Kukkamyyjäiset!!!

Kaverini pyysi mua Puutarhaoppilaitoksen kevätmyyjäisiin.

Eihän mua tarvi kahesti pyytää kaveriksi johonki tapahtumaan, mutta Puutarhaoppilaitoksen Kevätmyyjäiset... Mietin ainakin kolomesti että lähenkö? Ensin kielsin ja sitten kielsin ja vielä kerran kielsin, ei perkele vois vähempää kiinnostaa jotain kukka-asetelmia kattella kohmelopäivänä, siis tarkotin vapaapäivänä...

Tää kaveri on kuitenki aika hyvännäkönen daami, ihan missiainesta ja lupas korvata reissun. Bensat rahalla ja kulutetun ajan fjoosalla... Siis oikeesti lupas seksiä reissun jälkeen, jos ei tarvii yksin mennä...

Niimpä sitä lähettiin Kempeleen Puutarhaoppilaitokselle Floristiseennäyttelyyn...

Oltiin siinä kierrelty jo jokunen kasvihuone, tai mitä ne on ne muovikopit löytämättä muuta kuin hienoja kukkia, komeita kukkia ja upeita kukkia. Mun mielestä heiniä erivärisillä latvoilla. Joo vittu joo.

Oltiin jo pois lähdössä kun tää daami huomas jonkun kuivakukka-asetelman, jonka halusi välttämättä kotiinsa pölyttymään kirjahyllyyn. Vittu näitä naisia...

No mentiin sitten kassajonoon odotteleen maksuvuoroa.
Oltiin varmaan varttitunti seisty kassajonossa liikkumatta. Ainut liike oli taakse kertyvät ihmiset. Tokihan siellä kassalla kesti aikansa kaikilla, kun kukat ja kukka-asetelmat käärittiin pakettiin samaan hintaan...
Mua alko ärsyttään edessä seisovan naisen voimakas parfyymi. Onhan mulla vähän astmantynkää todettu keuhkoissa, mutta todella herkkä olen liialliselle parfyymille. Niin ja tällä edessä olevalla naisella oli vielä kokopitkä turkki päällään, siis roletääri koko ämmä!

Mää aloin kertoon tarinaa tälle mun daamille:
-Oletko kuullut tarinaa pienestä minkistä joka kuoltuaan pääsi taivaanportille? Pietari lupasi toteutta yhden toivomuksen minkille, koska hän oli ollut todella kuuliainen minkki eläissään. Minkki mietti tovin ja toisenkin, sitten hän sanoi toivovansa; -Haluan vanhasta ämmästä tehdyn kokopitkän turkin!

Silloin edessämme seissyt vanhempinainen pyörähti ympäri ja totesi; -tämä turkki on piisamia! Hän löi minua avokämmenellä poskelle. Daamini sanoi; -Saatanan sika, ja löi toiselle poskelle avokämmenellä...

Yhtäkkiä seisoin yksin kassajonossa ilman ostettavaa ja seuralaista... Se siitä fjoosasta ja kukkanäyttelystä. Perskeles, en varmasti lähe ensvuonna kuskiksi!

Putka reissu!

Tää tarina on monen sattumuksen yhteissumma.

Ensimmäinen sattumus
Mun serkku on Nokialla joku insinööri, roletääri ihan henkeen ja vereen. Joskus vituttaakin ku kaveri leuhkii rahoillaan, autollaan ja muulla maallisella omaisuudella. Itte ku oon rahtari ja siitäkin osanaikaa työttömänä.
No serkkupoika oli saanu työkomennuksen Japaniin muutamaksi kuukaudeksi ja pyysi mua majoittaan hänen lemmikki Iguaani-liskon Lexan. Tokihan mää lupasin ku serkku aiko maksaa kuletukset, ruuan ja vielä sähkölaskutkin majotuksen ajalta. Niin ku tällä Lexa-Iguaanilla oli tällanen lämpölamppu, jota täytyi polttaa yötä-päivää, ettei Lexaa palele. Onneksi Iguaanit on kasvissyöjiä, ettei tarvinu jokapäivä eläviä hiiriä syöttää.

Niinpä yhtenä kauniina päivänä muuttofirma Niemi toi mun yksiöön terraarion. Terraario oli parimetriä leveä, 6-metriä pitkä ja korkeutta noin puolitoista metriä. Eihän se saatanan allas sopinu ovesta sisään muuten ku kääntämällä kyljelleen. Oli siellä lisko ihimeissään ku horisontti käänty yhtäkkiä 90-astetta. Eikä tää saatanan allas sopinu mihinkään seinänviereen, niin ku mää olin aatellu. Onneksi nää Niemen-pojat jäi kaveriksi sovitteleen terraariota paikoilleen, toki tuntipalkalla, mutta roletääri-serkku maksaa viulut. Ei me löydetty sopivaa seinustaa, niin jätettiin allas keskelle lattiaa poikittain. Kyllä mää sitä väistelen muutaman kuukauden kun saan kerta maksun siitä.

