Poikien kanssa kalalla

Pari kaveria houkutteli mua kalalle Uljuanaltaanalajuoksulle, olivat käyneet siellä ennenkin ja saaneet saalista.
Mää emmin hetken, vaan ku kaverit lupas olla kuskina, nii päätin lähteä. Samahan se mulle on missä mökäöljyni juon, kotona yksin vai jollain rantakivellä rupatellen kavereitten kanssa.

Aamupäivästä oltiin perillä Uljualla. Aloitettiin hillitön kalastus, pojat vertaili uistimiaan ja vapojaan auton luona. Mää pyysin saada peräkontista tölökin Kotahuoraa. Sain vastaukseksi kaksi hölmistynyttä katsetta. -Että mitä haluat? No sitä saatanan kotahuoraa, lukekaa nyt hyvät miehet tölökin kylijestä. Siinähän lukee ihan selevästi "Lapin kulta", eikö se oo nainen joka oottelee siellä tiipiin näkösessä majassa jossakin jänkhällä?
Vittu ku näille urpoille pitää kaikki kädestäpitäin opettaa.

Pojat kalasti koko päivän ja mää nautin Kotahuoristani. Ilta alkoi jo painamaan, kun mulle iski näläkä eikä rantaan oltu nostettu sintin sinttiä joita nuotiolla paistasin. Aattelin lähtä Uljuankioskilta ostaan makkaraa nuotioitavaksi. Pojat ties, että kioski on kymmeneen asti auki illalla. Kellokaan ollu vasta kun yheksän. Mää lähin käveleen ostoksille.

Matkalla kioskille maha alkoi pitään kummallista meteliä. Aattelin ensin että se on nälkä kun kurnii, mutta loppumatkasta olin jo varma että se on paska kun huutaa kiireellistä ulospääsyä. Toivottavasti kioskilla on vessa.
Saavuin kioskille varttia yli yheksän. Isossa lapussa luki; "AVOINNA JOKAPÄIVÄ 22"! Helvetin hyvä homma. Pääsen kohta vessaan ja sitten makkaranostoon.

Nykäisen ovesta. Lukossa? Täh? Katson uudestaan kelloa, 21.15! Pitäis olla auki. Koputan oveen ja kurkin ikkunasta. Ei mitään liikettä havaittavissa. Jospa myyjä on takahuoneessa, eikä kuule. Kiiruhdan lyhyin askelin takaovelle. Jystän nyrkillä takaovea. Mahassa vääntää niin, että kohta rysähtää housuun. Hikikarpalot kihoaa otsaan kun yritän pidättää. Alkaa vituttaan tällainen asiakaspalvelu!

Huomaan takaoven vieressä isot vihreät kumisaappaat. Hetken mielijohteesta päätän kostaa kioskinpitäjälle, kun on sulkenut ovensa ennen aikojaan.
Riisun housuni ja otan toisen saappaan. Puoliseisovassa-asennossa päästän koko mahani sisällön varpusparvena saappaan sisälle... Kylläpä helpotti oloa! Siitäs sait asiakaspalautetta puolisaappaallista perkele! Huomasin, että ei mulla ole mitään, millä pyyhkiä. Onneksi toinen saapas oli sisältä vielä tyhjä. Työnsin käteni saappaaseen ja pyyhin perseeni saappaanvarteen.
Asetan saappaat takaisin omalle paikalleen oven viereen. Siinä sulle asiakaspalautetta!

Kiersin juuri kioskin etupuolelle, kun vastaan tulee nuorimies. Hän tervehtii minua ja kyselee olenko tulossa asioimaan kioskille. Vastaan totuudenmukaisesti, että olin tulossa kioskille ostamaan makkaraa, mutta kioski onkin jo mennyt kiinni. Mies kertoo olevansa kioskinmyyjä, eikä heillä ole muuta vessaa kioskilla kun tuo ulkohuussi parkkipaikan toisella laidalla. Hänen on lukittava kioski käydessään vessassa, koska olutta ja muita elintarvikkeita on kylmäkaapeissa asiakastiloissa.

Nuoriherra ohjaa minut, siis meidät, sisään etuovesta jonka avaa avaimella. ONNEKSI! Ostan kolome pakettia semmosta nuotiolla paistettavaa makkaraa ja kiitän. Lähden aika ripein askelin takaisin kalastamaan.

Empä viitti ihan heti lähtä Uljualle kalstamaan...

Hoitokoira sairastaa

Kaveri kyseli tossa pariviikkoo aikasemmin, jos voisin ottaa heidän koiransa hoitoon Juhannukseksi, kun lähtevät itse pitkälle automatkalle eteläsuomeen. Lupasinhan mää, ku koira on sellanen vanha ja rauhallinen Isovillakoira. Tiijätte niitä koiria ku näyttelyihin parturoidaan muuten kaljuksi, mutta päähän ja häntätupsuun sekä tassuihin jätetään karvat. Mun mielestä ne näyttää ihan leijonilta näyttelyssä. Nii ja tää koira on jo nii vanha, että postilaatikolla käynti riittää ulkoiluksi.

No niinhän se Juhannusaatonaattona kaveri perheineen ja koirineen seisoi mun ovella. Mää toivotin heidät (koiran) tervetulleeksi. Koira oli mun pyynnöstä trimmattu näyttelykuntoon, ja näyttäis tooosi hyvältä mun rivarikämpän pienellä takapihalla.

On siinä taas naapurit kateellisia. En mää niille kerro, että saan rahaa koiranhoidosta. Ja tämmösenä juhlapyhänä reilusti tuplakorvaus.

Kaverini alkaa sitten siinä ovella kertoon, että koira on vähän kipee. -No miten? Mää utelen??
Koiran anaalirauhaset on turvonneet, eikä se pysty paskoon jos anusta ei rasvata ennen ulos vientiä. Tai ainakin ulisee tuskasta paskoessaan... Ja anaalirauhaset voi revetä paskoessa ja sitten perse vuotaa verta.

Ei jumalauta, pitääkö mun rasvata koiran persettä ennen ulkoilua? Ei muuten onnistu! Ei ainakaan tällä sovitulla hinnalla. Mulla oli itellä joskus peräpukamat niin heikossa hapessa, että paskansin verta. Hoitokeinoksi kertoivat terveyskeskuksessa että piti sormella hieroo käsirasvaa persereikään aamuin illoin ja vielä keskellä päivääkin. Rasva piti levittää sinne "pöllönsilmään" niin syvälle kun sormella ylsi...

Ei saatana, että mun sormella koiranpersiiseen? Ei vittu. Sillon ku mun anaali oli heikkona nii EX-rouva ehotti kesken 69-leikin voitelevansa mun pukamat. Kyllä se nyt siihen tilanteeseen sopi jotenkin, kun rouvan sormet hyvin voideltuina hoiti mun pippakohtaa.
MUTTA ETTÄ KOIRAN PERSIISEEN?

Tää mun kaveri veti taskustaan sellasen rasvatuubin, jossa oli pitkä ohut nokka. Tää rasva on koiran "pöllönsilmävoidetta". Tämä ohut kärki työnnetään anaaliin ennen ulosvientiä ja puristetaan tuubista hieman, silloin reikä on voideltu niin että anaalirauhaset ei kärsi ja koira voi paskoa normaalisti. No tietty mää tyhymä suostuin moisiin hoitoihin ja otin koiran hoitaakseni.

Taisinkin jo tuossa edellisessä tarinassa kertoa, että tuli otettua Juhannuksena hieman väkijuomaa ja käytyä ihan kylänpinnassakin hakemassa kirjoitettavaa. No se siitä.

Pämppäsin Juhannuksen kohtuu railakkaasti koiran kanssa. Kaikki meni hyvin, paitsi Juhannuspäivän aamu. Aamulla heräsin karmean liskojenyön jäljiltä hiestä märkänä. Ensimmäiset havainnot, mua kusettaa, haluan suihkuun ja koira seisoo takapihan ovea vasten vinkuen. Hoitokoirat ensi, ajattelin. Laitoin koiran takapihalleni juoksunaruun, sitten lähdin suihkuun. Kuten miehet yleensä, hoidin kusemisen samalla kun olin suihkussa.

Kesken suihkuttelun havahdun karmeaan ulinaan. Silloin muistan koiranrauhaset ja peräpukamat. Nappaan äkkiä pyyhkeen lanteilleni ja rasvatuubin käteeni. Menen takapihalle. Koira yrittää kivusta huolimatta tunkea paskaa takapihalleni. Paskan on ympäröinyt verinen rihmasto kipeistä rauhasista.

