PÄÄSIÄISKAKKU!

Tässä pääsiäisenaikaan oon naamakirjasta nähäny kavereitten kuvia pääsiäiskakuista, joita he ovat leiponeet. Mullakin on kaveri tulossa käymään kylässä sillain ohikulkumatkalla maanantaina, niin aattelin kahavin kanssa jottain makijaa tarijota.

Eipä mulla oo poikamiespoxissa mittää värikkäitä marenkeja joilla kakkuja päällystää ja korreilla olemisellani.
Pari omenaa oli pövällä ja vielä pussissa. Niistä sain idean omenapiirakkaan.

Netistä löyty vielä aika yksinkertanen ohje omenakaurapiirakalle. Joo tätä tarjoon kavereille maanantaina.
(ihan pienenä huomautuksena, aloin tekeen tätä piirakkaa lauantaina)

Laitoinki heti uunin lämpeneen ja aloin kasaamaan tarveaineita kulhoon.
kananmuna löyty heti kaapista ja vehnäjauhot myös. Voitakin laitoin reilulla kädellä. Sokeria ohjeen mukaan.
Sitten alko ongelmat.
Ohjeessa luki 1tl leivinjauhetta. Mää kaivoin kaikki keittiönkaapit tyhjiksi ennen kun löysin leivinjauhepurkin. Yritin ottaa sieltä teelusikallisen, vaan sieltä irtos iso paakku. Mitä ihmettä. Pyörittelen purkkia käsissäni, että löytäisin sen parastaennen-päiväyksen. No siellähän se pohjassa olikin printattuna. Parasta ennen 01012006!  Eihän tuo ole kun kymmenenvuotta vanhaa. Sopii tähän kakkuun! Ja pakko sopia! Sillä kun löysin päiväyksen purkinpohjasta, niin samalla kaadoin ainakin puolet sisällöstä suoraan taikinaan!

Seuraava vaihe olikin vähän haastavampi.
Ohjeessa piti laittaa kaurahiutaleita sekä taikinaan, että päälliseksi tulevaan massaan. Eihän mulla ollut kaurahiutaleita. Päätin soveltaa.
Pöydällä makaskin jo vanha mantelilastupussi.
Nyrkillä pienensin mantelilastut kaurahiutale kokoon. Samalla totesin, että pussin parastaennen tai viimeinekäyttöpäivä oli 90-luvulla. Ei haittaa näissä kekkereissä.

No omenoita oli kumminkin pöydällä, joita omenapiirakassa täytyykin olla. Kommeita punaposkiomenoita olivatkin. Ensimmäistä omenaa kuoriessani tuli sellainen jouluinen tunnelma. Ihmettelin vähän jouluista tuoksua ja aloin katselemaan tarkemmin.
Vittu nämähän on viimejouluksi ostamani Goldenrose-omenat, vai mitä vittua ne on merkiltään ne jouluomenat? No pinta näissä omenoissa oli moitteeton ja kun halkaisin ne, niin sisältökin näytti tuoreelta. Siis käyttöön! Kyllä ne saa ihimeitä aikaan noilla säilöntäaineilla.

Paistettu piirakka jäi illalla ootteleen jäähtymistään ja mää kävin tuolla toisissa reissuissa, joista kerron myöhemmin.

Tänä aamuna, siis Sunnuntaina maistoin piirakkaa. Vittu jos joku voi maistua kaapille, niin tämä piirakka. Siis niin ummehtunut maku kun voi vaan terveellisessä elintarvikkeessa olla.
Mietin että millä mä tuon maun peitän, ja muistin vaniljakastikkeen. Vanilja ja omena sopii aina yhteen. Mää kävin hakeen lähikaupasta kolmelitraa vaniljakastiketta. Onneksi nuo kaupat on nykyään juhlapyhinäkin auki.

Tulin justiinsa kauppareissulta kotiovea kohti, kun maha alkoi valitella siitä isommasta hädästä. Oli kuulkaa kiire, että ehdin pöntölle! Ainakin tunnin suolsin paskaa sinne pönttöön samalla kun suolsin tänne nettiinkin.

Että tervetuloa vaan huomenna vieraat, saatte omenapiirakkaa vaniljakastikkeella...

