Kerroinkin jo tuossa Ruottin reissustani hieman, ja nyt kerron lisää lomareissustani.
Siis olin törmännyt Tukholmassa poikaporukkaan, jotka veivät minut huvilalleen nauttimaan lomasta ja alkoholista. Ainut uutuus lomaseurassani oli tapa nauttia kesästä nakuna tämän poikajoukon kanssa.
Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi toinen lomapäivä. En uskaltanut yöllä nukkua, kun pelkäsin miesten vievän neitsyyteni homopornossa yön aikana.
Aamupalan jälkeen lähdimme uimaan, kuten talon tapoihin kuului, menimme Aatamin puvussa. Aloin pikkuhiljaa nauttia tästä alastomuudesta. Säästäähän siinä isonrahan, kun ei tarvi pestä vaatteita?
Rantaan oli rakennettu uimahyppytorni, josta hyppelimme järveen. Oltiin jonkun aikaa pidetty hauskaa, kun pojat kysyi multa, uskallanko hypätä jalat edellä veteen?
En oikeen ymmärtänyt kysymystä. Joskus sillon lapsena hypittiin jalat edellä, kun ei uskallettu hypätä pää edellä. Kyllä mää voin hypätä tosta noin 5-metri korkuselta ponkulta ihan mitenpäin vaan.
Pojat kehu, että oon "cool killar" jos hyppään jalat edellä.
Mää en muuta tarvinnut. Kiipesin torniin ja juoksin ponkasutelineen alusta loppun asti. Hyppäsin vielä oikeen korkealle, ja alastulossa suoristi vartalon tikkusuoraksi.
Varmaan saan tyylipisteitä hypystäni.
Vettä sanotaan pehmeäksi laskeutumisalustaksi, vaan pintajännitys tekee sen kovaksi alustaksi.
Miettikää mun diddelidoota kasseineen lepattamassa vapaana alassyöksyssä, ja iskeytymistä kovaan veden pintaan.
Se oli kuin norsu olis potkaissut munille, kun sukelsin läpi veden. Vittu mikä tuska!
Mulla oli vaan kiire pintaan, että saisin taas keuhkot täyteen ilmaa ja ulvoisin lisää tuskasta.
Pojat tuli rantaveteen mua vastaan lonkeropullon kanssa. He kielsivät nousemasta vedestä. Vedenpaineen ja ilmanpaineen ero saa kuulemma pallini vaan entistä tuskaisempaan tilaan...
Makoilin rantavedessä aaltojen huuhtoessa kipeitä kassejani ja nautin lonkeroani, kun pojat alkoi ehdotella seuraavaa "urheilulajia"!
Kyseessä olis Benji-hyppy heidän tornistaan. Siinä kun humala nousi yli kivun, niin lupasin kokeilla. Pallit punaisena ja turvoksissa marssin poikien perässä benji-areenalle.
Pihan perältä löytyi iso henkilönostin, johon oli kiinnitetty paksu kumiköysi.
Ei muuta, kun ukko nilkoista kiinni köyteen ja nosturilla ylös...
Oon aikasemmin välttäny nämä Benji-hypyt, kun oon vedonnut taskussa oleviin tavaroihin, kännykkään, lompakkoon ja avainnippuuni. Nyt en voinut taskuihin vedota.
Olihan se aikamoinen loikka tyhjyyteen. Parhaiten tai pahiten jäi hypystä mieleen se kohta, kun suunta alaspäin muuttuikin äkkiä suunnaksi ylöspäin. Siinä oma diddelidoo läppäsi mua poskelle.
Perkele on tuo keskivartalo turvonnu iänmyötä niin, etten oo diddelidootani nähny ku rippikoulussa viimeksi. Nyt se tekee yllätysvierailun kasvoille niin, etten mää kerkee kattomaan.
Se siitä lomareissusta. Saatan vielä jonkun jutun kirjottaa tästä reissusta, vaan tämä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti