Töitten jälkeen piipahdin terminaalin lähellä olevaan automarkettiin, vähän niin kuin jouluostoksille. Enhän mää muille joululahjoja osta kun itselleni. Mutta onhan sekin joulushoppailua. Toki ajattelin samalla ostaa olutta, ihan vaan sen veran, että maantiepölyt huuhdon alas kurkustani.
Siinä ihmisvilinässä näin tutut kasvot. En vaan muistanut, mistä ne on tutut. Katsoin tarkemmin ja huomasin tuijottavani pappia. Ei perkele mun tuttavapiiriin kuulu yhtään pappia. Olin varmaan erehtynyt kasvoista.
Äkkiä pastori tervehtii mua tuttavallisesti: -Terve Ipe, ei olla nähty pitkään aikaan... Mää yritän peittää tietämättömyyteni ja tervehdin. Yritän jopa liueta paikalta ihan vaan joulukiireisiin vedoten.
Pastori tarttuu mua olkapäähän: -Etkö veljeni muista minua? Olen Petteri!
Katson uudestaan pappia. Ohuen parran ja valkoisten liperien kätköistä paljastuu todellakin alakoulun luokkatoveri Petteri!
"-Petteri perkele!"
"-Ei kun minä palvelen sitä toista puolta..."
Teki mieli sanoo, että ota toi naamiaispuku pois yltäsi, mutta hänen olemuksensa uhkui syvää rauhallisuutta. Olin juuri kysymässä jotain tyyliin "mitä äijälle kuuluu" tai muuta yhtä mautonta, kun Petteri alkoi kertomaan kuulumisiaan kysymättäkin.
No sellanen hölöttäjä se oli jo koulussa, aina äänessä.
Varmaan puolituntia Petteri piti yksinpuhelua kertoen opiskeluistaan, työstään ja blaa blaa blaa... Mun mielessä pyöri muistikuvat lapsuudesta, kun opeteltiin yhdessä polttaan tupakkia ja maistettiin jostain kaupasta varastettua keskikaljaa.
Petteri kertoi juuri jostain rippikouluoppilaastaan joka oli ihan äsken sairastunut johonkin vakavaan sairauteen ja joutunut lopettamaan sen takia rippikoulun kesken...
Mulla iski karmea takauma lapsuudestamme, enkä tiennyt itkisinkö vai nauraisinko muistolle. En ainakaan voinut ääneen nauraa, kun toinen kertoo sairaasta nuoresta, jota en edes tunne.
Puristin huulet yhteen ja purin hampaat tiukasti kiinni! Nyt ei saa nauraa!
Tahtomattani aloin hytkyä naurusta ja kun yritin estää naurua, niin kyyneleet kihosivat silmiini.
Siinä mää sitten hytkyin itku silmässä papin edessä! Todella noloa! Koska mua nauratti se muisto lapsuudestamme, eikä surettanut yhtään se sairastunut nuori.
Petteri halasi mua ja oli kauheen myötätuntoinen. Kehukin mua vielä, kun oon niin aidosti huolissaan nykynuorisosta...
Mun on pakko kertoo teille se takauma, joka tän tilanteen aiheutti. Lapsena itkinkin tän tapauksen vuoksi, nyt vaan enempi nauratti ja Petteri-pastorin syleilyssä muisto näkyi silmieni edessä elokuvana uudestaan ja uudestaan:
Oltiin alakoulussa jotain 5-6 luokalla liikuntatunnilla uimassa. Uinnin jälkeen saunottiin ja lähdettiin pukuhuoneeseen. Petteri oli mennyt ennen muita pukuhuoneeseen ja varastanut, lainannut, varastanut... No ainakin luvatta ottanut mun repusta mun lempiviivottimen.
Viivoitin oli sellainen meijeriltä saatu mainosviivotin. Siinä luki alun perin; MAITO ON AITOA MAITOA. Mää itte omin pikku kätösin raaputin linkkuveitsellä siitä kirjaimia pois, niin siinä luki; MA TO N AI MA TOA!
Joka tapauksessa Petterillä oli tämä viivotin kädessään, kun tultiin pukuhuoneeseen. Petteri pysäytti joka pojan ovella, mittasi diddelidoon mun viivottimella ja huusi tuloksen isoon ääneen. Kun kaikkien diddelidoot oli mitattu, Petteri laittoi viivottimen oman miehuutensa alle ja kävi esittelemässä tulosta kaikille.
Olihan se isompi kun meillä muilla. Oltiin siinä iässä. Petterillä kasvoi jo orastavaa sammalta käpyjen ympärillä, meidän muiden vehkeet oli saavuttaneet vasta sen ensimmäisen kehitysasteen; pissi seisaaltaan.
No tän esittelykierroksen jälkeen Petteri toi viivottimen mulle takaisin. Mää en halunnut koskee siihen, koska kaikkien luokan poikien diddelidoot oli lepäilleet sen päällä mitattavina. Miten mä voisin sitä enää käyttää koulussa?
Heitin roskiin koko viivoittimen.
Tätä miettiessäni hytkyin pastorin syleilyssä ja mieleeni hiipi ajatus Petteri-pastorista rippikoululeirillä esittelemässä viivotin-temppujaan pojille saunassa...
Riuhtaisin itseni irti halailuista, toivotin papille päivänjatkoja sanomalla; -Muista ottaa rippileirille oma viivoitin mukaan! Ja häivyin koko kaupasta.
lauantai 12. joulukuuta 2015
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
KESÄLOMA OSA-2
Kerroinkin jo tuossa Ruottin reissustani hieman, ja nyt kerron lisää lomareissustani.
Siis olin törmännyt Tukholmassa poikaporukkaan, jotka veivät minut huvilalleen nauttimaan lomasta ja alkoholista. Ainut uutuus lomaseurassani oli tapa nauttia kesästä nakuna tämän poikajoukon kanssa.
Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi toinen lomapäivä. En uskaltanut yöllä nukkua, kun pelkäsin miesten vievän neitsyyteni homopornossa yön aikana.
Aamupalan jälkeen lähdimme uimaan, kuten talon tapoihin kuului, menimme Aatamin puvussa. Aloin pikkuhiljaa nauttia tästä alastomuudesta. Säästäähän siinä isonrahan, kun ei tarvi pestä vaatteita?
Rantaan oli rakennettu uimahyppytorni, josta hyppelimme järveen. Oltiin jonkun aikaa pidetty hauskaa, kun pojat kysyi multa, uskallanko hypätä jalat edellä veteen?
En oikeen ymmärtänyt kysymystä. Joskus sillon lapsena hypittiin jalat edellä, kun ei uskallettu hypätä pää edellä. Kyllä mää voin hypätä tosta noin 5-metri korkuselta ponkulta ihan mitenpäin vaan.
Pojat kehu, että oon "cool killar" jos hyppään jalat edellä.
Mää en muuta tarvinnut. Kiipesin torniin ja juoksin ponkasutelineen alusta loppun asti. Hyppäsin vielä oikeen korkealle, ja alastulossa suoristi vartalon tikkusuoraksi.
Varmaan saan tyylipisteitä hypystäni.
Vettä sanotaan pehmeäksi laskeutumisalustaksi, vaan pintajännitys tekee sen kovaksi alustaksi.
Miettikää mun diddelidoota kasseineen lepattamassa vapaana alassyöksyssä, ja iskeytymistä kovaan veden pintaan.
Se oli kuin norsu olis potkaissut munille, kun sukelsin läpi veden. Vittu mikä tuska!
Mulla oli vaan kiire pintaan, että saisin taas keuhkot täyteen ilmaa ja ulvoisin lisää tuskasta.
Pojat tuli rantaveteen mua vastaan lonkeropullon kanssa. He kielsivät nousemasta vedestä. Vedenpaineen ja ilmanpaineen ero saa kuulemma pallini vaan entistä tuskaisempaan tilaan...
Makoilin rantavedessä aaltojen huuhtoessa kipeitä kassejani ja nautin lonkeroani, kun pojat alkoi ehdotella seuraavaa "urheilulajia"!
Kyseessä olis Benji-hyppy heidän tornistaan. Siinä kun humala nousi yli kivun, niin lupasin kokeilla. Pallit punaisena ja turvoksissa marssin poikien perässä benji-areenalle.
Pihan perältä löytyi iso henkilönostin, johon oli kiinnitetty paksu kumiköysi.
Ei muuta, kun ukko nilkoista kiinni köyteen ja nosturilla ylös...
Oon aikasemmin välttäny nämä Benji-hypyt, kun oon vedonnut taskussa oleviin tavaroihin, kännykkään, lompakkoon ja avainnippuuni. Nyt en voinut taskuihin vedota.
Olihan se aikamoinen loikka tyhjyyteen. Parhaiten tai pahiten jäi hypystä mieleen se kohta, kun suunta alaspäin muuttuikin äkkiä suunnaksi ylöspäin. Siinä oma diddelidoo läppäsi mua poskelle.
Perkele on tuo keskivartalo turvonnu iänmyötä niin, etten oo diddelidootani nähny ku rippikoulussa viimeksi. Nyt se tekee yllätysvierailun kasvoille niin, etten mää kerkee kattomaan.
Se siitä lomareissusta. Saatan vielä jonkun jutun kirjottaa tästä reissusta, vaan tämä tällä kertaa.
Siis olin törmännyt Tukholmassa poikaporukkaan, jotka veivät minut huvilalleen nauttimaan lomasta ja alkoholista. Ainut uutuus lomaseurassani oli tapa nauttia kesästä nakuna tämän poikajoukon kanssa.
Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi toinen lomapäivä. En uskaltanut yöllä nukkua, kun pelkäsin miesten vievän neitsyyteni homopornossa yön aikana.
Aamupalan jälkeen lähdimme uimaan, kuten talon tapoihin kuului, menimme Aatamin puvussa. Aloin pikkuhiljaa nauttia tästä alastomuudesta. Säästäähän siinä isonrahan, kun ei tarvi pestä vaatteita?
Rantaan oli rakennettu uimahyppytorni, josta hyppelimme järveen. Oltiin jonkun aikaa pidetty hauskaa, kun pojat kysyi multa, uskallanko hypätä jalat edellä veteen?
En oikeen ymmärtänyt kysymystä. Joskus sillon lapsena hypittiin jalat edellä, kun ei uskallettu hypätä pää edellä. Kyllä mää voin hypätä tosta noin 5-metri korkuselta ponkulta ihan mitenpäin vaan.
Pojat kehu, että oon "cool killar" jos hyppään jalat edellä.
Mää en muuta tarvinnut. Kiipesin torniin ja juoksin ponkasutelineen alusta loppun asti. Hyppäsin vielä oikeen korkealle, ja alastulossa suoristi vartalon tikkusuoraksi.
Varmaan saan tyylipisteitä hypystäni.
Vettä sanotaan pehmeäksi laskeutumisalustaksi, vaan pintajännitys tekee sen kovaksi alustaksi.
Miettikää mun diddelidoota kasseineen lepattamassa vapaana alassyöksyssä, ja iskeytymistä kovaan veden pintaan.
Se oli kuin norsu olis potkaissut munille, kun sukelsin läpi veden. Vittu mikä tuska!
Mulla oli vaan kiire pintaan, että saisin taas keuhkot täyteen ilmaa ja ulvoisin lisää tuskasta.
Pojat tuli rantaveteen mua vastaan lonkeropullon kanssa. He kielsivät nousemasta vedestä. Vedenpaineen ja ilmanpaineen ero saa kuulemma pallini vaan entistä tuskaisempaan tilaan...
Makoilin rantavedessä aaltojen huuhtoessa kipeitä kassejani ja nautin lonkeroani, kun pojat alkoi ehdotella seuraavaa "urheilulajia"!
Kyseessä olis Benji-hyppy heidän tornistaan. Siinä kun humala nousi yli kivun, niin lupasin kokeilla. Pallit punaisena ja turvoksissa marssin poikien perässä benji-areenalle.
Pihan perältä löytyi iso henkilönostin, johon oli kiinnitetty paksu kumiköysi.
Ei muuta, kun ukko nilkoista kiinni köyteen ja nosturilla ylös...
Oon aikasemmin välttäny nämä Benji-hypyt, kun oon vedonnut taskussa oleviin tavaroihin, kännykkään, lompakkoon ja avainnippuuni. Nyt en voinut taskuihin vedota.
Olihan se aikamoinen loikka tyhjyyteen. Parhaiten tai pahiten jäi hypystä mieleen se kohta, kun suunta alaspäin muuttuikin äkkiä suunnaksi ylöspäin. Siinä oma diddelidoo läppäsi mua poskelle.
Perkele on tuo keskivartalo turvonnu iänmyötä niin, etten oo diddelidootani nähny ku rippikoulussa viimeksi. Nyt se tekee yllätysvierailun kasvoille niin, etten mää kerkee kattomaan.
Se siitä lomareissusta. Saatan vielä jonkun jutun kirjottaa tästä reissusta, vaan tämä tällä kertaa.
lauantai 28. marraskuuta 2015
KESÄLOMA
Näin joulunalla on mukava muistella kesää.
Mullakin sattui semmonen pitempi vapaa viime kesänä ja lähdin lomareissulle. Tutulta rekkakuskilta sain kyydin Turkuun, josta hyppäsin laivaan. Ajattelin käydä Ruottissa tervehtiin Vikkania,sitä prinsessaa, josta tulee seuraava Ruotsin kuningas...
Tai siis ajatus oli, että alkaisin Victorian kanssa styylaamaan ja musta tulis Ruottin kuningas.
Ei paskempi lomaromanssi?
Vaan tää Vikkani olikin kerenny mennä naimisiin jonku rillipään kans ja niillä on kuulemma lapsiaki, niin tää rekkakuski ties kertoa.
Kun oon reissuun lähteny, niin reissun teen.
Tukholman satamassa hyppäsin taxiin. Kuskina oli joku mamu. Selvästi pakolainen, puhu ruottiaki niin etten mää ymmärtäny puoliakaan.
No mää pyysin tältä patanaama suharilta kyytiä keskustaan. Kuski kysyi että juna-asemallekko? No Ei Perkeleessä, en mää oo täältä lähössä, vaan tulossa.
Aikamme intimme aiheesta ja pirssi lähti matkaan. Kuinka ollakkaan, kyyti päättyi juna-asemalle. Vittuiliko tää mamu mulle???
Maksoin kyydin ja etsin lähimmän ravitsemusliikkeen, johan tuo janottikin.
Baarissa tutustuin hilpeään poikajoukkoon, jotka kertoivat mulle, että juna-asema on Tukholman keskustassa. Ei tää lankkinaama sitten vissiin vittuillutkaan...
Otettiin siinä poikien kanssa oluet ja toisetkin, saattoi siinä virrata viiniäkin.
Tästä kymmen henkisestä poikajoukosta sen verran, että nuorin oli iältään varmaan jotain 20V ja pari vanhinta selvästi yli 60V. Loput siltä väliltä, kuten minäkin.
Tosi hauskaa porukkaa. Huumori lensi suuntaan ja toiseen naukkujen välissä. Eikä mun huono kielitaitokaan tuntunut haittaavan ketään.
Yks pojista sitten kysyi multa, että tykkäänkö Beach wolleystä? No ei vois parempaa urheilua olla, naiset pikkupikku bikineissä hyppii aurinkorannalla pallon perässä. Totta helvetissä tykkään. Tää kaveri kerto vielä, et he tietää rannan jossa "speela nude beach wolley"! Ei kun paranee. Ootteko pojat tosissaan? "JAA JAA!" kaikki todistaa. Vittu mää haluun tonne hietikolle!
Niinhän me tilattiin taxi, semmonen isompi, että kaikki mahduttiin. Pojat haki vielä systembolagetista ilolientä evääksi turnaukseen. En oo ennen eläissäni nähnyt niin monta viini- ja liköripulloa yhtä aikaa. Tais siinä olla väkevämpiäkin juomia mukana.
Taxi vei meidät johonkin huvilan pihaan, ja pihalta käveltiin sisälle. Sisällä alettiin taas ryyppäämään. Mua ihmetytti tää ryypyjen otto sisällä huvilassa, jos lähistöllä on rantalentopalloa ja vielä alastomana... Vittu äijät, nyt vähän toimintaa... Mää siinä varovasti kysyinkin aiheesta: "vere are nute peas volli areena? Jaa vona titta po honnom?"
Toinen vanhemmista herroista vei minut huoneeseen ja kertoi, että tämä on minun huoneeni. Voin siellä rauhassa vaihtaa asua ja sitten lähdemme rantaan. Vaihdoin ylleni uikkarit ja hihattoman paidan. En halunnut näyttää kiirettäni rantaan, niin join vielä yhden lonkeron ennen kuin menin alakerran saliin odottamaan muita.
Saavuin alakertaan!
Kaikki räjähtivät nauramaan! "Miksi sinylla on viela vaate?" Kysyi yksi pojista. Mitä VITTUA? Äijät seisoo salissa munasillaan ja pompottelevat lentopallolla...
On hieman outo olo... Toiset on pilipaljaana ja mulla on vaatteet. Sekunnin murto-osassa mulle valkenee pelin henki. Nudewolleyta ei pelaakkaan naiset rannalla, vaan me miehet.
Hetken mielijohteesta mää heitän vaatteeni nurkkaan ja lähdetään rantaan pelaamaan.
Jukolavita kun on hauska peli. Oonhan mää tota perinteistä lentopalloa pelannut ja aika hyvä pelaaja oonki, vaikka itte kehun. Mutta ei se vedä vertoja tälle pelille. Pehmeään hiekkaan on hauskempi suorittaa "tiikeriloikkaa" ja muita syöksyjä.
Kova peli, täytyy myöntää. Matsin jälkeen oltiin kaikki hikisiä ja hikiseen ihoon oli tarttunut hiekkaa. Mulla oli persereikäkin niin täynnä hiekkaa, että pierasemalla olis saanut aikaan hiekkapuhaltimen.
Mentiin huvilalle suihkuun ja saunomaan. Tällä roletääri-huvilalla oli höyrysauna.
Istuin saunan lauteille nauttimaan löylystä. Kohta toinen vanhoista herroista istahtaa viereeni, tiedätte varmaan, sillä tavalla ärsyttävän lähelle... Tai paremminkin inhottavan lähelle... Selvästi hän katselee jälkoväliini ja huohottaa...
Herra kysyy minulta, haluaisinko soittaa hänen säkkipilliään? Hetkinen... Mieshän on selvästi homo, kuten nämä kaikki muutkin miehet tällä huvilalla. Säkkipillin soitto on varmaan joku peitenimi suihinotolle.
En! En todellakaan halua soittaa teidän säkkipillejänne. Enkä aio jäädä tänne huvilalle pitemmäksi aikaa, koska analineitsyyteni on uhattuna kymmenen miehen voimin. Sitä paitsi, perseeni on niin täynnä hiekkaa, että se on sama kun runkkaisitte piikkilangalla. Vittu mitä porukkaa, houkutellaan turistineitsyt kämpille ja sitten nussitaan porukalla! Minua ette elävänä pane!
Pojat alkoi rauhoittelemaan minua. Lupasivat saunan jälkeen näyttää minulle kuinka he "speela tillsammans"... No en oo ihan varma haluanko nähdä sitä? Pojat vemputtaa toisiaan ja puhaltelevat toistensa säkkipilleihin! Hyi saatana!
Lähdin saunasta omaan huoneeseeni ja lukitsin oven, käperryin peiton alle ja mietin onko talon omistajalla toinen avain huoneeni oveen. Tältäkö tuntuu nuoresta muslimitytöstä, kun hän tietää että ISIS on tulossa raiskaamaan hänet? Onneksi mää oon aika hyvässä kännissä, ehkä se ei humalassa tunnu niin pahalle.
Olin nukkunut jo jonkin aikaa, kun ovelleni koputettiin. Joku pojista pyysi mua illalliselle. Nälkä oli kyllä suunnaton, mutta pelotti mitä siellä tarjoillaan... Ehkä jätkänlenkkiä karvoineen tai suklaaosaston nuolentaa.
Nälkä kumminkin vei voiton ja lähdin alakertaan. Salissa oli pöytä koreana syömisiä ja takan vieressä soitimia.
Kun minä söin, niin pojat soitti mulle musiikkia. Niin ja sillä vanhalla miehellä oli todellakin säkkipilli jota hän soitti.
Ei ne vissiin oo, nuo ruottalaiset homoja, tai ainakaan ihan kaikki???
Mullakin sattui semmonen pitempi vapaa viime kesänä ja lähdin lomareissulle. Tutulta rekkakuskilta sain kyydin Turkuun, josta hyppäsin laivaan. Ajattelin käydä Ruottissa tervehtiin Vikkania,sitä prinsessaa, josta tulee seuraava Ruotsin kuningas...
Tai siis ajatus oli, että alkaisin Victorian kanssa styylaamaan ja musta tulis Ruottin kuningas.
Ei paskempi lomaromanssi?
Vaan tää Vikkani olikin kerenny mennä naimisiin jonku rillipään kans ja niillä on kuulemma lapsiaki, niin tää rekkakuski ties kertoa.
Kun oon reissuun lähteny, niin reissun teen.
Tukholman satamassa hyppäsin taxiin. Kuskina oli joku mamu. Selvästi pakolainen, puhu ruottiaki niin etten mää ymmärtäny puoliakaan.
No mää pyysin tältä patanaama suharilta kyytiä keskustaan. Kuski kysyi että juna-asemallekko? No Ei Perkeleessä, en mää oo täältä lähössä, vaan tulossa.
Aikamme intimme aiheesta ja pirssi lähti matkaan. Kuinka ollakkaan, kyyti päättyi juna-asemalle. Vittuiliko tää mamu mulle???
Maksoin kyydin ja etsin lähimmän ravitsemusliikkeen, johan tuo janottikin.
Baarissa tutustuin hilpeään poikajoukkoon, jotka kertoivat mulle, että juna-asema on Tukholman keskustassa. Ei tää lankkinaama sitten vissiin vittuillutkaan...
Otettiin siinä poikien kanssa oluet ja toisetkin, saattoi siinä virrata viiniäkin.
Tästä kymmen henkisestä poikajoukosta sen verran, että nuorin oli iältään varmaan jotain 20V ja pari vanhinta selvästi yli 60V. Loput siltä väliltä, kuten minäkin.
Tosi hauskaa porukkaa. Huumori lensi suuntaan ja toiseen naukkujen välissä. Eikä mun huono kielitaitokaan tuntunut haittaavan ketään.
Yks pojista sitten kysyi multa, että tykkäänkö Beach wolleystä? No ei vois parempaa urheilua olla, naiset pikkupikku bikineissä hyppii aurinkorannalla pallon perässä. Totta helvetissä tykkään. Tää kaveri kerto vielä, et he tietää rannan jossa "speela nude beach wolley"! Ei kun paranee. Ootteko pojat tosissaan? "JAA JAA!" kaikki todistaa. Vittu mää haluun tonne hietikolle!
Niinhän me tilattiin taxi, semmonen isompi, että kaikki mahduttiin. Pojat haki vielä systembolagetista ilolientä evääksi turnaukseen. En oo ennen eläissäni nähnyt niin monta viini- ja liköripulloa yhtä aikaa. Tais siinä olla väkevämpiäkin juomia mukana.
Taxi vei meidät johonkin huvilan pihaan, ja pihalta käveltiin sisälle. Sisällä alettiin taas ryyppäämään. Mua ihmetytti tää ryypyjen otto sisällä huvilassa, jos lähistöllä on rantalentopalloa ja vielä alastomana... Vittu äijät, nyt vähän toimintaa... Mää siinä varovasti kysyinkin aiheesta: "vere are nute peas volli areena? Jaa vona titta po honnom?"
Toinen vanhemmista herroista vei minut huoneeseen ja kertoi, että tämä on minun huoneeni. Voin siellä rauhassa vaihtaa asua ja sitten lähdemme rantaan. Vaihdoin ylleni uikkarit ja hihattoman paidan. En halunnut näyttää kiirettäni rantaan, niin join vielä yhden lonkeron ennen kuin menin alakerran saliin odottamaan muita.
Saavuin alakertaan!
Kaikki räjähtivät nauramaan! "Miksi sinylla on viela vaate?" Kysyi yksi pojista. Mitä VITTUA? Äijät seisoo salissa munasillaan ja pompottelevat lentopallolla...
On hieman outo olo... Toiset on pilipaljaana ja mulla on vaatteet. Sekunnin murto-osassa mulle valkenee pelin henki. Nudewolleyta ei pelaakkaan naiset rannalla, vaan me miehet.
Hetken mielijohteesta mää heitän vaatteeni nurkkaan ja lähdetään rantaan pelaamaan.
Jukolavita kun on hauska peli. Oonhan mää tota perinteistä lentopalloa pelannut ja aika hyvä pelaaja oonki, vaikka itte kehun. Mutta ei se vedä vertoja tälle pelille. Pehmeään hiekkaan on hauskempi suorittaa "tiikeriloikkaa" ja muita syöksyjä.
Kova peli, täytyy myöntää. Matsin jälkeen oltiin kaikki hikisiä ja hikiseen ihoon oli tarttunut hiekkaa. Mulla oli persereikäkin niin täynnä hiekkaa, että pierasemalla olis saanut aikaan hiekkapuhaltimen.
Mentiin huvilalle suihkuun ja saunomaan. Tällä roletääri-huvilalla oli höyrysauna.
Istuin saunan lauteille nauttimaan löylystä. Kohta toinen vanhoista herroista istahtaa viereeni, tiedätte varmaan, sillä tavalla ärsyttävän lähelle... Tai paremminkin inhottavan lähelle... Selvästi hän katselee jälkoväliini ja huohottaa...
Herra kysyy minulta, haluaisinko soittaa hänen säkkipilliään? Hetkinen... Mieshän on selvästi homo, kuten nämä kaikki muutkin miehet tällä huvilalla. Säkkipillin soitto on varmaan joku peitenimi suihinotolle.
En! En todellakaan halua soittaa teidän säkkipillejänne. Enkä aio jäädä tänne huvilalle pitemmäksi aikaa, koska analineitsyyteni on uhattuna kymmenen miehen voimin. Sitä paitsi, perseeni on niin täynnä hiekkaa, että se on sama kun runkkaisitte piikkilangalla. Vittu mitä porukkaa, houkutellaan turistineitsyt kämpille ja sitten nussitaan porukalla! Minua ette elävänä pane!
Pojat alkoi rauhoittelemaan minua. Lupasivat saunan jälkeen näyttää minulle kuinka he "speela tillsammans"... No en oo ihan varma haluanko nähdä sitä? Pojat vemputtaa toisiaan ja puhaltelevat toistensa säkkipilleihin! Hyi saatana!
Lähdin saunasta omaan huoneeseeni ja lukitsin oven, käperryin peiton alle ja mietin onko talon omistajalla toinen avain huoneeni oveen. Tältäkö tuntuu nuoresta muslimitytöstä, kun hän tietää että ISIS on tulossa raiskaamaan hänet? Onneksi mää oon aika hyvässä kännissä, ehkä se ei humalassa tunnu niin pahalle.
Olin nukkunut jo jonkin aikaa, kun ovelleni koputettiin. Joku pojista pyysi mua illalliselle. Nälkä oli kyllä suunnaton, mutta pelotti mitä siellä tarjoillaan... Ehkä jätkänlenkkiä karvoineen tai suklaaosaston nuolentaa.
Nälkä kumminkin vei voiton ja lähdin alakertaan. Salissa oli pöytä koreana syömisiä ja takan vieressä soitimia.
Kun minä söin, niin pojat soitti mulle musiikkia. Niin ja sillä vanhalla miehellä oli todellakin säkkipilli jota hän soitti.
Ei ne vissiin oo, nuo ruottalaiset homoja, tai ainakaan ihan kaikki???
torstai 12. marraskuuta 2015
TERVEISET SAIRAANHOITAJILLE
Jouduin semmoseen kirurgiseen toimenpiteeseen, elikkäs suomeksi sanottuna leikkaukseen. Operaatio oli jo tiedossa sairaalaan mennessä, siis kyseessä ei ollut onnettomuus. Tiesin myös, että joudun leikkauksen jälkeen olemaan petipotilaana muutaman päivän, ennen kun antavat edes jalotella hiukan.
Mikäpä se poikamiehelle sen hauskempaa, kun maata sängyssä ja naiset palvelee?
Minähän varauduin tähän leikkaukseen, tai enemmänkin leikkauksen jälkeiseen aikaan. Itse leikkauksestahan mulla ei ole muistikuvia, kun se tapahtui nukutuksessa.
Ensimmäiset muistikuvat heräämössä ovat, kun hoitajat ravistelevat heräämään. Mää aloin heti tajunnan palattua huutaan "MISSÄ MUN PALLIT ON! KUKA ON LEIKANNUT MUN PALLIT!" Hoitajat rauhotteli mua, ettei kasseihin ole kajottu, siellä ne on kuten ennenkin. Mää intin vastaan: -Mää en tunne mun palleja, ne on leikattu irti!
Lopussaan hoitaja laittoi kätensä mun jalkoväliin ja silitteli: -täällähän nämä on.
Mää sanoin, ettei tunnu missään! Sillon hoitsu kouras aikasta kipeetä mun kasseista... Mää ulvahdin kivusta ja pyysin hoitajaa jatkamaan sillä hellemmällä tyylillä, että alkaisi tuntumaan jossakin.
Silloin hoitaja meni kasvoiltaan ihan punaiseksi ja läjäytti aimo litsarin poskelleni...
No en nosta syytettä hoitovirheestä!
Pääsin sitten osastolle petipotilaaksi. Olin jo varrautunu tähän sängyssä makkailuun ja hauskan pittoon!
Mua alako kusettaan ja kun en saanut sängystä nousta, niin oli aika pitää lystiä. Olin varannut Viagraa matkaan sairaalaan. Otin yhden pillerin ja odottelin varttitunnin. Sitten soitin hälytyskelloa. Sisar hentovalkoinen kiirehti kysymään "mikä hätänä?" Minähän kerroin että kusettaa... Sisar haki kusiastian, jota sorsaksikin sanotaan. Hän alkoi asettamaan sorsaa paikoilleen, vaan kumihanskan kosketus diddelidoossa sai aikaan sellaisen erektion, että sorsa lensi huoneen peräseinään.
"Ohhoh ompa täällä sisua" totesi hoitaja!
Minä yritin ehdottaa pieniä käsitöitä, jotta jöpötys saadaan laantumaan. Hoitaja ilmoitti paikan olevan sairaala eikä mikään ilotalo! Hän haki jonkun kylmäpussin, johon kääri diddelidoon.
Rauhoittuihan se erektio siitä ja kusikin alkoi virrata sorsaan.
Seuraavana yönä alkoi kusettamaan taas! Ajattelin, että on siellä hoitajillakin työvuoro vaihtunut. Sama peli, Viagra ja vartin odottelu. Sitten rämpytin soittokelloa kuin suuremmassakin hädässä. Pian ovelle ilmestyi hintelä nuorimies, joka tiedusteli hädän laatua. (VOI VITTU) Mää ilmotin vaan, että tuo sorsa...
Sainhan mää sitten yksin rauhassa kustua purkin täyteen.
Aamulla alko taas kusettaan. Päätin kokeilla aamuvuoroa. Ja peli jatkui samaan tyyliin, pilleri naamaan ja vartin odottelu. Sitten rämpytin soittokelloa kuin maailmanlopun edellä.
Pian ovelle saapui hoitsu joka oli iältään kuudenkymmenen ja kuoleman väliltä. Siis ihan kypsä eläkkeelle. Vaan kun olin leikkiin alkanut, päätin leikkiä loppuun asti. Vanhat naiset antavat kuulemma kaikkensa, kun eivät voi olla varmoja onko tämä viimeinen kerta...
Mummo ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kun hän tarttui diddelidoohon alkoi toivottu reaktio. Mummo tuumas heti, ettei tämmöiseen salkoon sorsa auta. Hän nakkasi peiton takaisin päälleni ja poistui huoneesta. Siinä mää makasin teltassa ja ihmettelin pitääkö mun kusta vai odottaa...
Lopulta mummo saapui takaisin mukanaan pussi ja pitkä letku. "Kuulkaas nuoriherra, tämä täytyy katetroida"... Siis mitä vittua?
Mummo työnsi diddelidoon sisään muoviletkua! Seisovan hepin läpi kova muoviletku. Minä ulvoin tuskasta!
Vittu sain sairaalahoidosta niin tarpeekseni, että heitin loput Viagrat roskiin. Enkä enään koskaan teeskentele, luulisin.
Mikäpä se poikamiehelle sen hauskempaa, kun maata sängyssä ja naiset palvelee?
Minähän varauduin tähän leikkaukseen, tai enemmänkin leikkauksen jälkeiseen aikaan. Itse leikkauksestahan mulla ei ole muistikuvia, kun se tapahtui nukutuksessa.
Ensimmäiset muistikuvat heräämössä ovat, kun hoitajat ravistelevat heräämään. Mää aloin heti tajunnan palattua huutaan "MISSÄ MUN PALLIT ON! KUKA ON LEIKANNUT MUN PALLIT!" Hoitajat rauhotteli mua, ettei kasseihin ole kajottu, siellä ne on kuten ennenkin. Mää intin vastaan: -Mää en tunne mun palleja, ne on leikattu irti!
Lopussaan hoitaja laittoi kätensä mun jalkoväliin ja silitteli: -täällähän nämä on.
Mää sanoin, ettei tunnu missään! Sillon hoitsu kouras aikasta kipeetä mun kasseista... Mää ulvahdin kivusta ja pyysin hoitajaa jatkamaan sillä hellemmällä tyylillä, että alkaisi tuntumaan jossakin.
Silloin hoitaja meni kasvoiltaan ihan punaiseksi ja läjäytti aimo litsarin poskelleni...
No en nosta syytettä hoitovirheestä!
Pääsin sitten osastolle petipotilaaksi. Olin jo varrautunu tähän sängyssä makkailuun ja hauskan pittoon!
Mua alako kusettaan ja kun en saanut sängystä nousta, niin oli aika pitää lystiä. Olin varannut Viagraa matkaan sairaalaan. Otin yhden pillerin ja odottelin varttitunnin. Sitten soitin hälytyskelloa. Sisar hentovalkoinen kiirehti kysymään "mikä hätänä?" Minähän kerroin että kusettaa... Sisar haki kusiastian, jota sorsaksikin sanotaan. Hän alkoi asettamaan sorsaa paikoilleen, vaan kumihanskan kosketus diddelidoossa sai aikaan sellaisen erektion, että sorsa lensi huoneen peräseinään.
"Ohhoh ompa täällä sisua" totesi hoitaja!
Minä yritin ehdottaa pieniä käsitöitä, jotta jöpötys saadaan laantumaan. Hoitaja ilmoitti paikan olevan sairaala eikä mikään ilotalo! Hän haki jonkun kylmäpussin, johon kääri diddelidoon.
Rauhoittuihan se erektio siitä ja kusikin alkoi virrata sorsaan.
Seuraavana yönä alkoi kusettamaan taas! Ajattelin, että on siellä hoitajillakin työvuoro vaihtunut. Sama peli, Viagra ja vartin odottelu. Sitten rämpytin soittokelloa kuin suuremmassakin hädässä. Pian ovelle ilmestyi hintelä nuorimies, joka tiedusteli hädän laatua. (VOI VITTU) Mää ilmotin vaan, että tuo sorsa...
Sainhan mää sitten yksin rauhassa kustua purkin täyteen.
Aamulla alko taas kusettaan. Päätin kokeilla aamuvuoroa. Ja peli jatkui samaan tyyliin, pilleri naamaan ja vartin odottelu. Sitten rämpytin soittokelloa kuin maailmanlopun edellä.
Pian ovelle saapui hoitsu joka oli iältään kuudenkymmenen ja kuoleman väliltä. Siis ihan kypsä eläkkeelle. Vaan kun olin leikkiin alkanut, päätin leikkiä loppuun asti. Vanhat naiset antavat kuulemma kaikkensa, kun eivät voi olla varmoja onko tämä viimeinen kerta...
Mummo ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kun hän tarttui diddelidoohon alkoi toivottu reaktio. Mummo tuumas heti, ettei tämmöiseen salkoon sorsa auta. Hän nakkasi peiton takaisin päälleni ja poistui huoneesta. Siinä mää makasin teltassa ja ihmettelin pitääkö mun kusta vai odottaa...
Lopulta mummo saapui takaisin mukanaan pussi ja pitkä letku. "Kuulkaas nuoriherra, tämä täytyy katetroida"... Siis mitä vittua?
Mummo työnsi diddelidoon sisään muoviletkua! Seisovan hepin läpi kova muoviletku. Minä ulvoin tuskasta!
Vittu sain sairaalahoidosta niin tarpeekseni, että heitin loput Viagrat roskiin. Enkä enään koskaan teeskentele, luulisin.
TERVEYS VALISTUSTA
Tuossa mennäviikolla uutisoivat punaisen lihan epäterveellisyydestä. Joku WHO tai VHS oli tutkinut asiaa, ja todennut, että on karmea syöpäriski syödä punaista lihaa. Kuulemma kohtalo on sama, kun polttais tupakkia! Että syöpään kuollaan joka tapauksessa!
No aloin siitä sitten miettimään, että "punaista lihaa"! lasketaanko esim. vaaleanpunainen punaiseksi? kuten lenkki- ja grillimakkarat?
Entäs sitten esim. porsaan liha? Sehän on punaista, mutta pinnassa on ihan selvä valkoinen kerros. Onko terveellisempää syödä vain se valkoinen osuus ja antaa punainen osuus koiralle? Kova homma alkaa aamupalalla pekonisiivuista erottelemaan omat ja koiran annokset.
Entäpä sitten hevosenliha, onko mustan tai valkoisen hevosenliha terveellisempää kun sellaisen punaruskean raudikon?
Entä jauhelihapihvi? Raakana se on punainen, mutta kun paistan sen ruskeaksi tai yleensä mustaksi, Tuleeko siitä paistettaessa terveysruokaa?
Tässä tutkimuksessa verrattiin punaisen lihan vaarallisuutta tupakkaan!
Pitääkö meidän laittaa kaupan lihatiskeille harmaat laatikot, joissa on numerot kyljessä. Sitten salaa vihjaamme lihamestarille; -Ottaisin sinistä hookoota koko paketin! -Se on numero 32! -Kiitos!
Niin ja pienissä grillikioskeissa riittäisi, kun grillimakkarat olisi verhon takana piilossa, ettei lapset näkisi.
Mäkkäriltä menet ostamaan hampurilaista ja näytät alle 30-vuotiaalta, niin 18-vuotias myyjä kysyy sinulta paperit! Alle 18-vuotiaat saa ostaa vain kasvis- tai kalahampurilaisen tikkuperunoilla... Vai tuleeko Mäkkäriin ikäraja sekä portsari?
Kun olin koulussa meillä kävi tupakointivalistaja, joka näytti diakuvia tervantahrimista ja syövänruntelemista keuhkoista! Tietysti hän kertoi kuinka vaarallista on edes kokeilla tupakointia.
Nykyään varmaan alkaa kouluissa kiertämään LIHANSYÖJÄVALISTAJA! Älä koskaan maista makkaraa, jäät siihen ikuisesti koukkuun! Sitten hän kertoo tarinan kaveristaan joka oli syönyt kymmenen vuotta jauhelihaa, mutta nyt hän on kuivilla. Tehostaakseen kertomuksiaan hän ampuu videotykillä luokan seinälle kuvia vertavuotavista persereijistä, kertoen; -Tätä se suolistosyöpä aiheuttaa...
Raamattuunkin voitaisiin lisätä 11. käsky! Älä himoitse punaista lihaa!
No aloin siitä sitten miettimään, että "punaista lihaa"! lasketaanko esim. vaaleanpunainen punaiseksi? kuten lenkki- ja grillimakkarat?
Entäs sitten esim. porsaan liha? Sehän on punaista, mutta pinnassa on ihan selvä valkoinen kerros. Onko terveellisempää syödä vain se valkoinen osuus ja antaa punainen osuus koiralle? Kova homma alkaa aamupalalla pekonisiivuista erottelemaan omat ja koiran annokset.
Entäpä sitten hevosenliha, onko mustan tai valkoisen hevosenliha terveellisempää kun sellaisen punaruskean raudikon?
Entä jauhelihapihvi? Raakana se on punainen, mutta kun paistan sen ruskeaksi tai yleensä mustaksi, Tuleeko siitä paistettaessa terveysruokaa?
Tässä tutkimuksessa verrattiin punaisen lihan vaarallisuutta tupakkaan!
Pitääkö meidän laittaa kaupan lihatiskeille harmaat laatikot, joissa on numerot kyljessä. Sitten salaa vihjaamme lihamestarille; -Ottaisin sinistä hookoota koko paketin! -Se on numero 32! -Kiitos!
Niin ja pienissä grillikioskeissa riittäisi, kun grillimakkarat olisi verhon takana piilossa, ettei lapset näkisi.
Mäkkäriltä menet ostamaan hampurilaista ja näytät alle 30-vuotiaalta, niin 18-vuotias myyjä kysyy sinulta paperit! Alle 18-vuotiaat saa ostaa vain kasvis- tai kalahampurilaisen tikkuperunoilla... Vai tuleeko Mäkkäriin ikäraja sekä portsari?
Kun olin koulussa meillä kävi tupakointivalistaja, joka näytti diakuvia tervantahrimista ja syövänruntelemista keuhkoista! Tietysti hän kertoi kuinka vaarallista on edes kokeilla tupakointia.
Nykyään varmaan alkaa kouluissa kiertämään LIHANSYÖJÄVALISTAJA! Älä koskaan maista makkaraa, jäät siihen ikuisesti koukkuun! Sitten hän kertoo tarinan kaveristaan joka oli syönyt kymmenen vuotta jauhelihaa, mutta nyt hän on kuivilla. Tehostaakseen kertomuksiaan hän ampuu videotykillä luokan seinälle kuvia vertavuotavista persereijistä, kertoen; -Tätä se suolistosyöpä aiheuttaa...
Raamattuunkin voitaisiin lisätä 11. käsky! Älä himoitse punaista lihaa!
lauantai 24. lokakuuta 2015
KÄVIN YLEISESSÄ SAUNASSA
Tuonne Helsinkiin kun tulee ajeltua rekalla ja siellä vietettyä lakisääteisiä taukojaan, niin sain viime reissulla ajatuksen vierailla yleisessä saunassa, kun siestaakin täytyi 10-tuntia kärsiä.
Siitä Hämeentieltä löytyikin mukavan oloinen sauna. Koska en mainosta näissä blogiteksteissä sellaisia paikkoja varsinkaan, jotka eivät maksa sponsoritukea, niin jätän saunan nimen mainitsematta! Sen verran voin vihjata, että nimessä on ensin tämä kuuma huone ja lopussa sen pellen nimi joka aikoinaan Pikkukakkosessa esiintyi.
No asiaan!
Siinä saunan aulassa oli pieni jono. Minä ja kaksi miestä ennen minua. Edessäni seisseen miehen tunnistin heti Alexander Stubbiksi. Pitkän korskee ukko ja leegot hohtaa jopa murjottaessa.
Ensimmäistä miestä en tuntenut. Vaan hänellä tuntui olevan jotain ongelmia maksamisen kanssa. Hän yritti tingata 10€ saunamaksua 8€ maksuksi vedoten työttömyyteen ja eläkeikäänsä. Molemmissa tapauksissa tämä kassaneiti... (lue rouva) ... (tai sittenkin mummo) vaati esittämään ko. todistuksen.
Lopulta tämä kassamummo suostui päästämään tämän herran, joka minun mielestäni todellakin tarvitsi saunaa, tällä halvemmalla hinnalla. Siis 8€.
Herra kaivoi likaisten verkkarien taskusta kasan pieniä kolikoita.
Kassamummo laski rahat tiskillä ja totesi isoon ääneen; Tässä on 6 ja puoli €. Puuttuu vielä puolitoista €! Ja pitäisi löytyä ne puuttuvat rahat nopeasti, kun takananne on jonoa!
Herra kaivoi repaleisen farkkutakin rintataskusta pankkikortin ja pyysi ottamaan maksun siltä. Aikansa näpelöivät köyhä maksaja sekä ahne saunanpitäjä sähköistä päätettä vuorotellen. Aina samalla tuloksella! Niinpä kassamummo ilmoitti isoon ääneen; Ei tällä teidän kortilla ole katetta edes puoltatoista kolikkoa. Lähde äijä haneen tai soitan noutajan...
Herra kääntyi anovasti takanaan seisseen miehen puoleen ja pyysi pientä avustusta kertoen, ettei ollut pessyt itseään kahteen kuukauteen muulla kuin puiston lammessa olevalla vedellä.
Kuten jo mainitsinkin, takana seissyt mies oli kaikkien tuntema politikko. Alexander vastasi, ettei hänellä ole kolikoita tämän herran saunottamiseen. Herra rähjäisessä asussaan keräsi kolikkonsa kassatiskiltä hartiat kyyryssä ja oli jo poistumassa tiskiltä.
Silloin minä huikkasin jonon perältä kassamummolle; Päästähän herra saunaan, minä maksan koko hinnan. Niin pääsi kovia nähnyt ja ehkä jopa koditon herra saunan lämpöön!
No sitten seuraava asiakas!
Alexander kaivoi lompakostaan kultareunaisen luottokortin ja ilmoitti kohteliaasti; yksi miesten puolelle kiitos!
Kassamummo hymyili keltaisilla hampaillaan niin, että suupielet meinasivat revetä, ja ilmoitti; Eihän teidän herra ministeri tarvitse maksaa, on ilo että asioitte meidän saunassamme!
En tiedä hämmentyikö Stubb mokomasta vieraanvaraisuudesta vai miksi hän ryki hetken ja kiitti sitten tarjouksesta todeten lopuksi; tämähän sopii minulle erinomaisesti.
En minäkään malttanut olla hiljaa vaan ilmoitin isoon ääneen mielipiteeni asiasta; Tämähän sopii myös erinomaisesti saunan mainoksiin "meidän saunassa on pesty suomen suurin kyrpä"
En tiedä hymyilikö vai irvistikö Stubb, kun hän kääntyi minuun päin. No sama se mitä teki, leegot loisti silti, kun hän katsoi minua pitkin nokkavarttansa ja laittoi kultareunaisen luottokortin takaisin lompakkoon sekä lompakon taskuunsa. Sitten herra ministeri käveli kahdenmetrinloikilla ulko-ovelle ja siitä ulos sanaakaan sanomatta!
Yllätys yllätys. Minä olenkin jonossa ensimmäisenä, eikä siinä jonossa muita olekkaan.
Ilmoitan kassamummolle ystävällisesti; Minä ja se herra joka meni jo saunaan.
Harvoin näkee niin nyrpeää asiakaspalvelijaa. Silmät tihruten ja hampaita yhteen purren kassamummo ilmottaa; Se tekee sitten 50€
Hupsistakeikkaa ku hinta pompsahti. Mulla sattu oleen lompakossa kolme kahenkympin seteliä. Heitin ne tiskille ja sanoin; Otan vielä yhden lahjakortin tolle mun saunakaverille kiitos...
Niin me saunottiin herraseurassa, eikä narreista puhuttu sanallakaan.
Siitä Hämeentieltä löytyikin mukavan oloinen sauna. Koska en mainosta näissä blogiteksteissä sellaisia paikkoja varsinkaan, jotka eivät maksa sponsoritukea, niin jätän saunan nimen mainitsematta! Sen verran voin vihjata, että nimessä on ensin tämä kuuma huone ja lopussa sen pellen nimi joka aikoinaan Pikkukakkosessa esiintyi.
No asiaan!
Siinä saunan aulassa oli pieni jono. Minä ja kaksi miestä ennen minua. Edessäni seisseen miehen tunnistin heti Alexander Stubbiksi. Pitkän korskee ukko ja leegot hohtaa jopa murjottaessa.
Ensimmäistä miestä en tuntenut. Vaan hänellä tuntui olevan jotain ongelmia maksamisen kanssa. Hän yritti tingata 10€ saunamaksua 8€ maksuksi vedoten työttömyyteen ja eläkeikäänsä. Molemmissa tapauksissa tämä kassaneiti... (lue rouva) ... (tai sittenkin mummo) vaati esittämään ko. todistuksen.
Lopulta tämä kassamummo suostui päästämään tämän herran, joka minun mielestäni todellakin tarvitsi saunaa, tällä halvemmalla hinnalla. Siis 8€.
Herra kaivoi likaisten verkkarien taskusta kasan pieniä kolikoita.
Kassamummo laski rahat tiskillä ja totesi isoon ääneen; Tässä on 6 ja puoli €. Puuttuu vielä puolitoista €! Ja pitäisi löytyä ne puuttuvat rahat nopeasti, kun takananne on jonoa!
Herra kaivoi repaleisen farkkutakin rintataskusta pankkikortin ja pyysi ottamaan maksun siltä. Aikansa näpelöivät köyhä maksaja sekä ahne saunanpitäjä sähköistä päätettä vuorotellen. Aina samalla tuloksella! Niinpä kassamummo ilmoitti isoon ääneen; Ei tällä teidän kortilla ole katetta edes puoltatoista kolikkoa. Lähde äijä haneen tai soitan noutajan...
Herra kääntyi anovasti takanaan seisseen miehen puoleen ja pyysi pientä avustusta kertoen, ettei ollut pessyt itseään kahteen kuukauteen muulla kuin puiston lammessa olevalla vedellä.
Kuten jo mainitsinkin, takana seissyt mies oli kaikkien tuntema politikko. Alexander vastasi, ettei hänellä ole kolikoita tämän herran saunottamiseen. Herra rähjäisessä asussaan keräsi kolikkonsa kassatiskiltä hartiat kyyryssä ja oli jo poistumassa tiskiltä.
Silloin minä huikkasin jonon perältä kassamummolle; Päästähän herra saunaan, minä maksan koko hinnan. Niin pääsi kovia nähnyt ja ehkä jopa koditon herra saunan lämpöön!
No sitten seuraava asiakas!
Alexander kaivoi lompakostaan kultareunaisen luottokortin ja ilmoitti kohteliaasti; yksi miesten puolelle kiitos!
Kassamummo hymyili keltaisilla hampaillaan niin, että suupielet meinasivat revetä, ja ilmoitti; Eihän teidän herra ministeri tarvitse maksaa, on ilo että asioitte meidän saunassamme!
En tiedä hämmentyikö Stubb mokomasta vieraanvaraisuudesta vai miksi hän ryki hetken ja kiitti sitten tarjouksesta todeten lopuksi; tämähän sopii minulle erinomaisesti.
En minäkään malttanut olla hiljaa vaan ilmoitin isoon ääneen mielipiteeni asiasta; Tämähän sopii myös erinomaisesti saunan mainoksiin "meidän saunassa on pesty suomen suurin kyrpä"
En tiedä hymyilikö vai irvistikö Stubb, kun hän kääntyi minuun päin. No sama se mitä teki, leegot loisti silti, kun hän katsoi minua pitkin nokkavarttansa ja laittoi kultareunaisen luottokortin takaisin lompakkoon sekä lompakon taskuunsa. Sitten herra ministeri käveli kahdenmetrinloikilla ulko-ovelle ja siitä ulos sanaakaan sanomatta!
Yllätys yllätys. Minä olenkin jonossa ensimmäisenä, eikä siinä jonossa muita olekkaan.
Ilmoitan kassamummolle ystävällisesti; Minä ja se herra joka meni jo saunaan.
Harvoin näkee niin nyrpeää asiakaspalvelijaa. Silmät tihruten ja hampaita yhteen purren kassamummo ilmottaa; Se tekee sitten 50€
Hupsistakeikkaa ku hinta pompsahti. Mulla sattu oleen lompakossa kolme kahenkympin seteliä. Heitin ne tiskille ja sanoin; Otan vielä yhden lahjakortin tolle mun saunakaverille kiitos...
Niin me saunottiin herraseurassa, eikä narreista puhuttu sanallakaan.
RUNO RAKKAUDESTA
Diddeli hyppeli pitkin siltaa,
toivotti Pimpille hyvää iltaa.