Sitten toinen sattumus.
Siinä lämpölampussa on sellanen kelmeän-sininen valo. Ensin se tuntu ihan kivalta, mutta nukuppa siinä, kun koko kämppä hohtaa sinisenä. Mää sitte ekayönä yritin peittää tän terraarion parilla viltillä. No se oli virhe! Nää viltit alko savuaan siinä terraarion ja lämpölampun päällä alta puolentunnin. Mää nakkasin viltit ensin pesuhuoneen lattialle ja kastelin ne suihkulla, sitten mää vein ne parvekkeelle kuivumaan. Onneksi oon laittanu parvekkeelle pyykkinarut. Koko parveke tuli peitetyksi, vaan eipä naapurit kurki sisälle. Mulla ku ei oo edes verhoja ikkunassa, poikamies ku oon.

Sitten kolmas sattumus tähän tarinaan.
Oltiin jotain pariviikkoo asuttu tän Iguaanin kanssa yhdessä, enkä mää muistanu ottaa näitä vilttejä pois parvekkeeltaa. Muistanu ja muistanu, mulla alko samoihin aikoihin uus duuni aika isossa rekkafirmassa ja mää ajoin pelkkiä yövuoroja. Nää viltit peitti parvekkeella mun yksiön ainoot ikkunat. Oli helpompi nukkua päivällä, kun nää viltit roikku ikkunan ja parvekkeenoven edessä estäen auringonpaisteen sisälle.

Sitten neljäs yhteensattuma.
Tässä isossa rekkafirmassa tehtiin terveystarkastus myös lyhytaikaisille työntekijöille. Niimpä määkin menin terkkarin tarkastettavaksi. Kaikki meni muuten hienosti, vaan kun halusivat ottaa vielä verikokeitakin labrassa. Sehän sopi mulle, mutta labrassa oli ruuhkaa. Tää laborantti kysy multa, voisiko heidän työharjoittelussa oleva opiskelija-neiti ottaa mun verikokeet, kun vakinaisella henkilöstöllä on kokous. Mullehan passas, pitäähän se "tyttelinkin" joskus päästä pistämään elävää kohdetta, eikä mulla tee pahaa pistämiset ja neulan näkeminen.
No ensteks tää neiti laittaa sen kiristyssiteen mun hauikseen, kysyy; -onko liian tiukalla? -On ollu joskus tiukemmallakin. Neiti kiristää pantaa hieman, vaan ei oo vieläkään mun mielestä tarpeeksi tiukalla. Kiristän itte hiukan lisää.
Sitten aletaan etsiin suonia. Neiti naputtelee luunappeja mun kyynärtaipeeseen ja etsii verisuonta. Mää ehdotan, että ottais ranteesta sen verikokeen kun siellä on suonet paremmin näkösällä. Ei se kuulemma sopinu. No neiti löysi mieleisensä sinisenjuovan kyynärtaipeesta ja otti neulan käteensä. Jumalavita mulla ei krapula-aamunakaan tärise kädet niin paljon kun tällä opiskelijaneidolla kun hän tuo neulaa kohti kohdetta. Ensimmäinen kosketus neulalla mun hipiään oli sentinmittainen poikittaisviilto kyynärtaipeessa, siitähän alkoi tihkua verta. Mää sanoinki, että nyt vaan putki alle. Tulee vähän hitaasti, mutta tulee kumminkin.
Tyttö oli kovin pahoillaan ja hermostui vielä lisää omasta mokastaan. Mää yritin rauhoitella tilannetta, mutta huonolla menestyksellä. Tyttö yritti siitä viillon alta etsiä suonta ja tuikkas seittemän reikää mun kyynertaipeeseen eri kohtiin löytämättä sitä oikeaa kohtaa.
Alko tuo vasen käsi olleen  siinämäärin hellä, että ehdotin käden vaihtoa.
Niinpä me vaihdettiin kättä ja alettiin homma alusta. Ekalla pistolla "tytteli" löysikin suonen ja alkoi valuttamaan verta. Mää koiranleuka siihen totesin että; -laske nyt 5-litraa kerralla, niin on mitä tutkia! Se oli virhe! Tää neiti purskahti nauraan ja hytkyessään repäs neulan irti reiästään, niin että tuli pitkä pystyviilto kyynärtaipeeseen.
Sitten tuli tää vanhempi laborantti kokouksestaan kyseleen tarvitaanko apua? mää vastasin heti, että ei, meillä on harjottelu vielä himpunverran kesken.
No me jatkettiin "tyttelin" kanssa hommia ja pistettiin vielä kolome reikää toiseen kyynärtaipeeseen ennen kun verinäytteet oli otettu.

