Rape, toi vanha merikarhu mun naapurissa tykkää kertoilla pikku tarinoita kaljahönössä, ja niitähän riittää.
Tässä yhtenä syksyisenä iltana jäätiin Rapen kanssa odottamaan sitä "veri kuuta" jota jokainen media hehkutti. Siis osittaista kuunpimennystä, jossa kuu oli kiertoradallaan erittäin lähellä maata ja kuun piti näkyä suurena ja punaisena.
Siinä me pojat istuttiin mun terassilla pilkkihaalarit päällä ja juotiin lämmintä kaljaa, ettei palelis.
Rapen jutut kääntyi pian merimiesaikoihin. Rapehan on jo yli 60-vuotias ja ollut nuorena miehenä merillä seilaamassa. Monissa tarinoissa esiintyi "kapteeni testicle broken", yleensä Rape puhui hänestä vain nimellä Capt. TC! Mutta mä sain selvitettyä ton nimen kyselemällä. Nyt kun alaikäsiä ei ollut kuulemassa, niin päätin kysyä tämän kapteenin kummaa lempinimeä vähän tarkemmin?
(testicle broken = suom. kives rikki)
Rape alkoi sitten kertoon:
Kun Rape oli 15-vuotiaana ensimmäisen kerran pestautunut tähän laivaan Toppilan möljältä ja seilannut viikonverran aluksella, oli kapteeni pyytänyt hänet yhtenä iltana omaan hyttiinsä. Kapteeni oli tehnyt selväksi, että jos aikoo laivalla pärjätä, niin nuoren miehen on toimittava kapteenin "morsiamena" aina tarpeen vaatiessa! Niinpä Rape oli joutunut ensimmäisen kerran vanhan merikapteenin hyväksikäyttämäksi.
Siinä kapteenin sängyllä olivat harrastaneet poikarakkautta täydessä tohinassa, kun laivakissa oli kiinnostunut rytmikkäästi heiluvista kapteenin kasseista ja yllättäen iskenyt kyntensä kapteenin palleihin takaapäin, niin syvälle että toinen kives halkesi.
Laivalla oli joku Kiinalainen purjeenompelija, joka tikkasi ilman puudutusta sekä desinfiointia kapteenin "kassit" kuosiin, mutta itse kives jäi halki. Siitä panosta jäi niin paha tulehdus kapteenin jalkoväliin, että haava märki vielä kun Rape jäi pois laivasta. Alati märkivä haava kasteli kapteenin housut ja se huomattiin sekä laivassa, että satamissa. Siitä moinen lempinimi.
Rape innostu vielä kertoon heidän kokistaan laivalla:
Kokin lempinimi oli "Sweet 16"! Lempinimi tuli siitä, kun tällä neekerikokilla oli 16-tuumaa pitkä mulkku, jonka hän oli nimennyt Sweet16! Ja siitä tuli koko ukolle lempinimi. Kokki oli kuulemma tarkka ruuastaan, eikä kestänyt arvostelua kokkauksistaan.
Kerran oli ruokalistalla ollut kalakeittoa, mutta kun miehistö ei ollut saanut kalaa, niin kalakeitto oli pelkkä keitto ja vähistä kasviksista sekin keitetty. Miehistö oli siitä purnannut, niin tämä karvainen neekerikokki oli tullut ruokasaliin ja alkanut hutkimaan pitkällä elimellään miehistöä ympärikorvia ja kasvoihin.
Mää jo ajattelin, että semmosella lekalla mäiskii toisia!
Vaan Rape vähän tarkensi. Ei se mikään leka ollut. Ohut kuin sätkätupakka eikä terskaa laisinkaan. Rape sanoi, että jos ohuempi olis ollut, niin kusi ei ois mahtunut tuleen sisäkautta vaan ois valunut ulkopintaa pitkin. Epäilivät siellä laivalla että simpanssi on siittänyt äidin aikoinaan, niin on syntynyt tuollainen luonnonoikku. No minä kumminkin epäilisin, että isä oli neekeri ja äiti simpanssi, sen verran oon tutustunut noihin pakolaismiehiin täällä Suomessa.
Rape kerto vielä Riion satamasta. Olivat siellä seisseet laiturissa kolome päivää, ja jokaiselle oli suotu vapaapäivä. Tää Sweet16-kokkikin oli saanu vapaata ja lähtenyt ilotaloon vierailulle. Aktin jälkeen huora oli antanut rahat takaisin, kun ei tuntunut missään...
No helvetti jos ukolla on 16-tuumanen pora, se on noin 40cm, siis melkeen puolimetrinen. Ja pora on ohut kuin mustekynä. Miettikääpä hyvät naiset omalle kohalle. Joku ronkkii teidän intiimialueita puolenmetrinpäästä mustekynällä? Ei mahtais tehdä herkkää?
No sitte meillä loppu kaljat ja lähettiin Rapen kanssa nukkumaan, niin jäi se kuukin näkemättä...
maanantai 28. syyskuuta 2015
torstai 17. syyskuuta 2015
KUOKKAVIERAANA
En ruukaa kulukia noissa juhulissa, jos ei mua erikseen oo kututtu. ja sillonki vielä harkihen.
Tämä sattu, kun 90-luvulla ajoin taxia Raahessa. Mulla oli työsuhdeautona semmonen pakettiautopirssi pyörätuolihissillä, siis invataksi. Mun vakiasiakkaita oli sellanen pappapari Urho ja Arvi. Urho oli 95-vuotias ohiammuttu, siis sotaveteraani, joka sairasti kaihia ja käveli kepin kanssa kun toinen polovi reistaili välillä. Arvi oli 70-vuotias ja Urhon poika, pikkusen terveempi vaan käytti kuulolaitetta, joka ei mielestäni toiminut. Nämä vaari-ikäiset vanhukset asu pienessä mökissä parinkymmenen kilometrin päässä Raahen keskustasta. Niinpä he soitti ainakin kerran viikossa tai useammin meidän taxiin kun tarvi käydä kaupassa tai terveysasemalla (arvauskeskus) tai vaikka vaan päästä kylälle vähän tuulettuun.
Musta tuli hyvin pian näitten pappojen vakikuski, koska meillä toi huumori osu niin yksiin. Naurettiin toistemme vitseille ja vaarit teki mulle pikku kepposia joille mää jaksoin aina nauraa.
Niinpä se kerran meijän firmassa puhelin soi, ja mua pyydettiin koko viikonlopuksi kuskikeikalle Varkauteen, siis en tarkoita sitä rikosta vaan kaupunkia siellä Eteläsavossa. Mää kerkesin jo lupautua, ennen kun kuulin asiakkaista. No arvaatte varmaan? Urho ja Arvi.
Papat oli kutsuttu johonkin sukulaisen-sukulaisen lapsen häihin, ja vaarit päätti lähteä. Siinä matkalla kerettiin porista niitä näitä usseemmastakin aiheesta. Parraiten jäi mieleen kun kyssyin Arvilta jälkikasvusta, siis lapsista. Arvi kerto olleensa viisissäkymmenissä kun oma äiti kuoli 80-vuotiaana, niin Arvi oli sillon tuuminut, ettei mikkään oo niin ikävää, kun haudata omat vanhemmat, ja oli sillon päättänyt ettei tee lapsia!
Oisimpa määkin aatellu tuollain sillon parikymppisenä.
Käytiin yhellä huoltoasemalla kahavilla. Urho meni eeltä toisessa käjessä kävelykeppi, kun se polovi reistaili ja toisessa käjessä valakonen sokiainkeppi, kun se leikkaamaton kaihi on tosiaanki aika paha. Mää siinä auoin ovia ja yritin keretä vanahan papan avuksi jokapaikkaan ja samalla pittää seuraa Arvillekkin.
Ku päästiin sisälle, nii Urho suorastaan juoksi vessaan, en meinannu perässä pysyä vaikka tervejalakanen oonkin. Muuten hyvä, mutta Urho meni naisten vessaan, mää perässä... Keskellä ison vessan "käsienpesuaulaa" Urho puotti molemmat kepit kädestään ja kaivoi diddelidoon esille, huutaen "no poika ohjaappas isi kusilaarille"! Voe elläimenkäsi näitten sokkeitten kanssa. Ensimmäinen nainen joka tuli sieltä yksityisloossista ulos alkoi kirkumaan siihen tahtiin, että keräsin kepit lattialta ja talutin Urhon munakädessään käytävän kautta miesten vessaan.