Sen nähdessäni oksennan kaksinkerroin takapihalleni. Oksentaessa pyyhe tippuu lantioltani. En välitä siitä, koska tuskissaan oleva koira on tärkeämpi. Konttaan ilkosillani pyllistelevän ja ulisevan koiran perässä. Lopulta saan koiraa hännästä kiinni ja nostan siitä niin, että takajalat nousee ilmaan. Samalla työnnän rasvaputkilon koiraan. Puristan rasvatuubista kaiken rasvan koiran persiiseen. Silloin koiran suoli alkaa toimimaan jo kauan odotetulla tavalla.

Kuin varpusparvi pyrähtää koiran perseestä kaikki mahdollinen kasvoilleni, vatsalleni ja muihin paikkoihin joita en viitsi erikseen mainita.

Istun siinä nurmikolla ilkosillani yltäpäältä koiranpaskassa. Koira on onnellinen helpottuneesta olostaan ja tulee istumaan syliini kiitollisena. Samalla alan rapsuttelemaan koiran kylkeä. Jos yhtään koiria tunnette, niin rapsutus jostain tietystäkohdasta saa takajalan vipattamaan. Näin kävi nytkin.

Koira istuu alastomassa sylissäni ja nytkyy takajalan tahtiin. Samaan aikaan naapurin kyylämummo tokaisee aidan takaa; -"Vai tämmöstä peliä tänäiltana"! Totean naapurilleni; -"Niinpä niin ja huomenna eri asennosta"!

Kerkesin käydä suihkussa uudestaan pesemässä koiranjätökset pois päältäni, kun ovikello soi. Ovella oli pari konstaappelia. -"Täällä on kuulemma harrastettu seksiä eläinten kanssa"? Mää vastasin rehellisesti; -"Ei oo harrastettu etes ihmisten kanssa." Poliisejakin alko naurattaan. Kyllä ne miekkamiehetkin tietää ton naapurin valittajan.

Juhannus ja Baarireissu

Toi naaras jonka kämpillä majailin vonkas mua baariin. Eihän täälä Kempeleesä o ku Nahka tai Nallela. Nallelasta oon saanu tarpeekseni, enkä halua siellä vierailla.

Siispä Nahkaan. Nahkan ovessa oli lappu, olemme juhannuksena kiinni, käyttäkää Karhunpesää, siis Nallelaa.
No voe viskyjano! Mää halusin Nahkaan.
Käveltiin sitten Nallelaan juomaan parit juhannusoluet.

Nallelassa portsari toivotti tervetulleeksi, kunhan maksamme narikan 3€/nuppi. Mä sanoin heti, että ei oo ku 50€-seteli. Portsari laski hetken vaihtokassaansa ja totesi hänellä olevan riittävästi vaihtorahaa. Sain vaihtorahana 62€

No halpailta ajattelin.

Baaritiskillä oli pari naista töissä, ja joku ulkomaanvahvistus. Nuoremmalta naisista sainkin tilattua pari Lonkeroa. Yritin hieroa tuttavuutta tämän ulkomaalaisen kanssa. Kysyin hänen nimeään? Vastaus oli hyvnkin lyhyt ja ytimekäs... "-Ei kuulu sulle!"
Kysyin häneltä myös Lonkeroa, vastaus lyhyt; "Ei minä myy"
Vittuako tällainen työntekijä tekee elääkseen?

No saatiin juomat ja mua alko vituttaan tää ulkomaanvahvistus käytöksellään. Päätin kostaa asian. Siinä baaritiskillä oli suuri tuuletin henkilökunnan viilennykseksi. Pyysin pillin juomaani. Aina kun tää vinosilmä tuli notkuun baaritiskille työnsin pillin tuulettimeen. Mukava räpätys mun mielestä. Kolmannellakerralla meni vinosilmällä hermot. Hän käski minun lopettaa, mitä mä oon tehnyt? Kysyin ja kätkin pillin taskuuni.