Viides ja toivottavasti viimeinen yhteensattuma tässä tarinassa.
Mää tulin terkkarilta kotia ja alakerran naapuri pyysi mua grillaamaan. Tokihan mää lähen ku ilimasta ruokaa on tiijossa. Juotiinki siinä grillausjuomina olutta ja lonkeroo, sitten ruuan kanssa vähän viinaksiakin ja viiniä...
Huh huh mikä ilta. Muistaakseni kello kävi seittemää aamulla kun hiivin yksiööni nukkumaan. Heitin Lexalle muutaman porkkanan ja salaattia. Yheksän aikaan soi ovikello! Mää meen avvaan ovia pelekissä kalsareissa.

Ovella on poliisit!
"Tästä asunnosta on tullut ilmoitus mahdollisen kannabis-huumeen kasvatuksesta"... Täh? mitä vittua te jeparit tuutte mua herättään kesken unien? Tää konstaapeli totes heti, että selevä tappaus. Mulle lyötiin käsiraudat ja kannettiin maijjan peräkonttiin, siitä lähti kyyti Oulun poliisiasemalle ja pidätysselliin. No pahnoilla sain nukkua rauhassa yhen vuorokauden ja olin virkumpi. Sitten alkoi kuulustelut.

"Oletko kasvattanut huumeeksi luokiteltavaa kasvistoa?" -no en
"Oletko käyttänyt suonen sisäisiä huumeita?" -no en
"Voitko jotenkin perustela naapurin tekemän ilmoituksen, jossa hän kertoo sinun peittäneesi ikkunat ja sisältä loistaa ympäri vuorokauden kasvien kasvatukseen soveltuva lamppu?" -no voin!
"voitko perustella pidätyksen tehneen konstaapelin havainnon piikityksen jäljistä käsivarsissa?" -no voin!

Vittu kaks vuorokautta pidätyssellissä vain sen takia, että naapurin kyylämummo oli huomannut Lexan lämpölampun ja kun poliisit tuli ovelle mää olin ympäripäissään ja käsivarret piikinjälkiä täynnä.

Saanko mää jostain korvauksia? Kun ei tää uus työnantaja palkkaa huumehörhöjä? Vittu mikä viikko...

NETTITREFFIT

Sinkkumiehenä ku pyörii, niin kuulun tuolla naamakirjassakin muutamiin sinkkusivustoihin.

Bongasin yheltä sinkkusivustolta selasen mukavan olosen daamin. Ikä ainakin kuvan perusteella 20-25V. Jutut natsas hyvin yhteen ja suunniteltiin tapaamista. Että ihan treffeille pääsis.

Tää daami tuntu olevan innokas kokkaan ja laittais pöydän koreaksi kun tulen, lupas vielä hakea juotavaakin ihan pitkäripasesta...
Mua vähän kummastutti kun tää daami kyseli mun mieskunnon perään? Hän ei halunnut mitään poikosta ruikiin heti lastinsa, vaan kaipasi oikeaa rakastelijaa ja useemman kerran illassa... Mää vannoin 40-vuoden kokemuksella, että sehän hoituu...

Olin lähdössä eka treffeille, kun tää daami pisti viestiä että poika tuli kylään, nyt ei onnistu. No ei tietenkän onnistu, jos pieni poika seuraa vieressä. Mää viestitin OK ja kokeillaan joku toinen kerta. Menin takas kotiini ja aloin juomaan kaljaa suruuni.

Puoliltaöin tuli uus viesti; Poika lähti, nyt äkkiä tänne! Vi**u mitä pelleilyä? Eikö se poika tullukkaan yötäkylään äidilleen? No taxi alle ja annettuun osoitteeseen.

K*rpä pystyssä ja kaljalaatikko toisessakädessä  soitan ovikelloa uppo-oudossa osoitteessa, odotukset on korkealla. Oven tulee avaamaan 60V-nainen, ensimmäiseksi hän käskee jättämään kaljalaatikon kenkien viereen eteiseen, hänellä on juotavaa.