PALMUSUNNUNTAI...

Ei menny viimevuonna virpomiset ihan putkeen. Vaan eipä voi kehua tämänvuotisillakaan saavutuksilla. En kehannu ees kertoo naapureille, että oon varannu munia virpojille, kun se viimevuotinen meni niin munilleen.
Jos ette tiedä viimevuotista häppeninkiä, niin lukekaa toki tältä sivulta päivitys: 02.04.2015 "virpomis sunnuntai"....

Mennäänpä tähän vuoteen.
Me rekkakuskit ollaan vähän niin kuin jäkälä metsässä; meillä on kuivakausi, jolloin ei saa nestettä ja sillon vaan ollaan töissä, sitten on se sadepäivä, jolloin vedetään nestettä kaikki solut täyteen.
Mulla alkoi sadepäivät jo perjantaiaamuna, kun reissu loppui kotiterminaaliin. Oli suorastaan pitkästyttävää odotella, että kello ehtii yhdeksään perjantaina, että saa kaupasta haettua täyden lastin janojuomaa. Se ero rekkakuskeilla on jäkälään, että me tiedetään milloin sadekausi täytyy lopettaa. Mulla oli seuraava lähtö vasta maanantai-iltana, niin kerkes vetää oikeen kunnon sadepäivät.

Mennäänpä tähän päivään, eli palmusunnuntaihin.
Oli tullut otettua märkää paripäivää oikeen urakalla. Aamupäivällä heräsin sohvalta ilkosillani. Mietin, että kävinkö eilen paikallisessa? No en ainakaan muista... Jos olisin käynyt, niin miksi sohvalla ei ollut naista seuranani?
Katson siinä kelloani samalla kun laitan aamukahvit tulelle, varttiavaille kymmenen näyttää kello ja siinä digitaalinäytössä lukee 20pv 3kk ja SU! Toi SU herättää jo sen verran huomiota, että eihän mulla tänäiltana ollu töihinlähtö.
Kännykän kalenterissa on työvuorot ylhäällä, niin alan selaamaan kännykkää samalla kun ryypin aamukahvia. Onneksi lähtö on vasta maanantai-iltana. Samalla kännykän kalenteri muistutti palmusunnuntaista, elikkäs virpomispäivästä. Eipä mulla oo mitään hätää, kun munia on vasu täynnä.
Niin määhän tein viimevuonna sen korin munille, joka sitten munineen jäi mulle.

Mää alan sitte selaileen netistä uutisia aamukahvin kanssa. Siinä rauhallisessa aamuhetkessä alkaa tuo peräpää ilmotteleen, että ois asiaa tonne Arabianastialle. Olin just menossa vessaan, kun ovikello soi! Ajattelin äkkiä viedä munakorin lapsille ovelle ja kiittää muistamisesta, verukkeella "nyt on vähän muuta". Munakori kädessä kipitän ovelle. Eteisenpeilistä huomaan, että mulla ei oo rihmankiertämää päälläni. Vittu! Enhän mää voi nakkipellenä mennä ovelle. Jätän munakorin eteisenpöydälle ja lähden etsimään olohuoneen lattialta edes kalsareita jalkaani.
Muistan mennessäni, että eilen mulla oli mustat boxerit jalassa. Otan olohuoneen lattialta boxerit. Samalla kumarruksella peräpää muistuttaa tarpeistaan. Yritän pidätellä paskahätää samalla kun hypin vuorotellen yhdellä jalalla eteiseen ja puen boxereita jalkoihini.

Olen jo tuulikaapissa munakori kädessäni, kun alkaa tuntumaan siltä, että boxerit ei ole oikeen puetut. Ylhäältä puuttuu kuminauha ja alakerrassa tuulee...

Mitä vittua! Pieni vilkaisu eteisen peiliin, niin asia selviää. Mää otin lattialta vahingossa mustan hihattoman paidan, enkä boxereita. Eihän se paita pysy vyötäröllä ja diddelidoo heiluu valtoimenaan tuulessa kaula-aukosta. Mitä vittua!

Äkkiä siinä vedän paitaa alaspäin, ettei asiattomuudet näy ja avaan oven. Toisella kädellä pidellen housujani vyötäröllä survon munakorin lähimmän lapsen käteen ja sanon, "että ei tarvi tänävuonna virpoa, kiitos muistamisesta"!

Lapset aloittavat kumminkin suloisen lorun "Virvon varvon......"!

Lausukaa nyt edes yhteenääneen se loru, mutta kun ei! Jokainen vuorollaan alkaa lorun alusta. Mää tanssin tasakäpälää tuulikaapissa ja yritän pidätellä krapulapaskaa tulemasta, kun nää neidot lausuu mulle lorujaan...

Lopussaan tää porukan vanhin trulli lausuu ne maagiset sanat; "Vitsa sulle, palkka mulle"! Mää suorastaa heitän munakorin hänen syliinsä ja tempaisen sen joutavan pajunoksan hänen kädestään.
Olen jo sulkemassa ovea kun nuorin näistä trulleista noin 3-4-vuotias pudottaa vitsanippunsa siihen ovelle niin että osa oksista on mun tuulikaapissa.

Mää kumarrun auttaan vitsojen nostossa ja samalla mun supistajalihas pettää! Mä oon kumartuneena tuulikaapissa ja paska lentää peräpäästä kaaressa eteiseen. Vittu mikä sotku. Mää lyyhistyn kontalleen lattialle ja alan itkeen. Tää pikkutrulli siinä mun vieressä silittää kuraisella kintaallaan mun hiuksia ja kysyy osaaottavasti; "Onko sulla joku hätänä?" Mää siihen totesin, että "Ei enää"!

Trullit vei vitsat ja munat, mulle jäi siivous.

NYKYNUORISO JA MINÄ

Lupasin tossa kaverille lähtee tekeen remonttia hänen vanhempien asunton, siis mummolaa, koska kaverin pojat 8V. ja 10V. lähtivät myös mukaan.
Oltiin remonttikohteessa jotain kasin aikaan aamulla. Meille oli aamukahvin lisäksi keitetty aamupuuro, jota ei monestikkaan saanut remonttikohteissa. Otin toki Talkkunapuuroa oikeen voisilimällä. Olipa se hyvää!
Pojat kyselivät muroja. Toiselle jotain Kellogs-sokerihuurrettuja ja toiselle Go-Go-suklaan makuista mössöä...

Päästiin siinä sitten remonttin kimppuun. Mää alotin vanhasta kamarista, tiivistin ikkunat ja maalasin pokat. Siinä kamarissa oli myös iso lelu-laatikko. Pojat penkoi leluja. Laatikosta löytyi vanha "melodika". Siis soitin, jota minäkin olen lapsena soitellut. Melodikaan puhalletaan suukappaleeseen ja "pianon koskettimilla" saadaan ääni aikaiseksi. Nuorempi pojista otti melodikan syliinsä ja paineli hetken mustia ja valkoisia koskettimia. Ääntä laitteesta ei tullut, kun ei hän puhaltanut suukappaleeseen. Poika heitti melodikan olkansa yli todeten, "tästä on patterit loppu"!

Lounaaksi tää "mummo" oli tehnyt todella hyvää karjalanpaistia ja keitettyjä perunoita. Hitto että mää söin mahani täyteen. Pojat halus pikkunakkeja sekä lihapullia perunoitten kanssa. No toki mummo laittoi pojille mieluista evästä, sekä perunamuusia kyytipojaksi näille einestuotteille.

Iltapäivästä mää aloin laittaan olohuoneeseen laminaattia. Koska tilaa oli vähän siirrettiin olohuoneen huonekalut ensin toiseenpäähän huonetta. Lattian edistyessä siirreltiin huonekaluja uudelle lattialle pois remontin edestä.
Siinä laminaattia laittaessani pojat tuli olohuoneeseen ja löysivät vanhan stereokräkin. Pojat laittoi LP- soittimeen pyörimään Juice Leskisen Pyrömaani palaa rikospaikalla levyn.
Kerkesin sen seitsemän kertaa kuunnella A-puolen levystä, ennen kuin lattiaremontti oli puolessa välissä. Sitten siirsimme huonekalut uudelle lattialle ja aloin jatkamaan lattiaremonttia loppuun. Samalla käänsi tämän LP-levyn toisin päin.
Poikien ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Yhtäkkiä tästä mustasta lätystä kuuluu aivan uusia biisejä sekä välispiikkejä.

