta. Aloin miettiin jauhopussin alakuperrää, onkohan tää se pussi joka saatiin EX-rouvan kanssa tuparilahajaksi. Ei me monesti leivottu ja aukasematon pussi. No asuttiin kummiski 16-vuotta yhessä, tuskin tää on tuparilahjapussi! Nakkasin mää suolaaki reilulla käjellä ja loppupussin sokeria. Hyvä siitä tullee!

Taikina haisi kauheelle ja näytti ihan kuravellille. Vaa empä mää pentunakkaan tykänny taikinan hajusta tai mausta. Ihimettelin mää vähän, ku siinä taikinan pinnalla kellu semmosia matoja. Olokoot mitä ovat, varmaan jottai jauhomöykkyjä taikinan pinnalla.

Jääkaapista piti purkaa hyllyjä ja tyhyjentää tavaraa, että sain moppiämpärin kaappiin turpoomaan.

Lopussaan pääsin paistaan lettuja! Karmee lössy jo ekan letun paistosta. Mua kuvottaa toi rasvanpaiston haju aina, mutta nyt se oksetti. Parit harjotusletut paistoin ja aloin sitten maistaan jo jäähtynyttä ensimmäistä lettua.

Voe elläimenkäsi mikä makuelämys! Ne kuolleet madot siinä letun pinnalla ei tehny ees tiukkaa, vaan se mädäntynyt kananmunan maku... Vessanpyttyyn koko taikina. Vaan millä mää saan tuon moppiämpärin puhdistettua hajuttomaksi?

Ruotsinlaivalla

Bussikuskin arkea!

Kuskasin kerran porukkaa Oulusta Turkuun ja siitä laivalla Tukholmaan. Matkustajat olivat Metsäntutkimuslaitoksen työntekijöitä, professoreja avustajineen, sihteereitä, laborantteja ja tietty metsureitakin. Ajattelin keikalle lähtiissä, että onneksi on pitkälle lukenutta porukkaa kyydissä, niin tulee siisti reissu. No ja se siitä luulosta!

Turunsatamassa kaikki olisi halunnut lähteä hakemaan laivalippuja mun kanssa, vaa mää päätin hakia liput yksin. Siksipä lukittin bussin oven ulukuapäin.
Olivat niitten lippujen kanssa kämmänneet jotaki ja mut oli laitettu yöksi sammaan hyttiin yhen metsurin ja yhen professorin kanssa... kyllä mää kirosin... yritin vielä päästä ns. kuskienhyttiin, vaa ei sieläkään ollu tillaa...

No päästiihän me lopussaan laivaan, ja mää sinne kolomenhengen majotukseen. Mieli avoinna lähin tervehtiin nukkumaseuraani. Metsuri oli meikäläisen ikänen ukkomies ja professori parikymmentä vuotta vanahempi sinkku. Me nuoretmiehet ei kauheesti kurlattu hytissä, vaa tää vanahempi herrasmies ryypiskeli kokoajan jostaki putellista. Alako tuo seisovanpöyvän lounas lähestyyn, nii päätettiin lähtiä sinne porukalla. Mää riisuin kravatin ja vaihoin jalakaani farkut. Metsuripoika silitti oman kassissa olleen kauluspaitansa hytin silitysrauta/lauta-yhistelmällä parissa minnuutissa. Meijän proffa otti matkalaukustaan uuven, paketissa olevan kauluspaidan, avas paketin ja puki päälleen. Kaikki varmasti näki, että paita on uus, sen verran tiukkaan oli pakkauksen laskokset jääny paitaan kiinni.

Ruokasalliin päästyämme valittiin sopiva pääty yhestä pitkästä pöydästä. Tällä laivayhtiöllä kuulu seisovaanpöytään myös olut ja viini hanasta ruokailun hintaan. Me metsurin kans haettiin lasit viiniä ruokajuomaksi, vaa tää professori keräs kaikki lähialueen lasit täyteen olutta ruokajuomakseen. No me pojat ooteltiin että juomat on kaikilla kasassa ennen ku lähetään ruokaa hakemaan. Viimesinä juomina tää proffa tuo kaks snapsilasia täynnä punaviiniä, kehhuu siinä vielä meille, että nää on jäläkiruokana... HUH HUH!

Sovittiin siinä ruuan suhteen niin, että ensin haetaan kalaruuat, sitte vasta lihat. Mää ku oon vähän ronkeli kalojen suhteen, nii kiersin kakskertaa kalatiskin ennen ku oli mieluinen kala-ateria lautasella. Menin pöytään jossa jo metsuri oottelikin nälkäsenä syömäseuraa. Professoria ei näy missään... Me alettiin syömään iliman kolomatta.
Mulla ku ei niitä kaloja ollu palijo lautasella nii olin kohta valamis.
Metsuri nautti kaikenmaaliman mustekalloista ja muista ihime kalaherkuista, joista mää en ymmärtäny mittään, enkä halunnu maistaakkaan. Niimpä tää metsuri käski mut hakemaan jo liharuuan, etten kuolis näläkään häntä ootellessa. Eihän sitä professoriakaan ollu näkyny meijän ruokaseurana, vaikka sovittiin syövämme yhessä...

Mää olin just menossa lihalinjasta hakeen lautasta ja täytettä sille, kun näin professorin. Hän oli lastenlinjassa jonottamassa kouluikästen kanssa ruokaa... Mun oli pakko puuttua tilanteeseen. Menin sannoon proffalle, että tää on väärä linja, aikuisten linjat on tuolla vieressä...
Professori näytti mulle lautastaan; -tässä on vielä tilaa! Hänellä oli kädessään joku hopeinen tarjoiluvati jossa toinenpuoli oli täytetty kalatiskiltä ja toinenpuoli lihatiskiltä, yhtään perunaa tai muuta lämmintä lisuketta en lautasella nähnyt. Annos oli jo kukkurillaan, mutta kun lihojen ja kalojen välissä oli pieni kolo, niin proffa täytti sen lastenlinjastosta lihapullilla ja prinssinakeilla...

Pakkohan mun oli mennä siihen samaan pöytään syömään ateriani loppuun... Vaan oli se varmasti viimenen ateria asiakkaitten seurassa, hävetti nii palijo, luulevat vielä että ollaan tuttuja...

Loppuillasta laivalla ja Tukholman seikkailuista kerron sitte joskus toiste...