Ensimmäisen todella tuhdin viinapaukun jälkeen tämä daami riisuu itsensä alasti ja kysyy miltä hän näyttää? Vastaan rehellisesti; -olet runsaasti ylipainoinen, ainakin 30-vuotta mua vanhempi, et kiihota mua tippaakaan, mutta jalkovälissä pilkottaa se karvainen pesä jota tulin hoitamaan ja palkkioksi luvattiin ilmaista viinaa ja ruokaakin. Eiköhän aleta töihin???

Daami tykkäs mun "huumorista", siis suora puheisuudestani. Toinen lasilinen viinaa naamariin, niin daamikin alkoi näyttään paremmalta.
S**t*n* kun jyystettiin koko loppuyö ja aamu. Varvin jälkeen sai aina yhen paukun lisää todella tuhtia viinan ja Jaffan yhdistelmää...

Oisko tuo ollut puolenpäivän aikaan kun viimesen kerran lastini häneen tyhjensin, pallit oli jo niin tyhjät, ettei tullut muuta kuin lämmintä ilmaa ja kuului kumma pihaus. Päätin, että nyt riittää. puin vaatteet päälleni ja lähdin kotiin kaljalaatikon kanssa.

Iltapäivällä tuli daamilta viesti, "milloin nähdään uudestaan?" Vastasin "myöhemmin" hyvin paljon myöhemmin. Diddelidom oli niin kipeä reissusta, että kolme viikkoa piti pissatakkin istualtaan, kun ei kärsinyt käsin koskea.

Viinaa oli riittävästi ja ruokakin oli hyvää, silti olen sitä mieltä, että hulluja nuo leskirouvat. En toisten lähde moiselle reissulle...

REKKAMIEHEN ARKEA

8h NÄTTI TYÖVUORO

Se tuo arkipyhä muutti pikkusen muuten niin mukavaa työrytmiä!

Juitsari soitti mulle tiistaina, ettei Helsinkiin tarvikkaan nii palijo autoja kun torstai on pyhä, sopisko mulle reissu Hirvaskankaalle ja takasin Ouluun auton vaihdolla. Mullehan sopii tollanen 8h-työyövuoro oikeen hyvin.

Mikä on 8h-työvuoro rekkahommissa?

Työaika alkoi klo; 22,00. Mun autoa ei näy missään. Soitan autoon, kuski sanoo olevansa perillä ihan pian. Ihanpian oli 22,30. Auto piti olla lastattuna jo 22,00 ja lähtökuopissa...

No me kahteen mieheen purettiin auto, ja mä aloin lastaan uutta kuormaa. Tää edellinen kuski jäi kaveriksi lastaan uutta kuormaa. Saatiin auto lähtökuntoon vähän ennen puoltayötä. Mää lähin ajeleen etelään. Soitin vaihtoauton kuskille, että nyt tullaan ja neljäntunninpäästä oon Hirvaskankaalla. Etelänkuski kerto olevansa Vaajakoskella...

Vi**uako sää teet Vaajakoskella puoliltaöin? Matka Vaajakoskelta Hirvaskankaalle kestää puolituntia. Aikataulun mukaan meidän piti treffata Hirvaskankaalla kahen-aikaan... No koita kulutella aikaa, mä tuun vasta neljältä.

Vaihdettiin sitten autoja 4,00. Mä kysyin mihin sun kuorma on menossa? -Ylivieskaan! Mitä *ittua? Eikö mun pitäny tulla suoraan Ouluun?

Ei siin mitään, Hirvaskankaalla lakisääteinen 45min tauko ja nokka kohti Ylivieskaa. Pääsin terminaaliin ja aloitin kuormanpurun. Kesken purkamisen tuli terminaalin pomo näyttään mitä pitää viedä mennessä Ouluun... Vi**u kolometuntia teutaroitiin parin terminaalimiehen kanssa kamoja kyydistä ja uusia tilalle.

Eipä se 4,30h-ajoaika riitä Hirvaskankaalta Ylivieskan kautta Ouluun vaikka kuinka puhaltais rajotinta vasten, ja mä ajan vain 80km/h. No Limingan Aakkosmarketilla  pijän taas 45min siestan. Sitten soitan juitsarille Ouluun ja kyselen kuka purkaa Ylivieskasta tulleen kuorman, juitsari sano heti, että käy itte purkaan...

8h nätti työvuoro venyi yllättäin 13h mittaseksi, niin että jos joskus haaveilet rekkakuskin ammatista, niin kehotan vielä harkitsemaan...

Krapula-aamu!

Janon iski eilen ehtoolla.