Kohta tuli portsari baaritiskille kyseleen multa onko ongelmia? No määhän heti kerroin, että ei oo. Ainut ongelma on se kun sain 5€ liian vähän takaisin narikkamaksusta. Aikamme keskusteltiin portsarin kanssa narikkamaksusta ja vastarahasta. Portsari oli sitä mieltä, ettei hän laske koskaan väärin. Hyväksyin vastauksen.

Tilattiin viimeset lonkerot ja niitä juodessa kiusasin vielä vinosilmää pillillä ja tuulettimella. Tuopit alkoi olla tyhjät, kun sanoin daamilleni, nyt poistutaan tyylillä. Huomasin baaritiskin vieressä siivouskomeron. Menin komeroon ja kusin moppiämpäriin. Juuri kun olin lopettamassa toimitusta, niin vanhempi tarjoilija syöksyi komeroon.

Sillon lähti Mattilan akan tyhmempipoika niskaperse otteella pihalle. Baaritiskin kohdalla kerkesin nähdä vinosilmän hymyilemässä. Huusin hänelle mennessäni; "voit alkaa moppaan, vesi on vielä lämmintä"

Lupasivat ovella mulle pitkän porttikiellon. Mää odotin ikuista porttaria. No mennään näillä mitä on saatu ja asioidaan Nahkassa. Nahka on kuitenkin heteroitten paikka.

Oli mulla Metsästyskoira

Sillon aikoinaan kun elin vielä parisuhteessa ja lapsiakin oli, niin ajateltiin vaimon kanssa hommata lihaa pöytään sillain entivanhasilla konsteilla. Siis metsästämällä.

Niinpä mää hommasin metästyskoiran. Rodunkin voisin kertoa, mutta kun en halua mainostaa tuotteita jotka eivät maksa sponsorirahoja, jätän rodun kertomatta. Sanotaan rodusta vaikka näin; siinä on kaksi olutmerkkiä ja koira peräkkäin ja "n" on kaljojen välissä.

Oli se mahtava vainukoira. Ulos kun vein, niin haisteli kokoajan pihasta jälkiä. Kun toin takaisin sisälle, niin sitten vasta kusi ja paskoi. Vaimo ei oikein tykännyt tästä luonteenpiirteestä. Mää sitä selitin, että kuuluu rodun ominaisuuksiin ja oppii sitten kun ollaan viikko metsässä koiran kanssa jahdissa. Pakkohan sen on siellä oppia. Eikait koirakaan voi viikkoa pidättää?

Oli sillä mahtava haukku. Ihan jo pentuna haukku meidän lasten lemmikkikanin ruikkupaskalle yhdessä päivässä. Kani piti siirtää olohuoneesta lastenkamariin ja sulkea ovi, että alko taas tuleen kuivia papanoita, niin ja kuuli televisiosta edes uutiset. Haukku se muutenkin. Kaikki linnut ja oravat pihalla, sekä naapurit omilla pihoillaan. No eipä mun tarvinu naapureita haukkua, kun koira hoiti homman.

Oli sillä mahoton ajovimma. Puolenvuoden ikäsenä alettiin harjotteleen pihalla irtioloa. Eihän sitä metästysreissulla voi kokoaikaa talutushihnassa pitää. Ensimmäisellä harjotuskerralla koira huomas naapurin kissan. Sillon alko takaa-ajo. Kissa löyty seuraavana päivänä lähimetsästä yhden männyn latvasta. Meille soitettiin parinpäivän päästä löytöeläinkodista. Oli se onni, että laitettiin pantaan puhelinnumero. Mitähän se koira oli jahdannut sitten kun kissa oli noussut sinne puuhun? Ehkä oli haistanut karhun tai edes hirven siitä lähimaastosta.

Oli se voimakas koira. Vuoden ikäsenä koira veti niin kovaa, ettei rouva sille enää pärjännyt. Kerrankin olivat olleet takapihalla haistelemassa vainuja ihan talutushihnassa, kun postipoika oli kurvannut etupihalle autollaan, sillon koira päätti lähtee katsoon vierasta... Toisaalta rouvan oma vika, mitäs oli tilannu postimyynnistä kotiinkuljetuksella? No koirahan tietty vetäs rouvan nurin nurmikolle ja paineli etupihalle täyttä munaravia, rouva kaksinkäsin kiinni talutushihnassa ja kyljellään maaten.
Nurmikko-osuus oli vielä lastenleikkiä. Vaan kun tää posteljooni säikähti rähisevää ja kohti tulevaa koiraa niin että lähti juokseen pitkin tietä karkuun. Mun koira ja rouva menivät sepelipihan yli asfalttitielle. Sillon rouva päästi hihnasta irti.
Ois se postipoika voinu kilipajuoksun voittaa koiran kans, jos rouva ois ollu ankkurina koiralle, vaan ei sitte enää ku koira oli irti.
Rouva selvis mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla, posteljooni tarvi 12-tikkiä perseeseensä.