Kahvia otettiin linjastosta ja Arvi avusti isäänsä. Katselin siinä sivusta, kun Arvi laittoi 8-palaa sokeria isänsä kuppiin, omaansa vain yhden. Päästiin pöytään ja alettiin juomaan. Urhon ensimmäinen toteamus kahvista oli, -"on tämä imelää litkua". Arvi heti kommentoimaan; -"Ole ukko hilijaa ja särvi naamariis, ei täällä saa niin hyvää kun kotona"
Lähimmä sitten jatkaan matkaa, niin Arvi tunnusti isälleen kepposen. Siinä sitä riitti naurua kun kepponen paljastui. Arvelivat vielä kotimatkalla saavansa ilmaiset kahvit tällä huoltoasemalla, kun niin huonoa kahvia puolisokealle veteraanille ja puolikuurolle pojalleen tarjoilivat viimeksi...
Sitten papat alkoi leikkimään sellaista leikkiä, että muakin ärsytti. Kesken matkan Arvi alkoi huutaan pysäytä, pysäytä, pysäytä!!! Määhän vedin seuraavalle onnikkapysäkille liinatkiinni ja avasin napista asiakkaitten kylkioven... No mitä nyt???
No ei mitään! Ja kauhee naurunremakka päälle.
Sitten tuli näitä "kusettaa pysäytä" ja "paskattaa pysäytä" ja kerran Arvi alkoi yökkäileen ja pysähdyttiin. Ja joka kerta naurunremakka päälle.
Yhtäkkiä Urho alkoi koriseen kummasti ja kaatui tuoliltaan lattialle. Arvi läpsi häntä poskille ja yritti herätellä, ei mitään reaktiota. Sillon mää pysäytin pirssin keskelle tietä ja laitoin hätävilkut päälle. kun pääsin asiakastilaan pakunperäkonttiin molemmat papat repes nauramaan. Ei meillä mitään hätää oo, kuhan viihdytämme muuten niin tylsää matkaa.
No vähän minäkin yritin siihen tekonaurua nauraa, vaikka ohimoissa kivisti.
Varmaan arvaattekin, ettemme kerenneet kirkkoon vihkimistä todistamaan, mutta hääjuhlaan kumminkin.
Hääpaikalle tulimme viimeisten joukossa, joka oli kyllä mielestäni oikein hyvä.
Hääpari oli ovella tervehtimässä vieraitaan ja siinä käteltiin ja halailtiin. Mää yritin jäädä autolle odotteleen asiakkaitani, vaan kun sulhanen itse tuli mua hakemaan juhlapaikalle, niin päätin osallistua kuokkavieraana.
Minut ohjattiin yllätys yllätys näitten pappojen pöytään.
Oli siinä näkemistä ja kokemista.
Ensimmäinen äjjäys oli Urholta, ku hän kävi vessassa. Urho tuli vessasta kalsarit jalassaan ja päälyhousut nilikoissa hääsalliin ja alako huutaan; "tuuppa poijka nostaan isäs housut" Arvi ei teheny liikettäkkään, että ois menossa avuksi isälleen, joka nojas kävelykeppiin ja piteli toisessa käjessä sokiankeppiä. Vihkipappi sattu olleen siinä lähellä vessanovea ja tarjosi auttavaa kättä. Muutenhan se meni hyvin, mutta kun pastori alkoi sulkemaan sepalusta housuista, niin Urho huusi kuten omalle kuulovammaiselle pojalleen on tapana, "Älä ny perkele sitä mulukkua hiplaa"! Ei tainnut puolisokeasotaveteraani tietää, että hiplaaja oli ihan toiselta laidalta uskontokuntaa.
Päästiin siinä sitten ihan tarjoiluihin asti. Haettiin noutopöydästä kahville kyytipojaksi kakkua ja muuta särvintä. Arvi toi isälleen kahvin ja palan kakkua, tässä kakkupalassa ei tosin ollut muuta kun vähän kermavaahtoa ja 4-koristeruusua, Arvi otti ison palan kakkua ja kahvin.
Eipä kestänyt kauan, kun Urho mainitsi kakun sitkeydestä ja mauttomuudesta. Arvi siihen totesi; "Eipä ne täälläpäin ossaa etes kakkuja tehä. Syö ukko kakkus ja ole hilijaa!"
Mua alko nii vituttaan tuo Arvin käytös, niin vähän annoin Urholle vinkkiä missä mennään, että poikas tekee taas pilaa sun kustannuksella.