Kyseli Pimpiltä saako panna?
Vaan Pimppi vastasi sulle en anna!
Pylly pyysi; tule mun luokse.
Pimppi kehoitti; karkuun juokse!
Diddeli tuumi menenkin muuhun,
ja lopuksi laukesi suuhun.
toivotti Pimpille hyvää iltaa.
Kyseli Pimpiltä saako panna?
Vaan Pimppi vastasi sulle en anna!
Pylly pyysi; tule mun luokse.
Pimppi kehoitti; karkuun juokse!
Diddeli tuumi menenkin muuhun,
ja lopuksi laukesi suuhun.
RUNO RATSASTUKSESTA
Jaska metsässä ratsastaa,
häntä hirveesti paskattaa.
Jaska paskalle asetuu,
kuopan reunalle paistaa kuu.
Jaska hiljaa siinä mutisee,
miksei se paska jo tuu???
häntä hirveesti paskattaa.
Jaska paskalle asetuu,
kuopan reunalle paistaa kuu.
Jaska hiljaa siinä mutisee,
miksei se paska jo tuu???
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
KIVIPESTYT MUNAT
Ajelin tossa rekalla tuleen kotiin päin ja tarkotus olikin aamulla olla Oulussa. Muistin siinä ajellessa, että toi suihkusaippua loppu reissunpäällä, eikä kotonakaan oo toista putellia. Niinpä mää päätin viettää yöllisen taukoni Hirvaskankaan Aakkoskuppilassa, kun siinä on samassa se markettikin ja tosi runsailla valikoimilla.
Ylleensähän mää käytän tota Tervashampoota koko kehoon, ku se poistaa hilseen tukasta ja kutinan kupasta, niin ku vaarivainaa aikoinaan kehui. Niin ja tykkään mää siitä tuoksustakin.
Eipä siellä Aakosmarketissa ollu Tervashampoota, niin kattelin niitä puteleita ihimeissäni. Kävi EX-muijakin mielessä, sehän se ennen osti tämmöset kemikaliotuotteet hajun perusteella. Niinpä mää availin korkkeja asiantuntevasti ja nuuhkin sisältöä. Mää oon kolomekymmentävuotta polttanu tupakkia askin päivässä (lääkärin määräyksestä) nii enhän mää mittään hajuista ymmärrä.
No siinä yhessä sinisessä putelissa luki, että sopii koko keholle. Se varmaan sopii mullekkin. Niinpä ostin sen!
Niinhän se rekkailureissu loppu aamutuimaan Ouluun ja pääsin kotiin. Ens töikseen menin suihkuun, uuden putelin kanssa.
Viruttelin itteni lämpimällä vedellä ja nautin olosta.
Tottuneesti pursotan pesuainetta kouraan, hieron vähän käsiä yhteen. Vetäisen diddelidoosta löysät nahat pois edestä ja pyöräytän kourallisen pesuainetta herkkumutteriin...
Jumalavita mikä raapiminen ja raastaminen iskee hepinnokkaan. Tuska ja kipu on sanoin kuvailematon. Ihan kuin hiekkapaperilla pyyhkisi mulkkuaan. Äkkiä suihku päälle ja viruttelemaan. Ainakin varttitunnin lasketan vettä diddelidoolle ja kääntelen sitä suihkun alla. Kun lopetan suihkuttelun tuntuu vieläkin, että esinahan alla on hiekkaa. Uus virutus päälle. Ainakin puolituntia huljuttelen lemmensalkoa juoksevalla vedellä.
No sitten alkaa tuntuun että hiekat on saatu pois herkiltä alueilta, mutta en ole ihan varma. Ehkä pitää käydä vielä viruttelemassa. On se sen verran herkkä paikka ja tärkeä osa mieskuntoa.
Menin keittiöön tutkimaan shampoopulloa tarkemmin!
Putelin takana luki helvetin pienellä tekstillä:
Dobbeldush suihkushampoo sisältää pieniä rakeita, jotka tarttuvat ihoon ja kuorivat kuolleen ihon pois pesussa. EI SUOSITELLA HERKILLE ALUEILLE...
Vittu, pitääkö mun hommata lukulasit kaupassa käyntiä varten?
No ei tarvi, kun ostan huomenna taas Tervashampoota. Ja heitän tämän DubbelDöffelin roskiin kivineen päivineen.
Ylleensähän mää käytän tota Tervashampoota koko kehoon, ku se poistaa hilseen tukasta ja kutinan kupasta, niin ku vaarivainaa aikoinaan kehui. Niin ja tykkään mää siitä tuoksustakin.
Eipä siellä Aakosmarketissa ollu Tervashampoota, niin kattelin niitä puteleita ihimeissäni. Kävi EX-muijakin mielessä, sehän se ennen osti tämmöset kemikaliotuotteet hajun perusteella. Niinpä mää availin korkkeja asiantuntevasti ja nuuhkin sisältöä. Mää oon kolomekymmentävuotta polttanu tupakkia askin päivässä (lääkärin määräyksestä) nii enhän mää mittään hajuista ymmärrä.
No siinä yhessä sinisessä putelissa luki, että sopii koko keholle. Se varmaan sopii mullekkin. Niinpä ostin sen!
Niinhän se rekkailureissu loppu aamutuimaan Ouluun ja pääsin kotiin. Ens töikseen menin suihkuun, uuden putelin kanssa.
Viruttelin itteni lämpimällä vedellä ja nautin olosta.
Tottuneesti pursotan pesuainetta kouraan, hieron vähän käsiä yhteen. Vetäisen diddelidoosta löysät nahat pois edestä ja pyöräytän kourallisen pesuainetta herkkumutteriin...
Jumalavita mikä raapiminen ja raastaminen iskee hepinnokkaan. Tuska ja kipu on sanoin kuvailematon. Ihan kuin hiekkapaperilla pyyhkisi mulkkuaan. Äkkiä suihku päälle ja viruttelemaan. Ainakin varttitunnin lasketan vettä diddelidoolle ja kääntelen sitä suihkun alla. Kun lopetan suihkuttelun tuntuu vieläkin, että esinahan alla on hiekkaa. Uus virutus päälle. Ainakin puolituntia huljuttelen lemmensalkoa juoksevalla vedellä.
No sitten alkaa tuntuun että hiekat on saatu pois herkiltä alueilta, mutta en ole ihan varma. Ehkä pitää käydä vielä viruttelemassa. On se sen verran herkkä paikka ja tärkeä osa mieskuntoa.
Menin keittiöön tutkimaan shampoopulloa tarkemmin!
Putelin takana luki helvetin pienellä tekstillä:
Dobbeldush suihkushampoo sisältää pieniä rakeita, jotka tarttuvat ihoon ja kuorivat kuolleen ihon pois pesussa. EI SUOSITELLA HERKILLE ALUEILLE...
Vittu, pitääkö mun hommata lukulasit kaupassa käyntiä varten?
No ei tarvi, kun ostan huomenna taas Tervashampoota. Ja heitän tämän DubbelDöffelin roskiin kivineen päivineen.
lauantai 3. lokakuuta 2015
KOMPAKTIVAIMO
Ihmisille on luonnostaan suotu erilaisia vammaisuuksia, kuten minulla tämä kirjottelu.
Olen jo lapsena saanut niin sivistävän kasvatuksen, että tiedän, ettei sokeaa saa sanoa sokeaksi vaan näkövammaiseksi. Kuuroa ei sanota kuuroksi, vaan kuulovammaiseksi. Neekeriä ei sanota neekeriksi, vaan värivammaiseksi. Kääpiöitä ei sanota kääpiöiksi, vaan lyhytkasvuisiksi.
Mulla oli koulussa luokkakaveri, joka oli sekä kuuro että mykkä. Usein mietin, millä nimityksellä hänestä voisi puhua? Onko hän Kuulo- ja mykkävammainen, vai puhe- ja kuulokyvytön?
No sitten huomasin, että ei sillä ole mitään väliä millä nimellä hänen vammastaan puhun, koska ei hän kuule eikä ainakaan sano vastaan...
Nämä koulumuistot tulivat mieleeni, kun eilenehtoolla vierailin tuolla isollakirkolla Oulussa tanssiravintolassa. Tapasin siellä kauniin lyhytkasvuisen naisen, jonka kanssa vietimme iltaa lasillisen ja toisenkin ääressä.
Niin TODELLAKIN tämä unelmieni nainen ei juonut koko iltana, kun kaksi lasillista lonkeroa, minä toki tapani mukaan imin nestettä kuin pesusieni. Ajatella, yhden lonkerolasin (0,5l) aikana tämä daami kävi kaksikertaa vessassa. Eihän noin pienessä ihmisessä voi olla kovin suuri jätesäiliö.
Ajattelin daamia jo ihan vaimoehdokkaana. Miettikää mikä säästövaimo! Jos tekee keittoruokaa litran kattilassa, minä syön siitä kerran ja vaimo kolmesti. Pienissä sormissa oli niin pienet kynnet, että yksi kynsilakkapullo riittää varmaan vuosiksi. Kullanhinta on korkealla, siispä pieneen sormeen pieni sormus halvalla. Eikä noihin kasvoihinkaan mahdu paljon meikkiä.
Vaatteet löytyis varmaan lastenosaston poistolaarista. Jos paidassa on sellainen kuva tai teksti, ettei äidit osta niitä lapsilleen, niin sehän varmaan sopii sitten aikuiselle naiselle?
No siinä se ilta kului jutellessa, pussaillessa ja vähän yritettiin tanssiakin, vaan ei se oikein näyttänyt hyvältä (tuntui kyllä kivalta)! Daamin nenä hieroi mun diddelidoota tanssiessa hitaita...
Valomerkin jälkeen oltiin poistumassa ravintelista tämän daamin kotiin. Daami kysyi multa taxijonossa, mistä mää tykkään hänessä? Mää vastasin rehellisesti, sää oot kaunis ja mää tykkään sun huumorista ja voisin ottaa susta kompaktinvaimon ittelleni.
Daami ihmetteli mikä on kompaktivaimo?
Mää yritin parhaani mukaan selittää: -No esim. Kompaktiauto on pienikokoinen, mutta siinä on isonauton tilat ja varustelu. Eihän ajokortiton nainen ymmärtänyt mitä selitän, vaan pyysi tarkennusta!
Enhän mää siinä kännissä muuta keksiny, niin kehuin daamia; -sää oot kompakti, vähän niin ku Nissan Micra jossa on pillu.
Jukolavita että pikkusessa naisessa on ruutia! Iski mua nyrkillä suoraan kasseille. Hetkeen en nähnyt mitään muuta kun tähtiä vilisi silmissä...
Kun siitä tokenin, ei daamia enää näkynyt taxijonossa....
Olen jo lapsena saanut niin sivistävän kasvatuksen, että tiedän, ettei sokeaa saa sanoa sokeaksi vaan näkövammaiseksi. Kuuroa ei sanota kuuroksi, vaan kuulovammaiseksi. Neekeriä ei sanota neekeriksi, vaan värivammaiseksi. Kääpiöitä ei sanota kääpiöiksi, vaan lyhytkasvuisiksi.
Mulla oli koulussa luokkakaveri, joka oli sekä kuuro että mykkä. Usein mietin, millä nimityksellä hänestä voisi puhua? Onko hän Kuulo- ja mykkävammainen, vai puhe- ja kuulokyvytön?
No sitten huomasin, että ei sillä ole mitään väliä millä nimellä hänen vammastaan puhun, koska ei hän kuule eikä ainakaan sano vastaan...
Nämä koulumuistot tulivat mieleeni, kun eilenehtoolla vierailin tuolla isollakirkolla Oulussa tanssiravintolassa. Tapasin siellä kauniin lyhytkasvuisen naisen, jonka kanssa vietimme iltaa lasillisen ja toisenkin ääressä.
Niin TODELLAKIN tämä unelmieni nainen ei juonut koko iltana, kun kaksi lasillista lonkeroa, minä toki tapani mukaan imin nestettä kuin pesusieni. Ajatella, yhden lonkerolasin (0,5l) aikana tämä daami kävi kaksikertaa vessassa. Eihän noin pienessä ihmisessä voi olla kovin suuri jätesäiliö.
Ajattelin daamia jo ihan vaimoehdokkaana. Miettikää mikä säästövaimo! Jos tekee keittoruokaa litran kattilassa, minä syön siitä kerran ja vaimo kolmesti. Pienissä sormissa oli niin pienet kynnet, että yksi kynsilakkapullo riittää varmaan vuosiksi. Kullanhinta on korkealla, siispä pieneen sormeen pieni sormus halvalla. Eikä noihin kasvoihinkaan mahdu paljon meikkiä.
Vaatteet löytyis varmaan lastenosaston poistolaarista. Jos paidassa on sellainen kuva tai teksti, ettei äidit osta niitä lapsilleen, niin sehän varmaan sopii sitten aikuiselle naiselle?
No siinä se ilta kului jutellessa, pussaillessa ja vähän yritettiin tanssiakin, vaan ei se oikein näyttänyt hyvältä (tuntui kyllä kivalta)! Daamin nenä hieroi mun diddelidoota tanssiessa hitaita...