Rouva alko saamaan tarpeekseen sisälle paskovasta ja kusevasta "Hirviöstä", kuten hän sitä nimitti. Mulle vaan "Jahtikaveri".
Mää sitten päätin osallistua tällaseen metsästäjäntutkintoon, että päästäis koiran kans jahtiin. Heleppo koe. Eka kysymys oli, milloin ei saa metsästää? -No esimerkiksi silloin kun ollaan kaupungissa. Kuulemma väärä vastaus. Niillä elukoilla on joku rauhotusaika? Ei meijän koiralla ainakaan, se jahtaa aina ku pääsee pihalle ja irti. Seuraava kysymys olikin kuvakysymys, minkäikäinen eläin? No heti tunsin että hirvi on kuvassa, ja veikkasin iäksi 7-vuotissynttäreitä kun on oikeen kuva otettu. Väärin meni taas, on kuulemma joku ylivuotinenvasa kuvassa. No tommoset yli-ikäset pitäis tappaa ensimmäisenä, ettei rotu pilaannu!
Loput kysymykset oli tosi helppoja. Määritä laji? Sitten pelkkiä lentävien lintujen kuvia. Mää kirijotin joka ruutuun "lintu" tai "3-lintua". Taas meni vastaukset koiranpersiiseen. Mää mittää lintulajeja tunne. Ei tullu metästyskorttia ei, eikä sitämyötä asseenkantoluppaakaan.

Rouva oli jo viemässä koiraa lopetuspiikille, vaan mää sain ylipuhuttua, lupasin enskesänä hommata sen metästyskortin. Talavi meniki hyvin, paitsi että koira alako ennen joulua paskoon sohovalle.

Uutenavuotena aatteli opettaa koiraa metästysääniin, niinko pammauksiin ja muuhu rätinään. Laitoin koiran hihinasta kiinni mun polkupyörään, joka on lukittuna vaijerilukolla meijän pyörätelineeseen. Siinä voi koira katella rakettienräiskettä meijän kans ja kuulee sen paukkeen samalla. Eipä sitte metästysreissulla pelekää asseitten pauketta.
Ensimmäisen raketin sytytin ja juoksin kauemmas kattomaan nousukiitoa. Nii tää koira luuli, että kysseessä on joku uus leikki tyyliin nouda ja tuo. Koira juoksi raketin luokse, perässään mun pyörä, josta roikkui pyöräteline, josta roikkuin neljä muuta pyörää perässä...
Onneksi koira otti hampaisiinsa rakettiosan, eikä nousutikkua. Nousutikussahan kaikki tulikipinät raketista olisi suihkunnut koiran kuonoon.

Oli siinä varmasti naapureilla katsottavaa, kun koira juoksee meitä kohti, ja me juostaan koiraa karkuun. Mää koppasin vielä nuorimman lapsista syliini, kun juostiin takapihalle umpihankeen karkuun koiraa, jonka hampaitten välistä suihkuaa raketin tulisuihku suoraan talon seinään. Koiran perässä tietty seuraa mun polkupyörä, pyöräteline ja vielä toisen lapsen pyörä, joka sekin oli lukittu pyörätelineeseen.

Kun raketti räjähtää koiran hampaissa, niin kaikki pysähtyy hetkeksi. Niin uudenvuodenraketit eivät räjähdä kuten dynamiitti repien kaiken paikoiltaan, vaan raketin toisestapäästä lensi värikkäitä tulikipinöitä kovan pamauksen saattelemina pitkin naapurin pihaa. Koirakin hämmästyi, vaan ei löysännyt rakettia hampaistaan. On siinä mulla jahtikaveri.