Pojat kysykin, että mitä tein levarille, kun löytyi ihan uutta musiikkia. Kerroin kääntäneeni levyn toisen puolen. Pojat sanoi yhteenääneen; -"Ei levyjä voi kääntää. Toisellapuolella on vaan tekstit"!

ETTÄ TÄMMÖSTÄ TÄLLÄ KERTAA!!!

KRAPULANHOITOA

Tuli tuossa muutama päivä pidettyä semmosta nestepaastoa, etten syönyt mitään kiinteää, join vaan kaljaa. Asiaa ei helpottanu se, että kaveri tuli eilen kossupullon kanssa kylään. Vedettiin sen taivaalliset kännit.

Tänään heräsin sen maallisessa horkassa. Kädet tärisi, jalat tärisi ja koko ukko vapisi. Aamukusella piti istua pöntöllä, ettei homma menis ihan runkkaamiseksi.

Sitten etsinkin aamupalaa jääkaapista. Ei siellä ollu mitään. Kuivamuonaosastolta löyty muutama siivu näkkileipää, vaan ei niitten päälle ollut mitään laitettavaa. Muistin siinä samalla että mun kaveri Make on yhden pikkujoulukyydityksen velkaa. Soitin Makelle.

Lauantai aamupäivästä Makekaan ei ollut varma ajokunnostaan, mutta pitkällisten selittelyiden ja maanitteluiden sekä vähän uhkailunkin jälkeen Make lupas tulla käyttään mua kaupassa.

Make veikin mut tonne Kempeleen kuuluisaan kauppakeskus Zeppeliiniin! Siinä on iso Prisma toisessa päässä kauppakeskusta. Make jätti mut siihen Prismaa lähinnä olevalle ulko-ovelle ja aikoi etsiä siitä läheltä parkkipaikan. Mää lähdin horjuvin askelin kauppaan.

Mää sieltä isosta kaupasta mitään löytäny. Kiertelin ja kattelin. Ois sittenki pitäny mennä vaan siihen lähikauppaan, siellä oisin löytäny sen mitä tarvin tai halusin. Ostin mää pipon ja kaljahyllyllä alko jo janottaan siihen malliin, että kohmelo unohtui hetkeksi. Ostin sitten vielä ison laatikon Karjalaa.

Tulin kauppakeskuksesta ulos. Edessä oli hehtaarin kokoinen parkkipaikka, niin ja kaikilla muilla seinustoilla yhtä suuret parkkialueet. Minnehän se Make Volvonsa pysäköi? Olin soittamassa Makelle, että tulee hakeen mut sitä ovelta, mutta huomasin, että puhelin on jäänyt kotiin.

Tupakit sentään lähti taskuun kauppareissulle, siispä pistin tupakaksi. Samalla avasin Karjalalaatikosta sen yläkulman, josta saa otettua tölkin kerrallaan janoonsa. Polttelin kessua ja ryypin olutta samalla, kun mietin uutta strategiaa Maken Volvon löytämiselle.
Yhtäkkiä pisti silmiini tuttu auto siinä kärryparkin takana jossa kuskikin istui autossa ja auto oli käynnissä.

Make perkele odottelee mua sakkopaikalla. On se ystävä.

Mää ryyppään kaljatölkin yhellä ryypyllä kitusiin ja vedän röökistä vimmoissani sauhuja kävellessäni autolle. Siinä kävellessä alkaa tuolla peräpäässä kiertään iso pieru. Ajattelin säästää peräkaasut ikään kuin Makelle kiitokseksi näin hyvästä parkkipaikasta. Tiedättehän te sellasen äijähuumorin. Tässä sulle kiitos "pröööööt"!

Niin mää hyppään Volvon etupenkille istumaan, kallistan saman tien perseeni kuskia kohden ja päästän tooosipiiitkääään suolikaasun kohti kuljettajaa. Nauran kippurassa hyvälle pilalle. Samalla alkaa kuljettajanpaikalta kuulumaan outoa kiroilua. Käännyn varovasti katsomaan kuskia, samaan aikaan  juuri päästämäni etova krapulapierun haju tavoittaa sieraimeni ja juuri ryyppäämäni kaljatölkin röyhtäys on tulossa ylös.