Valomerkin jälkeen oltiin poistumassa ravintelista tämän daamin kotiin. Daami kysyi multa taxijonossa, mistä mää tykkään hänessä? Mää vastasin rehellisesti, sää oot kaunis ja mää tykkään sun huumorista ja voisin ottaa susta kompaktinvaimon ittelleni.
Daami ihmetteli mikä on kompaktivaimo?
Mää yritin parhaani mukaan selittää: -No esim. Kompaktiauto on pienikokoinen, mutta siinä on isonauton tilat ja varustelu. Eihän ajokortiton nainen ymmärtänyt mitä selitän, vaan pyysi tarkennusta!
Enhän mää siinä kännissä muuta keksiny, niin kehuin daamia; -sää oot kompakti, vähän niin ku Nissan Micra jossa on pillu.
Jukolavita että pikkusessa naisessa on ruutia! Iski mua nyrkillä suoraan kasseille. Hetkeen en nähnyt mitään muuta kun tähtiä vilisi silmissä...
Kun siitä tokenin, ei daamia enää näkynyt taxijonossa....
maanantai 28. syyskuuta 2015
VANHAN MERIKARHUN TARINOITA
Rape, toi vanha merikarhu mun naapurissa tykkää kertoilla pikku tarinoita kaljahönössä, ja niitähän riittää.
Tässä yhtenä syksyisenä iltana jäätiin Rapen kanssa odottamaan sitä "veri kuuta" jota jokainen media hehkutti. Siis osittaista kuunpimennystä, jossa kuu oli kiertoradallaan erittäin lähellä maata ja kuun piti näkyä suurena ja punaisena.
Siinä me pojat istuttiin mun terassilla pilkkihaalarit päällä ja juotiin lämmintä kaljaa, ettei palelis.
Rapen jutut kääntyi pian merimiesaikoihin. Rapehan on jo yli 60-vuotias ja ollut nuorena miehenä merillä seilaamassa. Monissa tarinoissa esiintyi "kapteeni testicle broken", yleensä Rape puhui hänestä vain nimellä Capt. TC! Mutta mä sain selvitettyä ton nimen kyselemällä. Nyt kun alaikäsiä ei ollut kuulemassa, niin päätin kysyä tämän kapteenin kummaa lempinimeä vähän tarkemmin?
(testicle broken = suom. kives rikki)
Rape alkoi sitten kertoon:
Kun Rape oli 15-vuotiaana ensimmäisen kerran pestautunut tähän laivaan Toppilan möljältä ja seilannut viikonverran aluksella, oli kapteeni pyytänyt hänet yhtenä iltana omaan hyttiinsä. Kapteeni oli tehnyt selväksi, että jos aikoo laivalla pärjätä, niin nuoren miehen on toimittava kapteenin "morsiamena" aina tarpeen vaatiessa! Niinpä Rape oli joutunut ensimmäisen kerran vanhan merikapteenin hyväksikäyttämäksi.
Siinä kapteenin sängyllä olivat harrastaneet poikarakkautta täydessä tohinassa, kun laivakissa oli kiinnostunut rytmikkäästi heiluvista kapteenin kasseista ja yllättäen iskenyt kyntensä kapteenin palleihin takaapäin, niin syvälle että toinen kives halkesi.
Laivalla oli joku Kiinalainen purjeenompelija, joka tikkasi ilman puudutusta sekä desinfiointia kapteenin "kassit" kuosiin, mutta itse kives jäi halki. Siitä panosta jäi niin paha tulehdus kapteenin jalkoväliin, että haava märki vielä kun Rape jäi pois laivasta. Alati märkivä haava kasteli kapteenin housut ja se huomattiin sekä laivassa, että satamissa. Siitä moinen lempinimi.
Rape innostu vielä kertoon heidän kokistaan laivalla:
Kokin lempinimi oli "Sweet 16"! Lempinimi tuli siitä, kun tällä neekerikokilla oli 16-tuumaa pitkä mulkku, jonka hän oli nimennyt Sweet16! Ja siitä tuli koko ukolle lempinimi. Kokki oli kuulemma tarkka ruuastaan, eikä kestänyt arvostelua kokkauksistaan.
Kerran oli ruokalistalla ollut kalakeittoa, mutta kun miehistö ei ollut saanut kalaa, niin kalakeitto oli pelkkä keitto ja vähistä kasviksista sekin keitetty. Miehistö oli siitä purnannut, niin tämä karvainen neekerikokki oli tullut ruokasaliin ja alkanut hutkimaan pitkällä elimellään miehistöä ympärikorvia ja kasvoihin.
Mää jo ajattelin, että semmosella lekalla mäiskii toisia!
Vaan Rape vähän tarkensi. Ei se mikään leka ollut. Ohut kuin sätkätupakka eikä terskaa laisinkaan. Rape sanoi, että jos ohuempi olis ollut, niin kusi ei ois mahtunut tuleen sisäkautta vaan ois valunut ulkopintaa pitkin. Epäilivät siellä laivalla että simpanssi on siittänyt äidin aikoinaan, niin on syntynyt tuollainen luonnonoikku. No minä kumminkin epäilisin, että isä oli neekeri ja äiti simpanssi, sen verran oon tutustunut noihin pakolaismiehiin täällä Suomessa.
Rape kerto vielä Riion satamasta. Olivat siellä seisseet laiturissa kolome päivää, ja jokaiselle oli suotu vapaapäivä. Tää Sweet16-kokkikin oli saanu vapaata ja lähtenyt ilotaloon vierailulle. Aktin jälkeen huora oli antanut rahat takaisin, kun ei tuntunut missään...
No helvetti jos ukolla on 16-tuumanen pora, se on noin 40cm, siis melkeen puolimetrinen. Ja pora on ohut kuin mustekynä. Miettikääpä hyvät naiset omalle kohalle. Joku ronkkii teidän intiimialueita puolenmetrinpäästä mustekynällä? Ei mahtais tehdä herkkää?
No sitte meillä loppu kaljat ja lähettiin Rapen kanssa nukkumaan, niin jäi se kuukin näkemättä...
Tässä yhtenä syksyisenä iltana jäätiin Rapen kanssa odottamaan sitä "veri kuuta" jota jokainen media hehkutti. Siis osittaista kuunpimennystä, jossa kuu oli kiertoradallaan erittäin lähellä maata ja kuun piti näkyä suurena ja punaisena.
Siinä me pojat istuttiin mun terassilla pilkkihaalarit päällä ja juotiin lämmintä kaljaa, ettei palelis.
Rapen jutut kääntyi pian merimiesaikoihin. Rapehan on jo yli 60-vuotias ja ollut nuorena miehenä merillä seilaamassa. Monissa tarinoissa esiintyi "kapteeni testicle broken", yleensä Rape puhui hänestä vain nimellä Capt. TC! Mutta mä sain selvitettyä ton nimen kyselemällä. Nyt kun alaikäsiä ei ollut kuulemassa, niin päätin kysyä tämän kapteenin kummaa lempinimeä vähän tarkemmin?
(testicle broken = suom. kives rikki)
Rape alkoi sitten kertoon:
Kun Rape oli 15-vuotiaana ensimmäisen kerran pestautunut tähän laivaan Toppilan möljältä ja seilannut viikonverran aluksella, oli kapteeni pyytänyt hänet yhtenä iltana omaan hyttiinsä. Kapteeni oli tehnyt selväksi, että jos aikoo laivalla pärjätä, niin nuoren miehen on toimittava kapteenin "morsiamena" aina tarpeen vaatiessa! Niinpä Rape oli joutunut ensimmäisen kerran vanhan merikapteenin hyväksikäyttämäksi.
Siinä kapteenin sängyllä olivat harrastaneet poikarakkautta täydessä tohinassa, kun laivakissa oli kiinnostunut rytmikkäästi heiluvista kapteenin kasseista ja yllättäen iskenyt kyntensä kapteenin palleihin takaapäin, niin syvälle että toinen kives halkesi.
Laivalla oli joku Kiinalainen purjeenompelija, joka tikkasi ilman puudutusta sekä desinfiointia kapteenin "kassit" kuosiin, mutta itse kives jäi halki. Siitä panosta jäi niin paha tulehdus kapteenin jalkoväliin, että haava märki vielä kun Rape jäi pois laivasta. Alati märkivä haava kasteli kapteenin housut ja se huomattiin sekä laivassa, että satamissa. Siitä moinen lempinimi.
Rape innostu vielä kertoon heidän kokistaan laivalla:
Kokin lempinimi oli "Sweet 16"! Lempinimi tuli siitä, kun tällä neekerikokilla oli 16-tuumaa pitkä mulkku, jonka hän oli nimennyt Sweet16! Ja siitä tuli koko ukolle lempinimi. Kokki oli kuulemma tarkka ruuastaan, eikä kestänyt arvostelua kokkauksistaan.
Kerran oli ruokalistalla ollut kalakeittoa, mutta kun miehistö ei ollut saanut kalaa, niin kalakeitto oli pelkkä keitto ja vähistä kasviksista sekin keitetty. Miehistö oli siitä purnannut, niin tämä karvainen neekerikokki oli tullut ruokasaliin ja alkanut hutkimaan pitkällä elimellään miehistöä ympärikorvia ja kasvoihin.
Mää jo ajattelin, että semmosella lekalla mäiskii toisia!
Vaan Rape vähän tarkensi. Ei se mikään leka ollut. Ohut kuin sätkätupakka eikä terskaa laisinkaan. Rape sanoi, että jos ohuempi olis ollut, niin kusi ei ois mahtunut tuleen sisäkautta vaan ois valunut ulkopintaa pitkin. Epäilivät siellä laivalla että simpanssi on siittänyt äidin aikoinaan, niin on syntynyt tuollainen luonnonoikku. No minä kumminkin epäilisin, että isä oli neekeri ja äiti simpanssi, sen verran oon tutustunut noihin pakolaismiehiin täällä Suomessa.
Rape kerto vielä Riion satamasta. Olivat siellä seisseet laiturissa kolome päivää, ja jokaiselle oli suotu vapaapäivä. Tää Sweet16-kokkikin oli saanu vapaata ja lähtenyt ilotaloon vierailulle. Aktin jälkeen huora oli antanut rahat takaisin, kun ei tuntunut missään...
No helvetti jos ukolla on 16-tuumanen pora, se on noin 40cm, siis melkeen puolimetrinen. Ja pora on ohut kuin mustekynä. Miettikääpä hyvät naiset omalle kohalle. Joku ronkkii teidän intiimialueita puolenmetrinpäästä mustekynällä? Ei mahtais tehdä herkkää?
No sitte meillä loppu kaljat ja lähettiin Rapen kanssa nukkumaan, niin jäi se kuukin näkemättä...
torstai 17. syyskuuta 2015
KUOKKAVIERAANA
En ruukaa kulukia noissa juhulissa, jos ei mua erikseen oo kututtu. ja sillonki vielä harkihen.
Tämä sattu, kun 90-luvulla ajoin taxia Raahessa. Mulla oli työsuhdeautona semmonen pakettiautopirssi pyörätuolihissillä, siis invataksi. Mun vakiasiakkaita oli sellanen pappapari Urho ja Arvi. Urho oli 95-vuotias ohiammuttu, siis sotaveteraani, joka sairasti kaihia ja käveli kepin kanssa kun toinen polovi reistaili välillä. Arvi oli 70-vuotias ja Urhon poika, pikkusen terveempi vaan käytti kuulolaitetta, joka ei mielestäni toiminut. Nämä vaari-ikäiset vanhukset asu pienessä mökissä parinkymmenen kilometrin päässä Raahen keskustasta. Niinpä he soitti ainakin kerran viikossa tai useammin meidän taxiin kun tarvi käydä kaupassa tai terveysasemalla (arvauskeskus) tai vaikka vaan päästä kylälle vähän tuulettuun.
Musta tuli hyvin pian näitten pappojen vakikuski, koska meillä toi huumori osu niin yksiin. Naurettiin toistemme vitseille ja vaarit teki mulle pikku kepposia joille mää jaksoin aina nauraa.
Niinpä se kerran meijän firmassa puhelin soi, ja mua pyydettiin koko viikonlopuksi kuskikeikalle Varkauteen, siis en tarkoita sitä rikosta vaan kaupunkia siellä Eteläsavossa. Mää kerkesin jo lupautua, ennen kun kuulin asiakkaista. No arvaatte varmaan? Urho ja Arvi.
Papat oli kutsuttu johonkin sukulaisen-sukulaisen lapsen häihin, ja vaarit päätti lähteä. Siinä matkalla kerettiin porista niitä näitä usseemmastakin aiheesta. Parraiten jäi mieleen kun kyssyin Arvilta jälkikasvusta, siis lapsista. Arvi kerto olleensa viisissäkymmenissä kun oma äiti kuoli 80-vuotiaana, niin Arvi oli sillon tuuminut, ettei mikkään oo niin ikävää, kun haudata omat vanhemmat, ja oli sillon päättänyt ettei tee lapsia!
Oisimpa määkin aatellu tuollain sillon parikymppisenä.
Käytiin yhellä huoltoasemalla kahavilla. Urho meni eeltä toisessa käjessä kävelykeppi, kun se polovi reistaili ja toisessa käjessä valakonen sokiainkeppi, kun se leikkaamaton kaihi on tosiaanki aika paha. Mää siinä auoin ovia ja yritin keretä vanahan papan avuksi jokapaikkaan ja samalla pittää seuraa Arvillekkin.