Kohta naapurin pihalta tulee mies meidän pihalle. Hän kertoo olevansa jonkun hirviporukan johtaja ja haluaisi ostaa näin rohkean metsästyskoiran itselleen jahtikaveriksi. Rouvahan sanoi heti, että; "vie mennessäsi", minä siihen lisäsin; "kunhan hinnasta sovitaan".

Niin vaihtui metsästysharrastus käteiseen rahaan ja Jahtikaveri pääsi tositoimiin. On kaveri oppinut tekeen tarpeensakkin ulos, tosin vaati se kahdenviikon jahtireissun...

P.S. Jos se koirarotu on vielä epäselvä niin; KARJALAnKARHUkoira

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Oon tuossa miettiny ku on ollu aikaa, eikä muuta tekemistä, niin näitä maaliman kummallisuuksia...

Joo mua on ihmetyttänyt tällanen asia. Kun maanviljelijä menee pellolle traktorillaan karhittemaan peltoaan, niin lokkeja ilmestyy traktorin perään pellolle. Tietääkseni lokit syö kaloja? Mitä ihmettä lokit etsivät kuivaltamaalta?

No sitten mää tajusin, että lokit etsii kastematoja! Ai miksikö? No tietysti lokit on menossa kalalle, ja tarvivat syöttejä!

Niin kun madoista tuli puhetta, ihmetellään niitä vielä lisää. Tässä Isossasatukirjassa, jonka oppien mukaan jotkut myös elävät, kerrotaan laivanvarustaja Nooasta. Nooa rakensi luxuspaatin eläimille vedenpaisumuksen edellä, kun sai varman vihjeen yläkerrasta. No Nooahan otti paattiinsa vain kaksi eläintä kutakin lajia. Millä perusteella valittiin nämä kaksi? Tietysti uros ja naaras, mutta mikä uros ja mikä naaras? No antaa olla, madoista piti puhua...

Niin kun muistelen biologiantunteja ala-asteella, niin kastemadot on kaksineuvoisia, siis pystyvät lisääntymään yksin. Miksi Nooa otti arkkiinsa kasi kastematoa? Eikö siellä veneessä ollut muutenkin ahdasta ja ylipainoa pitäisi välttää?
Toisaalta matoja olis saanut olla enemmänkin. Vedepaisumuksessa luulisi kalojen nauttivan ja lisääntyvän? Elikkäs ruokaa olis tarjolla onkimiehelle reelingin toisella puolella.
Tietysti nämä madot tarvivat oikeanlaista ravintoa lisääntyäkseen. Madothan syövät paskaa, ja luultavasti tällä risteilyllä riitti paskaa useammallekkin madolle syötäväksi.

Norsut ja elefantit syövät kasviksia satoja kiloja päivässä, mistä Nooa hommasi niille ruuat? Toisaalta nämä nisäkkäät paskantavat sata kiloa päivässä, niin kastemadoilla oli leppoisat oltavat. Varmaan madot söi paskasta vain parhaat palat, ja jättivät pahanmakuisen paskan syömättä. On siinä ollut madoilla kissanpäivät.

Mietippä omalle kohdalle. Jos joutuisit elämään kermavaahdossa. Ja söisit kermavaahtoon itsellesi pienen yksiön? Jos kermavaahdon seassa olisi perunamuusia? Söisitkö perunamuusin, vai jättäisitkö sen huonekalujen tekemiseen?

No tämä tällä kertaa täältä tähän!

Rahtari juttuja

Halluisin kertua teile yhestä rekkafirmasta, vaan ku en mainosta näillä sivvuilla ilimatteeksi nii puhutaan iliman firman nimiä.

Tässä firmassa tuli tämä sukupolvenvaihdos ajankohtaseksi ja vanhaisäntä jäi oloneuvokseksi, nuori-isäntä, elikkäs vanhanisännän poika astui johtajaksi.
Nuori-isäntä oli urheilumiehiä ja halus myös työntekijöiden löytävän urheilullisen elämäntavan.

Tämä uusisäntä määräs enstöikseen, ettei hänen autoissaan saa tupakoida! Isäntä kävi oikeen haistelemassa pihaan tulleita autoja, haiseeko ne röökille. Uhkauksia sateli ihan irtisanomisia myöten kuljettajille joiden autoissa oli polteltu.
Kuskit oli aivan ihmeissään moisesta komennosta.