Huomaan heti, että kuljettaja ei ole Make, vaan joku neekeri joka kiroilee afrikaksi. Tarkoitukseni on pyytää anteeksi virhettäni ja sattunutta vahinkoa, mutta avattuani suuni, ylös pyrkivä pitkä röyhtäys muuttuu siinä tajuttomassa paskanhajussa jumalattomaksi pukluksi!
Istumme siinä vierekkäin ainakin kolme sekuntia katsellen toisiamme, minä suu ammollaan, josta lentää kaljavaahdotettua oksennusta tämän tumman herran syliin ja pitkin auton etuistuimia.

Kun oksennus vihdoin loppuu niin pyyhin suuni takkini hihaan. Tuumaan neekerille; Tervetuloa Suomeen! Ja poistun tyylikkään rauhallisesti lähimmän nurkan taakse. Sitten vasta alan nauramaan. Ajoin taxilla kotiin ja kotoa soitin Makelle epäonnistuneesta kauppareissusta. Make halus välttämättä tulla käyttään mua vielä lähikaupalla, että saan ruokaakin... ja kuulee tän jutun uudestaan ja uudestaan....

KOLMENVIIKON TYTTÖYSTÄVÄ

No moi taas. En oo kirjotellu pitkään aikaan, kun sain yllättäin kuukauden loman keskellä talvea. Heti kun lomasta kuulin aloin etsiä netistä lomakohteita, jossa ois lämmintä ja poikamies viihtyy. Löysinkin Thaimaasta hotellin jossa huoneen hintaan sisältyi ruuat ja naisseuraa sai lisähinnasta. Sinne siis!

Meinasin ensin varata huoneen koko kuukaudeksi, vaan sitten muistui mieleeni EX-rouva. Hänellä ruukas alapää vuotaa verta yhen viikon kuukaudessa, eikä sillon saanu nakkia piilottaa. Turhaa mää meen Thaimaahan kuunteleen valitusta perseen vuotamisesta tai menkkapäänsärystä.
Kyllä mulle kolomeviikkookin riittää!

Pääsin Thaimaaseen Pukettiin tai Pakettiin, mikälie kylä. Taksi vei suoraan lentokentältä hotellille. Soma paikka uima-altaat ja kaikki ihan takapihalla. No niitä mää en tarvi. Mää tulin naimaan, enkä katseleen nähtävyyksiä.

Respassa kysy joku vinosilmä huonolla lontoonmurteella; Need you escort? No en todellakaan tarvi autoa mihinkään, syötävää, joutavaa ja huoraa tulin katteleen.
Siinä baaritiskillä oli drinkkilistan vieressä naamakirja hotellin palvelualtiista neidoista. Samanlaisia vinosilmiä kaikki. Mää kysyin baarimikolta hintoja? Naiset maksoi 40 BAHTia/vrk =5€ tai pikkusen yli. Vittu tolla hinnalla en Oulussa aja bussilla kotoa keskustaan edestakaista kyytiä. Nyt annetaan edestakas kyytiä kokopäivä samalla rahalla!

No pikkusen se baarimikko ihmetteli kun mää aloin sormella osotteleen naisten naamoja ja kysyin aina "Millon tällä on ollu menkat?" No lopulta löyty sellanen, joka oli vuotanut edellisen viikon. Se passas mulle!
Mää tilasin huoneeseen syötävää ja juotavaa kahdelle ja tämän naisen kolmeksi viikoksi. Korostin vielä tilauksessa, että jos haluamme lämpimän aterian, niin tilaamme erikseen.

Niin pääsin huoneeseeni ja pian tarjoilija toikin hedelmiä ja viinaksia, kertoen että escort saapuu pian. Vittu mää mitään autoa oo tilannu.
Tulihan sieltä varttitunnin päästä joku vinosilmäakka kertoen että hän on escort. Huoraa mää kyllä odotin. Tää escort on vähän lyhyt 150centtiä ja pullea, etten sanois läski! Vaan noi kasvot on kyllä siitä huorakuvastosta.
Tämä escort osas vähän suomenkieltäkin, hän sanoi mulle; "mina auttaa pois pullotus poksusta, sina vain rentoutua!"