No eipä tuota toista vääräleukaa tarvinut paljoa opastaa, kun alkoi pojalleen kostamaan.
Urho osoitti salin perälle ja kysyi; "Onko tuo sinipaitainen nainen se sinun pikkuserkku?" Minäkin meinasin mennä ansaan ja etsiä katseellani sinipaitaista naista. Huomasin kumminkin kun Urho kaivoi taskustaan pari sinistä pilleriä ja pudotti ne Arvin kahvikuppiin.
Arvi ei löytänyt näkökenttäänsä sinipaitaista naista, ja ryyppäsi kahvinsa loppuun. Samalla hän nielaisi ne sinset viagra-pillerit tietämättään.
Te lukijat, jotka ette ole Viagraa kokkeillu tai joutunu muista syistä käyttämään, niin kerrottakoon, että pillerin nielaisu ei aiheuta välitöntä erektiota. Erektioon tarvitaan jokin kimmoke. Ajatus tai kosketus.
Siinähän se sitten kahvittelu loppui ja Bändi alkoi soittamaan. Ensimmäinen biisi oli häävalssi. Morsiuspari tanssahteli ensin ja sitten alkoi muutkin menemään lavalle.
Arvikin lähti hakemaan jotain daamia valssinpyörteisiin, vaan siinä tuli virhe!
Nainen silmien kohteena ja boxerkalsarit hiukan silittelee "tattia". No siitähän syntyi erektio!
Arvi kulki koko loppuillan lipputanko juhlakunnossa. Olisittepa olleet näkemässä!!!
Kyllä siinä Urho pirruili, että otitko kävelykeppitelineen mukkaan???
Paluumatkasta kerron joskus toisten
Tämä sattu, kun 90-luvulla ajoin taxia Raahessa. Mulla oli työsuhdeautona semmonen pakettiautopirssi pyörätuolihissillä, siis invataksi. Mun vakiasiakkaita oli sellanen pappapari Urho ja Arvi. Urho oli 95-vuotias ohiammuttu, siis sotaveteraani, joka sairasti kaihia ja käveli kepin kanssa kun toinen polovi reistaili välillä. Arvi oli 70-vuotias ja Urhon poika, pikkusen terveempi vaan käytti kuulolaitetta, joka ei mielestäni toiminut. Nämä vaari-ikäiset vanhukset asu pienessä mökissä parinkymmenen kilometrin päässä Raahen keskustasta. Niinpä he soitti ainakin kerran viikossa tai useammin meidän taxiin kun tarvi käydä kaupassa tai terveysasemalla (arvauskeskus) tai vaikka vaan päästä kylälle vähän tuulettuun.
Musta tuli hyvin pian näitten pappojen vakikuski, koska meillä toi huumori osu niin yksiin. Naurettiin toistemme vitseille ja vaarit teki mulle pikku kepposia joille mää jaksoin aina nauraa.
Niinpä se kerran meijän firmassa puhelin soi, ja mua pyydettiin koko viikonlopuksi kuskikeikalle Varkauteen, siis en tarkoita sitä rikosta vaan kaupunkia siellä Eteläsavossa. Mää kerkesin jo lupautua, ennen kun kuulin asiakkaista. No arvaatte varmaan? Urho ja Arvi.
Papat oli kutsuttu johonkin sukulaisen-sukulaisen lapsen häihin, ja vaarit päätti lähteä. Siinä matkalla kerettiin porista niitä näitä usseemmastakin aiheesta. Parraiten jäi mieleen kun kyssyin Arvilta jälkikasvusta, siis lapsista. Arvi kerto olleensa viisissäkymmenissä kun oma äiti kuoli 80-vuotiaana, niin Arvi oli sillon tuuminut, ettei mikkään oo niin ikävää, kun haudata omat vanhemmat, ja oli sillon päättänyt ettei tee lapsia!
Oisimpa määkin aatellu tuollain sillon parikymppisenä.
Käytiin yhellä huoltoasemalla kahavilla. Urho meni eeltä toisessa käjessä kävelykeppi, kun se polovi reistaili ja toisessa käjessä valakonen sokiainkeppi, kun se leikkaamaton kaihi on tosiaanki aika paha. Mää siinä auoin ovia ja yritin keretä vanahan papan avuksi jokapaikkaan ja samalla pittää seuraa Arvillekkin.