Ku päästiin sisälle, nii Urho suorastaan juoksi vessaan, en meinannu perässä pysyä vaikka tervejalakanen oonkin. Muuten hyvä, mutta Urho meni naisten vessaan, mää perässä... Keskellä ison vessan "käsienpesuaulaa" Urho puotti molemmat kepit kädestään ja kaivoi diddelidoon esille, huutaen "no poika ohjaappas isi kusilaarille"! Voe elläimenkäsi näitten sokkeitten kanssa. Ensimmäinen nainen joka tuli sieltä yksityisloossista ulos alkoi kirkumaan siihen tahtiin, että keräsin kepit lattialta ja talutin Urhon munakädessään käytävän kautta miesten vessaan.
Kahvia otettiin linjastosta ja Arvi avusti isäänsä. Katselin siinä sivusta, kun Arvi laittoi 8-palaa sokeria isänsä kuppiin, omaansa vain yhden. Päästiin pöytään ja alettiin juomaan. Urhon ensimmäinen toteamus kahvista oli, -"on tämä imelää litkua". Arvi heti kommentoimaan; -"Ole ukko hilijaa ja särvi naamariis, ei täällä saa niin hyvää kun kotona"
Lähimmä sitten jatkaan matkaa, niin Arvi tunnusti isälleen kepposen. Siinä sitä riitti naurua kun kepponen paljastui. Arvelivat vielä kotimatkalla saavansa ilmaiset kahvit tällä huoltoasemalla, kun niin huonoa kahvia puolisokealle veteraanille ja puolikuurolle pojalleen tarjoilivat viimeksi...
Sitten papat alkoi leikkimään sellaista leikkiä, että muakin ärsytti. Kesken matkan Arvi alkoi huutaan pysäytä, pysäytä, pysäytä!!! Määhän vedin seuraavalle onnikkapysäkille liinatkiinni ja avasin napista asiakkaitten kylkioven... No mitä nyt???
No ei mitään! Ja kauhee naurunremakka päälle.
Sitten tuli näitä "kusettaa pysäytä" ja "paskattaa pysäytä" ja kerran Arvi alkoi yökkäileen ja pysähdyttiin. Ja joka kerta naurunremakka päälle.
Yhtäkkiä Urho alkoi koriseen kummasti ja kaatui tuoliltaan lattialle. Arvi läpsi häntä poskille ja yritti herätellä, ei mitään reaktiota. Sillon mää pysäytin pirssin keskelle tietä ja laitoin hätävilkut päälle. kun pääsin asiakastilaan pakunperäkonttiin molemmat papat repes nauramaan. Ei meillä mitään hätää oo, kuhan viihdytämme muuten niin tylsää matkaa.
No vähän minäkin yritin siihen tekonaurua nauraa, vaikka ohimoissa kivisti.
Varmaan arvaattekin, ettemme kerenneet kirkkoon vihkimistä todistamaan, mutta hääjuhlaan kumminkin.
Hääpaikalle tulimme viimeisten joukossa, joka oli kyllä mielestäni oikein hyvä.
Hääpari oli ovella tervehtimässä vieraitaan ja siinä käteltiin ja halailtiin. Mää yritin jäädä autolle odotteleen asiakkaitani, vaan kun sulhanen itse tuli mua hakemaan juhlapaikalle, niin päätin osallistua kuokkavieraana.
Minut ohjattiin yllätys yllätys näitten pappojen pöytään.
Oli siinä näkemistä ja kokemista.
Ensimmäinen äjjäys oli Urholta, ku hän kävi vessassa. Urho tuli vessasta kalsarit jalassaan ja päälyhousut nilikoissa hääsalliin ja alako huutaan; "tuuppa poijka nostaan isäs housut" Arvi ei teheny liikettäkkään, että ois menossa avuksi isälleen, joka nojas kävelykeppiin ja piteli toisessa käjessä sokiankeppiä. Vihkipappi sattu olleen siinä lähellä vessanovea ja tarjosi auttavaa kättä. Muutenhan se meni hyvin, mutta kun pastori alkoi sulkemaan sepalusta housuista, niin Urho huusi kuten omalle kuulovammaiselle pojalleen on tapana, "Älä ny perkele sitä mulukkua hiplaa"! Ei tainnut puolisokeasotaveteraani tietää, että hiplaaja oli ihan toiselta laidalta uskontokuntaa.
Päästiin siinä sitten ihan tarjoiluihin asti. Haettiin noutopöydästä kahville kyytipojaksi kakkua ja muuta särvintä. Arvi toi isälleen kahvin ja palan kakkua, tässä kakkupalassa ei tosin ollut muuta kun vähän kermavaahtoa ja 4-koristeruusua, Arvi otti ison palan kakkua ja kahvin.
Eipä kestänyt kauan, kun Urho mainitsi kakun sitkeydestä ja mauttomuudesta. Arvi siihen totesi; "Eipä ne täälläpäin ossaa etes kakkuja tehä. Syö ukko kakkus ja ole hilijaa!"
Mua alko nii vituttaan tuo Arvin käytös, niin vähän annoin Urholle vinkkiä missä mennään, että poikas tekee taas pilaa sun kustannuksella.
No eipä tuota toista vääräleukaa tarvinut paljoa opastaa, kun alkoi pojalleen kostamaan.
Urho osoitti salin perälle ja kysyi; "Onko tuo sinipaitainen nainen se sinun pikkuserkku?" Minäkin meinasin mennä ansaan ja etsiä katseellani sinipaitaista naista. Huomasin kumminkin kun Urho kaivoi taskustaan pari sinistä pilleriä ja pudotti ne Arvin kahvikuppiin.
Arvi ei löytänyt näkökenttäänsä sinipaitaista naista, ja ryyppäsi kahvinsa loppuun. Samalla hän nielaisi ne sinset viagra-pillerit tietämättään.
Te lukijat, jotka ette ole Viagraa kokkeillu tai joutunu muista syistä käyttämään, niin kerrottakoon, että pillerin nielaisu ei aiheuta välitöntä erektiota. Erektioon tarvitaan jokin kimmoke. Ajatus tai kosketus.
Siinähän se sitten kahvittelu loppui ja Bändi alkoi soittamaan. Ensimmäinen biisi oli häävalssi. Morsiuspari tanssahteli ensin ja sitten alkoi muutkin menemään lavalle.
Arvikin lähti hakemaan jotain daamia valssinpyörteisiin, vaan siinä tuli virhe!
Nainen silmien kohteena ja boxerkalsarit hiukan silittelee "tattia". No siitähän syntyi erektio!
Arvi kulki koko loppuillan lipputanko juhlakunnossa. Olisittepa olleet näkemässä!!!
Kyllä siinä Urho pirruili, että otitko kävelykeppitelineen mukkaan???
Paluumatkasta kerron joskus toisten
Tämä sattu, kun 90-luvulla ajoin taxia Raahessa. Mulla oli työsuhdeautona semmonen pakettiautopirssi pyörätuolihissillä, siis invataksi. Mun vakiasiakkaita oli sellanen pappapari Urho ja Arvi. Urho oli 95-vuotias ohiammuttu, siis sotaveteraani, joka sairasti kaihia ja käveli kepin kanssa kun toinen polovi reistaili välillä. Arvi oli 70-vuotias ja Urhon poika, pikkusen terveempi vaan käytti kuulolaitetta, joka ei mielestäni toiminut. Nämä vaari-ikäiset vanhukset asu pienessä mökissä parinkymmenen kilometrin päässä Raahen keskustasta. Niinpä he soitti ainakin kerran viikossa tai useammin meidän taxiin kun tarvi käydä kaupassa tai terveysasemalla (arvauskeskus) tai vaikka vaan päästä kylälle vähän tuulettuun.
Musta tuli hyvin pian näitten pappojen vakikuski, koska meillä toi huumori osu niin yksiin. Naurettiin toistemme vitseille ja vaarit teki mulle pikku kepposia joille mää jaksoin aina nauraa.
Niinpä se kerran meijän firmassa puhelin soi, ja mua pyydettiin koko viikonlopuksi kuskikeikalle Varkauteen, siis en tarkoita sitä rikosta vaan kaupunkia siellä Eteläsavossa. Mää kerkesin jo lupautua, ennen kun kuulin asiakkaista. No arvaatte varmaan? Urho ja Arvi.
Papat oli kutsuttu johonkin sukulaisen-sukulaisen lapsen häihin, ja vaarit päätti lähteä. Siinä matkalla kerettiin porista niitä näitä usseemmastakin aiheesta. Parraiten jäi mieleen kun kyssyin Arvilta jälkikasvusta, siis lapsista. Arvi kerto olleensa viisissäkymmenissä kun oma äiti kuoli 80-vuotiaana, niin Arvi oli sillon tuuminut, ettei mikkään oo niin ikävää, kun haudata omat vanhemmat, ja oli sillon päättänyt ettei tee lapsia!
Oisimpa määkin aatellu tuollain sillon parikymppisenä.
Käytiin yhellä huoltoasemalla kahavilla. Urho meni eeltä toisessa käjessä kävelykeppi, kun se polovi reistaili ja toisessa käjessä valakonen sokiainkeppi, kun se leikkaamaton kaihi on tosiaanki aika paha. Mää siinä auoin ovia ja yritin keretä vanahan papan avuksi jokapaikkaan ja samalla pittää seuraa Arvillekkin.
Ku päästiin sisälle, nii Urho suorastaan juoksi vessaan, en meinannu perässä pysyä vaikka tervejalakanen oonkin. Muuten hyvä, mutta Urho meni naisten vessaan, mää perässä... Keskellä ison vessan "käsienpesuaulaa" Urho puotti molemmat kepit kädestään ja kaivoi diddelidoon esille, huutaen "no poika ohjaappas isi kusilaarille"! Voe elläimenkäsi näitten sokkeitten kanssa. Ensimmäinen nainen joka tuli sieltä yksityisloossista ulos alkoi kirkumaan siihen tahtiin, että keräsin kepit lattialta ja talutin Urhon munakädessään käytävän kautta miesten vessaan.
Kahvia otettiin linjastosta ja Arvi avusti isäänsä. Katselin siinä sivusta, kun Arvi laittoi 8-palaa sokeria isänsä kuppiin, omaansa vain yhden. Päästiin pöytään ja alettiin juomaan. Urhon ensimmäinen toteamus kahvista oli, -"on tämä imelää litkua". Arvi heti kommentoimaan; -"Ole ukko hilijaa ja särvi naamariis, ei täällä saa niin hyvää kun kotona"
Lähimmä sitten jatkaan matkaa, niin Arvi tunnusti isälleen kepposen. Siinä sitä riitti naurua kun kepponen paljastui. Arvelivat vielä kotimatkalla saavansa ilmaiset kahvit tällä huoltoasemalla, kun niin huonoa kahvia puolisokealle veteraanille ja puolikuurolle pojalleen tarjoilivat viimeksi...
Sitten papat alkoi leikkimään sellaista leikkiä, että muakin ärsytti. Kesken matkan Arvi alkoi huutaan pysäytä, pysäytä, pysäytä!!! Määhän vedin seuraavalle onnikkapysäkille liinatkiinni ja avasin napista asiakkaitten kylkioven... No mitä nyt???
No ei mitään! Ja kauhee naurunremakka päälle.
Sitten tuli näitä "kusettaa pysäytä" ja "paskattaa pysäytä" ja kerran Arvi alkoi yökkäileen ja pysähdyttiin. Ja joka kerta naurunremakka päälle.
Yhtäkkiä Urho alkoi koriseen kummasti ja kaatui tuoliltaan lattialle. Arvi läpsi häntä poskille ja yritti herätellä, ei mitään reaktiota. Sillon mää pysäytin pirssin keskelle tietä ja laitoin hätävilkut päälle. kun pääsin asiakastilaan pakunperäkonttiin molemmat papat repes nauramaan. Ei meillä mitään hätää oo, kuhan viihdytämme muuten niin tylsää matkaa.
No vähän minäkin yritin siihen tekonaurua nauraa, vaikka ohimoissa kivisti.
Varmaan arvaattekin, ettemme kerenneet kirkkoon vihkimistä todistamaan, mutta hääjuhlaan kumminkin.
Hääpaikalle tulimme viimeisten joukossa, joka oli kyllä mielestäni oikein hyvä.
Hääpari oli ovella tervehtimässä vieraitaan ja siinä käteltiin ja halailtiin. Mää yritin jäädä autolle odotteleen asiakkaitani, vaan kun sulhanen itse tuli mua hakemaan juhlapaikalle, niin päätin osallistua kuokkavieraana.
Minut ohjattiin yllätys yllätys näitten pappojen pöytään.
Oli siinä näkemistä ja kokemista.