Niin me päädyttiin sänkyyn ja tehtiin sitä, mistä aikuiset puhuu kuiskuttain...

Otettiin siinä ekapäivänä neljä matsia sillain perinteiseen tyyliin ja syötiin välillä hedelmiä. Viidennen kerran ku tää escort imi diddelidoon juhlakuntoon päätin antaa myös kakkoseen. En tiijä oliko kakkosessa vikaa, vai oliko siellä ykkösessä joku tauti, mutta mulla lähti diddeldoosta nahkat siinä pyllyleikissä.

Jumalauta että mulla sattu diddeliin aina kun me naitiin. Mutta kun mää maksan tästä huor...escortista, niin naidaan koko rahalla. Vähintään kolmesti päivässä piilotettiin nakkia tuskasta huolimatta ensimmäinen viikko. Kaheksan päivää oltiin leikitty tällä tavalla kun mun oli pakko lopettaa. Kertakaikkiaan diddeli vuoti verta kauttaaltaan ja jopa kuseminen sattui.
No alotin sitte semmoset "sormileikit" että työntelin peukaloa escortin pimperopilluun. Oonhan mää tästä maksanu, niin nautin loppuun asti. Tämäkin hupi oli lopetettava, kun peukalosta lähti kynsi.

Yhtenä aamuna tilasin respasta huuhteluastian ja "maissintähkän". Maissintähkällä tarkoitin paksua ryppyistä hieromasauvaa. Ajatus oli, että voin huuhdela kipeetä diddeliäni ja sillä aikaa tää escort voi survoa "maissintähkää" pilluuseensa.
Vittu sieltä respasta lähetettiin pesuvati ja oikea maissintähkä...

Menihän se pari päivää näilläkin tarvikkeilla.

Loma oli varmaan puolenväli ylittänyt, kun yhtenä aamuna sattui episodi. Mää aamutuimaan kun heräsin, niin lämmitin itselleni diddelin huuhtomisveden, istahdin nakuna pesuvatiin ja aloin huljutella kipeetä diddeliä, niin tää escort heräs kanssa. Määräsin escortin lattialle tyydyttämään itseään maissintähkällä. Kun se perinteinen pimperoleikki ei oikeen kiihottanut mua, niin käskin escortin istumaan suklaaosastonsa maissintähkään.

Samalla sekunnilla tapahtui paljon! Aamupalan tuoja tuli ovesta sisään, escort istui pyllynsä maissintähkään, josta maissit irtosi ja kimpoili pitkin lattiaa, minä istuin alasti lattialla pesuvadissa ja hieroin diddeldootani. Aamupalatarjoilija jätti kärrynsä oven väliin ja lähti kiljuen karkuun. Auki jääneen oven toisellapuolella hotellin asukkaat kävelivät aamupalalle ja katselivat huoneeseeni.

Ennen lounasta olin kerännyt vaatteeni matkalaukkuun ja poistuin hotellista. Onneksi sain läheisestä hotellista huoneen kylpyammeela loppulomaksi.

JOULUOSTOKSILLA

Töitten jälkeen piipahdin terminaalin lähellä olevaan automarkettiin, vähän niin kuin jouluostoksille. Enhän mää muille joululahjoja osta kun itselleni. Mutta onhan sekin joulushoppailua. Toki ajattelin samalla ostaa olutta, ihan vaan sen veran, että maantiepölyt huuhdon alas kurkustani.

Siinä ihmisvilinässä näin tutut kasvot. En vaan muistanut, mistä ne on tutut. Katsoin tarkemmin ja huomasin tuijottavani pappia. Ei perkele mun tuttavapiiriin kuulu yhtään pappia. Olin varmaan erehtynyt kasvoista.

Äkkiä pastori tervehtii mua tuttavallisesti: -Terve Ipe, ei olla nähty pitkään aikaan... Mää yritän peittää tietämättömyyteni ja tervehdin. Yritän jopa liueta paikalta ihan vaan joulukiireisiin vedoten.
Pastori tarttuu mua olkapäähän: -Etkö veljeni muista minua? Olen Petteri!
Katson uudestaan pappia. Ohuen parran ja valkoisten liperien kätköistä paljastuu todellakin alakoulun luokkatoveri Petteri!