Ku päästiin sisälle, nii Urho suorastaan juoksi vessaan, en meinannu perässä pysyä vaikka tervejalakanen oonkin. Muuten hyvä, mutta Urho meni naisten vessaan, mää perässä... Keskellä ison vessan "käsienpesuaulaa" Urho puotti molemmat kepit kädestään ja kaivoi diddelidoon esille, huutaen "no poika ohjaappas isi kusilaarille"! Voe elläimenkäsi näitten sokkeitten kanssa. Ensimmäinen nainen joka tuli sieltä yksityisloossista ulos alkoi kirkumaan siihen tahtiin, että keräsin kepit lattialta ja talutin Urhon munakädessään käytävän kautta miesten vessaan.
Kahvia otettiin linjastosta ja Arvi avusti isäänsä. Katselin siinä sivusta, kun Arvi laittoi 8-palaa sokeria isänsä kuppiin, omaansa vain yhden. Päästiin pöytään ja alettiin juomaan. Urhon ensimmäinen toteamus kahvista oli, -"on tämä imelää litkua". Arvi heti kommentoimaan; -"Ole ukko hilijaa ja särvi naamariis, ei täällä saa niin hyvää kun kotona"
Lähimmä sitten jatkaan matkaa, niin Arvi tunnusti isälleen kepposen. Siinä sitä riitti naurua kun kepponen paljastui. Arvelivat vielä kotimatkalla saavansa ilmaiset kahvit tällä huoltoasemalla, kun niin huonoa kahvia puolisokealle veteraanille ja puolikuurolle pojalleen tarjoilivat viimeksi...
Sitten papat alkoi leikkimään sellaista leikkiä, että muakin ärsytti. Kesken matkan Arvi alkoi huutaan pysäytä, pysäytä, pysäytä!!! Määhän vedin seuraavalle onnikkapysäkille liinatkiinni ja avasin napista asiakkaitten kylkioven... No mitä nyt???
No ei mitään! Ja kauhee naurunremakka päälle.
Sitten tuli näitä "kusettaa pysäytä" ja "paskattaa pysäytä" ja kerran Arvi alkoi yökkäileen ja pysähdyttiin. Ja joka kerta naurunremakka päälle.
Yhtäkkiä Urho alkoi koriseen kummasti ja kaatui tuoliltaan lattialle. Arvi läpsi häntä poskille ja yritti herätellä, ei mitään reaktiota. Sillon mää pysäytin pirssin keskelle tietä ja laitoin hätävilkut päälle. kun pääsin asiakastilaan pakunperäkonttiin molemmat papat repes nauramaan. Ei meillä mitään hätää oo, kuhan viihdytämme muuten niin tylsää matkaa.
No vähän minäkin yritin siihen tekonaurua nauraa, vaikka ohimoissa kivisti.
Varmaan arvaattekin, ettemme kerenneet kirkkoon vihkimistä todistamaan, mutta hääjuhlaan kumminkin.
Hääpaikalle tulimme viimeisten joukossa, joka oli kyllä mielestäni oikein hyvä.
Hääpari oli ovella tervehtimässä vieraitaan ja siinä käteltiin ja halailtiin. Mää yritin jäädä autolle odotteleen asiakkaitani, vaan kun sulhanen itse tuli mua hakemaan juhlapaikalle, niin päätin osallistua kuokkavieraana.
Minut ohjattiin yllätys yllätys näitten pappojen pöytään.
Oli siinä näkemistä ja kokemista.
Ensimmäinen äjjäys oli Urholta, ku hän kävi vessassa. Urho tuli vessasta kalsarit jalassaan ja päälyhousut nilikoissa hääsalliin ja alako huutaan; "tuuppa poijka nostaan isäs housut" Arvi ei teheny liikettäkkään, että ois menossa avuksi isälleen, joka nojas kävelykeppiin ja piteli toisessa käjessä sokiankeppiä. Vihkipappi sattu olleen siinä lähellä vessanovea ja tarjosi auttavaa kättä. Muutenhan se meni hyvin, mutta kun pastori alkoi sulkemaan sepalusta housuista, niin Urho huusi kuten omalle kuulovammaiselle pojalleen on tapana, "Älä ny perkele sitä mulukkua hiplaa"! Ei tainnut puolisokeasotaveteraani tietää, että hiplaaja oli ihan toiselta laidalta uskontokuntaa.
Päästiin siinä sitten ihan tarjoiluihin asti. Haettiin noutopöydästä kahville kyytipojaksi kakkua ja muuta särvintä. Arvi toi isälleen kahvin ja palan kakkua, tässä kakkupalassa ei tosin ollut muuta kun vähän kermavaahtoa ja 4-koristeruusua, Arvi otti ison palan kakkua ja kahvin.
Eipä kestänyt kauan, kun Urho mainitsi kakun sitkeydestä ja mauttomuudesta. Arvi siihen totesi; "Eipä ne täälläpäin ossaa etes kakkuja tehä. Syö ukko kakkus ja ole hilijaa!"
Mua alko nii vituttaan tuo Arvin käytös, niin vähän annoin Urholle vinkkiä missä mennään, että poikas tekee taas pilaa sun kustannuksella.
No eipä tuota toista vääräleukaa tarvinut paljoa opastaa, kun alkoi pojalleen kostamaan.
Urho osoitti salin perälle ja kysyi; "Onko tuo sinipaitainen nainen se sinun pikkuserkku?" Minäkin meinasin mennä ansaan ja etsiä katseellani sinipaitaista naista. Huomasin kumminkin kun Urho kaivoi taskustaan pari sinistä pilleriä ja pudotti ne Arvin kahvikuppiin.
Arvi ei löytänyt näkökenttäänsä sinipaitaista naista, ja ryyppäsi kahvinsa loppuun. Samalla hän nielaisi ne sinset viagra-pillerit tietämättään.
Te lukijat, jotka ette ole Viagraa kokkeillu tai joutunu muista syistä käyttämään, niin kerrottakoon, että pillerin nielaisu ei aiheuta välitöntä erektiota. Erektioon tarvitaan jokin kimmoke. Ajatus tai kosketus.
Siinähän se sitten kahvittelu loppui ja Bändi alkoi soittamaan. Ensimmäinen biisi oli häävalssi. Morsiuspari tanssahteli ensin ja sitten alkoi muutkin menemään lavalle.
Arvikin lähti hakemaan jotain daamia valssinpyörteisiin, vaan siinä tuli virhe!
Nainen silmien kohteena ja boxerkalsarit hiukan silittelee "tattia". No siitähän syntyi erektio!
Arvi kulki koko loppuillan lipputanko juhlakunnossa. Olisittepa olleet näkemässä!!!
Kyllä siinä Urho pirruili, että otitko kävelykeppitelineen mukkaan???
Paluumatkasta kerron joskus toisten
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
URHEILU-UUTISIA
Tuossa yhtenä yönä rekkaa ajellessa tuli radiosta joku "urheilu katsaus"? En mää sitä lähetystä sen enempää kuunnellut, mutta korviin tarttui Porilaisen urheilujoukkueen nimi.
Porin naisten pesäpallojoukkue on nimeltään PorinPesäKarhut! Niin jäin miettimään onko vastaavasti miesten pesisjoukkue nimeltään PorinMailaKarhut?
No en tiedä tuota... Raumalla kuulemma pelaavat ainakin jääkiekkoa ja pesäpalloa ihan Lukossa.
Oulussa pelataan OulunPalloSeurassa jalkapalloa ja OulunLuistinSeurassa jääpalloa, mutta mistä vitusta tulee jääkiekkojoukkueen nimi "Kärpät"??? Samapa se sille.
Mutta aikoinaan Kempeleen naisten Salibändi joukkueen shortsien etumukseen oli painettu sponsorin teksti: "Hyöty kolmio"! Siinä oli mielestäni mainos kohdallaan!
Porin naisten pesäpallojoukkue on nimeltään PorinPesäKarhut! Niin jäin miettimään onko vastaavasti miesten pesisjoukkue nimeltään PorinMailaKarhut?
No en tiedä tuota... Raumalla kuulemma pelaavat ainakin jääkiekkoa ja pesäpalloa ihan Lukossa.
Oulussa pelataan OulunPalloSeurassa jalkapalloa ja OulunLuistinSeurassa jääpalloa, mutta mistä vitusta tulee jääkiekkojoukkueen nimi "Kärpät"??? Samapa se sille.
Mutta aikoinaan Kempeleen naisten Salibändi joukkueen shortsien etumukseen oli painettu sponsorin teksti: "Hyöty kolmio"! Siinä oli mielestäni mainos kohdallaan!
Tilaa:
Kommentit (Atom)