Eihän siinä auttanut muu kuin olla tupakoimatta firman autoissa, tai saada potkut.
No pojat yritti tehdä työnsä tupakoimatta. Tupakintuskissaan imeskelivät Sisu-pastilleja, sekä muita väkeviä "karamelleja", ettei tulisi potkuja.

Sisuaskissa varoitetaankin mahaan kertyvistä kaasu-ongelmista runsaan käytön yhteydessä. Ja sitä tapahtuu myös muilla "pastilleilla"!

Tämä firma saikin pian lisänimen "Torvisoittokunta" , kun heidän kuljettajansa tuli tauolle yleiselle taukopaikalle. Vessasta kuului peräaukonpörinää ja kusilaarinlorinaa samaanaikaan.

Oon muutaman firman kuskin kanssa puheväleissä ja sieltä kuulin tarinan. Uuspomo oli tullut tarkistuskäynnille yhteen autoon. Ohjaamo oli haissut niin PASKAlle, että pomo oli oksentanut.

Jokainen tyylillään, mutta minä ajaisin mieluimmin autolla joka haisee röökille, kun autolla joka haisee suolikaasulle...

Naapurin ongelma on myös minun ongelma

Kesäkuu ja auringonpaiste saa oluen maistumaan vapaapäivänä.

Istuin tuossa omalla terassillani nauttien alkukesänauringosta uudessa rivitaloyhtiössä, kun huomasin naapurin ajelevan autolla pitkin pyörätietä traileri ja moottorivene perässään. Seurailin toimintaa kaikessa rauhassa ja nautin janojuomaa.

Ilmeisesti naapurin tarkoitus oli viedä moottorivene huollettavaksi omalle takapihalleen. Muuten hyvä idea, mutta peruutustaidoissa tai oman pihan tunnistamisessa olisi toivomisen varaa. Naapuri alkoi peruuttamaan venekärryä pyörätieltä kohti pensasaitaa. Hienosti se kärry tulikin läpi tuollaisen matalan ruusuaidan, paitsi minun pihalleni.

Istuin kaikessa rauhassa terassillani naukkaillen olutta.
Naapuri alkoi irrotella sidontaliinoja veneen ympäriltä, minä katselin. Naapuri irrotti auton peräkärrystä, siis katkaisi yhdistelmän, kuten me ammattilaiset sanomme. Sitten hän kaivoi farmariautonsa peräkontista ison muovisen tynnyrin, jonka asetti veneen perämoottorin alle, niin että potkuri ja melkein koko perämoottori mahtui tynnyriin. Siis tynnyrissä ei ollut toista kantta. Sitten hän kaivoi peräkontista ison vyyhdin puutarhaletkua. Juuri kun naapurini käveli minun seinässä olevalle vesihanalle letku kädessään, niin minä kysyin klssisen kysymyksen; -"mitä jäbä duunaa?"

Naapurini meni aivan tolaltaan. Juoksi hetken minun pihalla edestakas ja hyppäsi sitten lauta-aidan yli omalle puolelleen juoksi siellä hetken ja tuli peräkärryn tekemästä aukosta takaisin minun pihalle, noitui kuin turjanlappalainen; -S**t*n*n P*rk*l**n Vi**u! Tuli sitten peruutettua vahingossa väärälle pihalle...

No sattuuhan sitä. Mää sanoin; -"jotta yritäppä uudelleen, jos osuis omalle pihalle"! Naapuri nosti venetrailerin takaisin autonsa vetokoukkuun ja lähti ajamaan. Muuten hyvä ratkaisu, vaan ei muistanut kiinnittää venettä kärryyn ja käänsi veturin liian aikaisin pyörätien suuntaisesti. Kärry kahlasi uutta uraa pensasaitaani ja sai veneen liukumaan peräkärryssä. Kuten varmaan jo arvaattekin, vene tipahi kärrystä aidan päälle, puolet minun pihalla ja puolet pyörätiellä.

Naapuri nousi autostaan kiroillen vielä enemmän kun edellisellä kerralla, enkä kehtaa niitä sanoja tähän kirjoittaa edes sensuroituna.

Aikansa hän teutaroi venettään takaisin kärryyn, vaan kun ei se onnistunut, niin pyysi minua avuksi talkoisiin. Katsoin kelloa ja totesin saunan olevan jo kuuma, siis minä lähden saunaan, siirrellään sitten sitä venettä....