"-Petteri perkele!"
"-Ei kun minä palvelen sitä toista puolta..."

Teki mieli sanoo, että ota toi naamiaispuku pois yltäsi, mutta hänen olemuksensa uhkui syvää rauhallisuutta. Olin juuri kysymässä jotain tyyliin "mitä äijälle kuuluu" tai muuta yhtä mautonta, kun Petteri alkoi kertomaan kuulumisiaan kysymättäkin.

No sellanen hölöttäjä se oli jo koulussa, aina äänessä.

Varmaan puolituntia Petteri piti yksinpuhelua kertoen opiskeluistaan, työstään ja blaa blaa blaa... Mun mielessä pyöri muistikuvat lapsuudesta, kun opeteltiin yhdessä polttaan tupakkia ja maistettiin jostain kaupasta varastettua keskikaljaa.

Petteri kertoi juuri jostain rippikouluoppilaastaan joka oli ihan äsken sairastunut johonkin vakavaan sairauteen ja joutunut lopettamaan sen takia rippikoulun kesken...
Mulla iski karmea takauma lapsuudestamme, enkä tiennyt itkisinkö vai nauraisinko muistolle. En ainakaan voinut ääneen nauraa, kun toinen kertoo sairaasta nuoresta, jota en edes tunne.
Puristin huulet yhteen ja purin hampaat tiukasti kiinni! Nyt ei saa nauraa!
Tahtomattani aloin hytkyä naurusta ja kun yritin estää naurua, niin kyyneleet kihosivat silmiini.

Siinä mää sitten hytkyin itku silmässä papin edessä! Todella noloa! Koska mua nauratti se muisto lapsuudestamme, eikä surettanut yhtään se sairastunut nuori.

Petteri halasi mua ja oli kauheen myötätuntoinen. Kehukin mua vielä, kun oon niin aidosti huolissaan nykynuorisosta...

Mun on pakko kertoo teille se takauma, joka tän tilanteen aiheutti. Lapsena itkinkin tän tapauksen vuoksi, nyt vaan enempi nauratti ja Petteri-pastorin syleilyssä muisto näkyi silmieni edessä elokuvana uudestaan ja uudestaan:

Oltiin alakoulussa jotain 5-6 luokalla liikuntatunnilla uimassa. Uinnin jälkeen saunottiin ja lähdettiin pukuhuoneeseen. Petteri oli mennyt ennen muita pukuhuoneeseen ja varastanut, lainannut, varastanut... No ainakin luvatta ottanut mun repusta mun lempiviivottimen.
Viivoitin oli sellainen meijeriltä saatu mainosviivotin. Siinä luki alun perin; MAITO ON AITOA MAITOA. Mää itte omin pikku kätösin raaputin linkkuveitsellä siitä kirjaimia pois, niin siinä luki; MA TO  N AI     MA TOA!
Joka tapauksessa Petterillä oli tämä viivotin kädessään, kun tultiin pukuhuoneeseen. Petteri pysäytti joka pojan ovella, mittasi diddelidoon mun viivottimella ja huusi tuloksen isoon ääneen. Kun kaikkien diddelidoot oli mitattu, Petteri laittoi viivottimen oman miehuutensa alle ja kävi esittelemässä tulosta kaikille.
Olihan se isompi kun meillä muilla. Oltiin siinä iässä. Petterillä kasvoi jo orastavaa sammalta käpyjen ympärillä, meidän muiden vehkeet oli saavuttaneet vasta sen ensimmäisen kehitysasteen; pissi seisaaltaan.
No tän esittelykierroksen jälkeen Petteri toi viivottimen mulle takaisin. Mää en halunnut koskee siihen, koska kaikkien luokan poikien diddelidoot oli lepäilleet sen päällä mitattavina. Miten mä voisin sitä enää käyttää koulussa?
Heitin roskiin koko viivoittimen.

Tätä miettiessäni hytkyin pastorin syleilyssä ja mieleeni hiipi ajatus Petteri-pastorista rippikoululeirillä esittelemässä viivotin-temppujaan pojille saunassa...