Miten se rupeskin saunan jälkeen janottaan, niin että päätin illalla lähtee Nahkaan juomaan pari lonkeroo. No tietäähän sen, ettei se pariin jää...

Mukava ilta kaikin puolin, mutta siitä enemmän tuonnempana. Heräsin tänä aamuna karmeeseen darraan. Ensin pelkäsin, että kuolema tullee ja lopuksi toivoin, että tulis nopeeta. Puoleenpäivään makasin peitonalla ja vapisin sekä hikoilin. Sitten alko olo helpottaan. Se on jännä miten kohmelossa tulee mielihaluja. Mulla teki mieli koko aamupäivän riisipuuroa.

No kun lopulta hilasin itseni ylös märkien lakanoitten välistä, päätin keittää riisipuuroa.
Menin koluaan keittiön kaappeja, eihän mulla oo riisiä! *ittu! Eikä mulla oo maitookaan! S**t*n*!

Ei kun lähikauppaan hakeen puuroaineksia. H*lv*tillinen nälkä kourii krapulaisessa kehossa ja himottaa vaan riisipuuroa. Maitoa ostin sellasen punasen purkin, kun oon kuullu että se on ainoota oikeeta ruuanteko-maitoo. Riisi-hyllyllä tulikin sitten ongelma. Viimeksi kun 10-vuotiaana kävin kaupassa, niin äiti oli kirjoittanut kauppalappuun "riisiä". Eikä siellä hyllyssä ollut muuta riisiä kuin Risella pusseja. Nyt lähi Prismassa oli ainakin sata erilaista laatikkoa, joissa luki riisiä...

Uncle Ben`s luki aika monessa laatikossa? No mä yritin suomentaa tätä nimeä huonolla Lontoon-murteellani, eikä mieleen tullut kuin "sedän kikkeli". Voi se tarkottaa muutakin, mutta ruma neekerin naama oli logon vieressä. Ei kiitos mulle.

Yhdessä laatikossa luki Rainbow Jasmin riisi. Jasmin Mäntylän mää tunnenkin ihan henkilökohtasesti, hän on Oululainen povipommi ja muutenkin hyvän näköinen daami. Joo mulle kelpaa se mikä Jasminillekkin. Paketissa luki vielä, että kypsennysaika 10-minuuttia. Mitä nopeempaa sitä parempi, nyt on nälkä ja kohmelo. Ei muuta kun kassalle.

Tulin kotiin ja aloin keittään puuroa. Vettä ja suolaa kattilaan, levy päälle. kyllä se siitä alkaa kiehuun. Vesi kihukin jo aikalailla porisemalla kun tulin röökiltä. Avasin riisi-laatikon ja olin kaatamassa kattilaan, kun huomasin että nää riisit on pakattu pieniin pusseihin laatikon sisään. Mitä *ittua?

Laatikko kauniiseen käteen ja lukemaan kyljestä ohjeita. Laatikko sisältää 4-hengen annospusseja. No on mulla nälkä, mutta 4-hengen annospussi kuulostaa aika isolta yksinäiselle kokkaajalle. *erkele kun oon alkanu kokkaan, nii kokataan sitte kunnolla.

Revin yhden pussin auki ja kaadoin riisit kattilaan. Kymmeneminuutin päästä menin tarkistamaan tulosta. Ohjeessa oli varmaan joku vika, kattila oli puolillaan vettä ja riisit makas jossain siellä kattilan pohjalla. Kyllä vanha kotikokki tietää niksit. Levy täysille niin vesi haihtuu kiehuessaan. Melkeen tunnin kiehutin nestettä pois kattilasta, ennen kun keitos näytti siltä, että puuroon vois lisätä maidon. Kaadoin litran maitoa joukkoon ja kiehautin maidon. Nyt on riisipuuro valmista.

Ei tää puuro näytä siltä, mitä äiti teki aikoinaan, mutta maistetaan.
Eka kauhallisella tuli pelkkää lämmintä maitoa lautaselle. Kauhasin vähän syvemmältä. Nyt tuli sellanen *elvetin iso köntsä riisiä, jotka olivat liimautuneet toisiinsa. Maistoin varovasti keitostani. Ei se riisipuurolle maistunut, mutta riisille ja lämpimälle maidolle. No syön *erkele kun oon omin pikkukätösin tehnyt, maistu mille maistu, eikä tätä vieraille tarjota!

*elvetti mitä moskaa, vaan lähtee tällä darra ja riisipuuron himo. Jos vielä jostain löytäisin sellaisen kokkaustaitoisen sinkkunaisen, niin krapula-aamutkin ois helpompia...