...Tulin saunasta välijäähytupakille, niin vene oli häipynyt pihastani. Vain reikä pensasaidassa on muistona vierailusta. Lähden takaisin saunaan.

Saunan jälkeen tulin takaisin terassilleni. Naapurista kuului kummallisia kirosanoja, kuten; äitih*oran k*rpä, isäkilin vi**u ja kissannuolemat koiran pa**it...  Kyllä mulla otti niin sydämestä, että päätin ojentaa auttavan käteni naapurille.
Meninkin siihen aidalle kysymään mikä on hätänä? Naapuri selitti ongelmansa: -"huomenna on iso vetouistelukilpailu Olujärvellä, vaan hänen perämoottori ei käy!" Ehdotin naapuriapuna, että tulisin nykimään moottorin käynnistysnarua ja naapuri voisi säätää kaasutinta, jotta saisimme moottorin käyntikuntoon. Se sopi naapurille.

Yritin sitten hypätä sen lauta-aidan yli, kuten naapurini oli tehnyt parituntia sitten. Eihän se onnistunut! Lauta-aita otti tiukan otteen kietaisupyyhkeestäni ja tipahdin selälleni aidan toisellepuolelle. Makasin hetken alasti mustalla mullalla ja yritin saada happea, kun naapurini huomautti että makaan heidän salattipenkissä! Nousin ylös ja huomasin allani taittuneeksi ja kuolemaan tuomituksi ainakin 7-salatintainta.

No mitäs pienistä. Mää hyppään munasillaan veneeseen joka on taas trailerilla ja alan nykimään käynnistysnarusta, naapuri sätää kaasutinta ja yrittää saada koneen jäämään käyntiin.
Samalla naapurinrouva astelee paikalle sättimään miestään ja miehen harrastuksia, sieltä sitä vasta uusia kirosanoja oppikin...

Mää siinä yritän keventää tunnelmaa pienellä vitsillä, kerroin; -"mulla oli viimekesänä sama käyntiinlähtöongelma soutuveneessä. Yritin ensin potkimalla käynnistää, vaan ei onnistunut, niin sitten huomasin, että voitelussa on vikaa. Voitelinkin muutamalla oluella mototoria ja sitten taas soudeltiin."

Siitäkö se naapurinrouva kimpaantui ja otti työkalupakista ison jakoavaimen ja heitti sillä mua. Onneksi sain väistettyä, vaan lähdin määkin veneeltä aika vilikkaasti omalle puolelle. En yrittänyt aidan yli, vaan juoksin pensasaidoissa olevien reikien kautta. Siinä mentiin vanhan laulun sanoin; " Se oli viuhahdus, juostessa paljaspylly hylly, se oli viuhahdus!" Huusin vielä mennessäni herra naapurille; -"heitä mun pyyhe tällepuolelle, kunhan tilanne rauhottuu...

No ei oo vissiin vielä tilanne rauhoittunut, pyyhe on vielä naapurinpuolella ja rouva istuu sen päällä terassillaan aina vapaapäivinä...

Vanha merikarhu!

Mää oon joskus ennenkin kertonut mun uudesta naapuristani, Rapesta. Rape on vanha merikarhu, nykyään eläkkeellä.

Rapen ajanvietettä on nykyään työnnellä rollaattoria ja vihellellä naisten perään. Toinen suosittu ajanviete on kertoo tarinoita merimiesajoiltaan. No onhan niitä mukava kuunnella, mutta joskus pistää miettimään onko tarinat totta.

Yleensä Rapen tarinat alkaa sanoilla; Silloin 60-luvulla kun kynnin yhdeksää merta, niin sattui näin... jne...
No mää kerran huomautin, että onko tullut laskuvirhe. Meille koulussa opetettiin valtameriä olevan vaan seitsemän, vai muistanko mää väärin?
Rape vastas heti, että ei oo laskuvirhe! Yhtenäkin päivänä hän oli kyntänyt kahta merta vuorotellen. Toinen oli Meri-Tuuli ja toinen Meri-Annikki

Jaahas, kannattaako se tarinankertojan kanssa alkaa inttämään, kuuntelee vaan legendaa, uskoo tai on uskomatta...