Riuhtaisin itseni irti halailuista, toivotin papille päivänjatkoja sanomalla; -Muista ottaa rippileirille oma viivoitin mukaan! Ja häivyin koko kaupasta.

KESÄLOMA OSA-2

Kerroinkin jo tuossa Ruottin reissustani hieman, ja nyt kerron lisää lomareissustani.

Siis olin törmännyt Tukholmassa poikaporukkaan, jotka veivät minut huvilalleen nauttimaan lomasta ja alkoholista. Ainut uutuus lomaseurassani oli tapa nauttia kesästä nakuna tämän poikajoukon kanssa.

Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi toinen lomapäivä. En uskaltanut yöllä nukkua, kun pelkäsin miesten vievän neitsyyteni homopornossa yön aikana.
Aamupalan jälkeen lähdimme uimaan, kuten talon tapoihin kuului, menimme Aatamin puvussa. Aloin pikkuhiljaa nauttia tästä alastomuudesta. Säästäähän siinä isonrahan, kun ei tarvi pestä vaatteita?

Rantaan oli rakennettu uimahyppytorni, josta hyppelimme järveen. Oltiin jonkun aikaa pidetty hauskaa, kun pojat kysyi multa, uskallanko hypätä jalat edellä veteen?
En oikeen ymmärtänyt kysymystä. Joskus sillon lapsena hypittiin jalat edellä, kun ei uskallettu hypätä pää edellä. Kyllä mää voin hypätä tosta noin 5-metri korkuselta ponkulta ihan mitenpäin vaan.
Pojat kehu, että oon "cool killar" jos hyppään jalat edellä.

Mää en muuta tarvinnut. Kiipesin torniin ja juoksin ponkasutelineen alusta loppun asti. Hyppäsin vielä oikeen korkealle, ja alastulossa suoristi vartalon tikkusuoraksi.
Varmaan saan tyylipisteitä hypystäni.

Vettä sanotaan pehmeäksi laskeutumisalustaksi, vaan pintajännitys tekee sen kovaksi alustaksi.
Miettikää mun diddelidoota kasseineen lepattamassa vapaana alassyöksyssä, ja iskeytymistä kovaan veden pintaan.

Se oli kuin norsu olis potkaissut munille, kun sukelsin läpi veden. Vittu mikä tuska!

Mulla oli vaan kiire pintaan, että saisin taas keuhkot täyteen ilmaa ja ulvoisin lisää tuskasta.

Pojat tuli rantaveteen mua vastaan lonkeropullon kanssa. He kielsivät nousemasta vedestä. Vedenpaineen ja ilmanpaineen ero saa kuulemma pallini vaan entistä tuskaisempaan tilaan...

Makoilin rantavedessä aaltojen huuhtoessa kipeitä kassejani ja nautin lonkeroani, kun pojat alkoi ehdotella seuraavaa "urheilulajia"!

Kyseessä olis Benji-hyppy heidän tornistaan. Siinä kun humala nousi yli kivun, niin lupasin kokeilla. Pallit punaisena ja turvoksissa marssin poikien perässä benji-areenalle.
Pihan perältä löytyi iso henkilönostin, johon oli kiinnitetty paksu kumiköysi.

Ei muuta, kun ukko nilkoista kiinni köyteen ja nosturilla ylös...

Oon aikasemmin välttäny nämä Benji-hypyt, kun oon vedonnut taskussa oleviin tavaroihin, kännykkään, lompakkoon ja avainnippuuni. Nyt en voinut taskuihin vedota.

Olihan se aikamoinen loikka tyhjyyteen. Parhaiten tai pahiten jäi hypystä mieleen se kohta, kun suunta alaspäin muuttuikin äkkiä suunnaksi ylöspäin. Siinä oma diddelidoo läppäsi mua poskelle.

Perkele on tuo keskivartalo turvonnu iänmyötä niin, etten oo diddelidootani nähny ku rippikoulussa viimeksi. Nyt se tekee yllätysvierailun kasvoille niin, etten mää kerkee kattomaan.

Se siitä lomareissusta. Saatan vielä jonkun jutun kirjottaa tästä reissusta, vaan tämä tällä kertaa.