Ensimmäinen äjjäys oli Urholta, ku hän kävi vessassa. Urho tuli vessasta kalsarit jalassaan ja päälyhousut nilikoissa hääsalliin ja alako huutaan; "tuuppa poijka nostaan isäs housut" Arvi ei teheny liikettäkkään, että ois menossa avuksi isälleen, joka nojas kävelykeppiin ja piteli toisessa käjessä sokiankeppiä. Vihkipappi sattu olleen siinä lähellä vessanovea ja tarjosi auttavaa kättä. Muutenhan se meni hyvin, mutta kun pastori alkoi sulkemaan sepalusta housuista, niin Urho huusi kuten omalle kuulovammaiselle pojalleen on tapana, "Älä ny perkele sitä mulukkua hiplaa"! Ei tainnut puolisokeasotaveteraani tietää, että hiplaaja oli ihan toiselta laidalta uskontokuntaa.
Päästiin siinä sitten ihan tarjoiluihin asti. Haettiin noutopöydästä kahville kyytipojaksi kakkua ja muuta särvintä. Arvi toi isälleen kahvin ja palan kakkua, tässä kakkupalassa ei tosin ollut muuta kun vähän kermavaahtoa ja 4-koristeruusua, Arvi otti ison palan kakkua ja kahvin.
Eipä kestänyt kauan, kun Urho mainitsi kakun sitkeydestä ja mauttomuudesta. Arvi siihen totesi; "Eipä ne täälläpäin ossaa etes kakkuja tehä. Syö ukko kakkus ja ole hilijaa!"
Mua alko nii vituttaan tuo Arvin käytös, niin vähän annoin Urholle vinkkiä missä mennään, että poikas tekee taas pilaa sun kustannuksella.
No eipä tuota toista vääräleukaa tarvinut paljoa opastaa, kun alkoi pojalleen kostamaan.
Urho osoitti salin perälle ja kysyi; "Onko tuo sinipaitainen nainen se sinun pikkuserkku?" Minäkin meinasin mennä ansaan ja etsiä katseellani sinipaitaista naista. Huomasin kumminkin kun Urho kaivoi taskustaan pari sinistä pilleriä ja pudotti ne Arvin kahvikuppiin.
Arvi ei löytänyt näkökenttäänsä sinipaitaista naista, ja ryyppäsi kahvinsa loppuun. Samalla hän nielaisi ne sinset viagra-pillerit tietämättään.
Te lukijat, jotka ette ole Viagraa kokkeillu tai joutunu muista syistä käyttämään, niin kerrottakoon, että pillerin nielaisu ei aiheuta välitöntä erektiota. Erektioon tarvitaan jokin kimmoke. Ajatus tai kosketus.
Siinähän se sitten kahvittelu loppui ja Bändi alkoi soittamaan. Ensimmäinen biisi oli häävalssi. Morsiuspari tanssahteli ensin ja sitten alkoi muutkin menemään lavalle.
Arvikin lähti hakemaan jotain daamia valssinpyörteisiin, vaan siinä tuli virhe!
Nainen silmien kohteena ja boxerkalsarit hiukan silittelee "tattia". No siitähän syntyi erektio!
Arvi kulki koko loppuillan lipputanko juhlakunnossa. Olisittepa olleet näkemässä!!!
Kyllä siinä Urho pirruili, että otitko kävelykeppitelineen mukkaan???
Paluumatkasta kerron joskus toisten
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
URHEILU-UUTISIA
Tuossa yhtenä yönä rekkaa ajellessa tuli radiosta joku "urheilu katsaus"? En mää sitä lähetystä sen enempää kuunnellut, mutta korviin tarttui Porilaisen urheilujoukkueen nimi.
Porin naisten pesäpallojoukkue on nimeltään PorinPesäKarhut! Niin jäin miettimään onko vastaavasti miesten pesisjoukkue nimeltään PorinMailaKarhut?
No en tiedä tuota... Raumalla kuulemma pelaavat ainakin jääkiekkoa ja pesäpalloa ihan Lukossa.
Oulussa pelataan OulunPalloSeurassa jalkapalloa ja OulunLuistinSeurassa jääpalloa, mutta mistä vitusta tulee jääkiekkojoukkueen nimi "Kärpät"??? Samapa se sille.
Mutta aikoinaan Kempeleen naisten Salibändi joukkueen shortsien etumukseen oli painettu sponsorin teksti: "Hyöty kolmio"! Siinä oli mielestäni mainos kohdallaan!
Porin naisten pesäpallojoukkue on nimeltään PorinPesäKarhut! Niin jäin miettimään onko vastaavasti miesten pesisjoukkue nimeltään PorinMailaKarhut?
No en tiedä tuota... Raumalla kuulemma pelaavat ainakin jääkiekkoa ja pesäpalloa ihan Lukossa.
Oulussa pelataan OulunPalloSeurassa jalkapalloa ja OulunLuistinSeurassa jääpalloa, mutta mistä vitusta tulee jääkiekkojoukkueen nimi "Kärpät"??? Samapa se sille.
Mutta aikoinaan Kempeleen naisten Salibändi joukkueen shortsien etumukseen oli painettu sponsorin teksti: "Hyöty kolmio"! Siinä oli mielestäni mainos kohdallaan!
torstai 27. elokuuta 2015
ARKIVAPAA!
Iski tuossa yllättäin torstain ja perjantain vapaaksi, kun pitää jo lauantaina lähtee työkeikalle. Eipä se mua haittaa, millon ne vapaapäivät on.
Töistä tullessa keskiviikkona hain salkun kaljaa ja kippurahäntäkaupasta väkevämpää juotavaa yllättävälle viikonlopulle.
Siinähän se iltapäivä meni tissutellessa. Iltasella alkokin tekeen mieli juttuseuraa. Unohdin jo, että ollaan arkipäivissä. Lähdin tuohon Kempeleen parhaaseen paikalliseen, elikkäs Nahkaan, naukkaamaan parit lonkerot.
Eihän siellä viikolla ollut kun nuorisoa. Parikymppisiä "tyttöjä" ja "poikia"! Mistä mää saan juttuseuraa? No baarimikot ja -minnat jaksaa aina jututtaa asiakkaitaan, kun kerkeävät.
Olin jo lähdössä kämpille nukkumaan, kun viereeni baaritiskille istahtaa kypsempi naisihminen. Daami kysyy heti, lähtisinkö hänen asunnolleen jatkoille? No tuota hetkinen... Mä olen 170cm/90kg ja läski ja ruma! Daami on noin 170-180cm/150-180kg ruma ja kaatokännissä! Joo en mä taida nyt lähtee kiitos vaan!!! Daami siinä vielä houkuttelee; -saat mun kämpillä viinaa ja vittua tai punkkua ja pillua jos miedommista tykkäät!!!
Jotenkin ne nuo humalaiset aivosolut jäi vaan kuulemaan sanat viinaa ja pillua!!!
No varmaan arvaattekin, että daamin kämpille lähdettiin. Daami ei todellakaan ollut mikään ruusu, mutta ajattelin, että pillu se on siallakin. Muistaakseni 80-luvulla pändi nimeltä "pahat tädit" lauloi: "se ei pane joka valkkaa"!
Mietin siinä kun naisen asunnolle käveltiin noin 300-metriä, että kaksi on vaihtoehtoa seksissä. Ensimmäinen ja parempi on se, kun pääsen pukille niin kerran potkaisen vauhtia ja sitten lillun vain tuon hyllyvän läskimahan päällä loppuun asti. Tai sitten on se toinen, huonompi mahdollisuus. Mulla kun on tommonen tavallinen suomalainen tuppimulukku, niin en etes yllä sisälle noin rehevään naiseen. Miltä se sitten tuntuu jos navat vaan läpsyttää vastakkain?
Otettiin parit snapsit daamin kämpillä ja hän johdatti mut makuukamariinsa. Riisuttiin vaatteet ja daami kävi nelinkontin sängylle ilmoittaen, että aina kännissä hän haluaa peppuseksiä!
Ei saatana! Enhän mää ny kenenkään kuivaan pöllönsilimään ala lykkimään, lähteehän siinä nahkat semmosessa leikissä ainakin multa. Daami lähti hakeen rasvaa liukasteeksi. Mää oottelin lemmensalko liputusta vailla sängyllä.
Daami palaa tuubi kourassa ja toteaa; -muuta ei löytynyt, tää saa kelevata!
Saatana se puristaa jostain Mobilat-tuubista terskanpäälle aimoannoksen liukastetta ja hieroo koko lemmentyökalun valkoisella rasvalla.
Ette usko mikä kirvely iski diddeliin. Hyppelin pitkin lattiaa ja voihkin tuskissani.
Lopulta löysin tieni vessaan ja suihkuun. Aloin pesemään rasvaa lemmenlipputangostani suihkun alla. Lämmin vesi ei saanut poltetta helpottamaan, niin käänsin suihkuhanan kylmällevedelle. Voitte vain kuvitella, mitä kylmä vesi tekee lemmenkipeälle diddelille.
Lopussaan palasin makuuhuoneeseen kertomaan daamille, että tämä peli ei vetele. Ja tarkoitin sitä ihan kirjaimellisesti. Daami oli nukahtanut (sammunut) suihkutteluni aikana ja kuorsasi onnellisena sängyssään.
Puin vaatteet ylleni ja olin lähdössä omalle asunnolle. Päätin vielä etsiä matkaevästä jääkaapista. Olihan siellä lonkerotölkki, jonka laitoin povitaskuuni.
Jääkaapin ovessa oli pullo Tabasco-maustetta!
Hetken mielijohteesta päätin kostaa kärsimykseni. Voitelin daamin pimperon Tabascolla ja loppupullon työnsin hänen pöllönsilmään.
Voihkinta ja ulina alkoi jo ennen kun minä kerkesin pihalle.
Jos tunnistat itsesi, niin saa ottaa yhteyttä, mielestäni ollaan tasoissa???
Töistä tullessa keskiviikkona hain salkun kaljaa ja kippurahäntäkaupasta väkevämpää juotavaa yllättävälle viikonlopulle.
Siinähän se iltapäivä meni tissutellessa. Iltasella alkokin tekeen mieli juttuseuraa. Unohdin jo, että ollaan arkipäivissä. Lähdin tuohon Kempeleen parhaaseen paikalliseen, elikkäs Nahkaan, naukkaamaan parit lonkerot.
Eihän siellä viikolla ollut kun nuorisoa. Parikymppisiä "tyttöjä" ja "poikia"! Mistä mää saan juttuseuraa? No baarimikot ja -minnat jaksaa aina jututtaa asiakkaitaan, kun kerkeävät.
Olin jo lähdössä kämpille nukkumaan, kun viereeni baaritiskille istahtaa kypsempi naisihminen. Daami kysyy heti, lähtisinkö hänen asunnolleen jatkoille? No tuota hetkinen... Mä olen 170cm/90kg ja läski ja ruma! Daami on noin 170-180cm/150-180kg ruma ja kaatokännissä! Joo en mä taida nyt lähtee kiitos vaan!!! Daami siinä vielä houkuttelee; -saat mun kämpillä viinaa ja vittua tai punkkua ja pillua jos miedommista tykkäät!!!
Jotenkin ne nuo humalaiset aivosolut jäi vaan kuulemaan sanat viinaa ja pillua!!!
No varmaan arvaattekin, että daamin kämpille lähdettiin. Daami ei todellakaan ollut mikään ruusu, mutta ajattelin, että pillu se on siallakin. Muistaakseni 80-luvulla pändi nimeltä "pahat tädit" lauloi: "se ei pane joka valkkaa"!
Mietin siinä kun naisen asunnolle käveltiin noin 300-metriä, että kaksi on vaihtoehtoa seksissä. Ensimmäinen ja parempi on se, kun pääsen pukille niin kerran potkaisen vauhtia ja sitten lillun vain tuon hyllyvän läskimahan päällä loppuun asti. Tai sitten on se toinen, huonompi mahdollisuus. Mulla kun on tommonen tavallinen suomalainen tuppimulukku, niin en etes yllä sisälle noin rehevään naiseen. Miltä se sitten tuntuu jos navat vaan läpsyttää vastakkain?
Otettiin parit snapsit daamin kämpillä ja hän johdatti mut makuukamariinsa. Riisuttiin vaatteet ja daami kävi nelinkontin sängylle ilmoittaen, että aina kännissä hän haluaa peppuseksiä!
Ei saatana! Enhän mää ny kenenkään kuivaan pöllönsilimään ala lykkimään, lähteehän siinä nahkat semmosessa leikissä ainakin multa. Daami lähti hakeen rasvaa liukasteeksi. Mää oottelin lemmensalko liputusta vailla sängyllä.
Daami palaa tuubi kourassa ja toteaa; -muuta ei löytynyt, tää saa kelevata!
Saatana se puristaa jostain Mobilat-tuubista terskanpäälle aimoannoksen liukastetta ja hieroo koko lemmentyökalun valkoisella rasvalla.
Ette usko mikä kirvely iski diddeliin. Hyppelin pitkin lattiaa ja voihkin tuskissani.
Lopulta löysin tieni vessaan ja suihkuun. Aloin pesemään rasvaa lemmenlipputangostani suihkun alla. Lämmin vesi ei saanut poltetta helpottamaan, niin käänsin suihkuhanan kylmällevedelle. Voitte vain kuvitella, mitä kylmä vesi tekee lemmenkipeälle diddelille.
Lopussaan palasin makuuhuoneeseen kertomaan daamille, että tämä peli ei vetele. Ja tarkoitin sitä ihan kirjaimellisesti. Daami oli nukahtanut (sammunut) suihkutteluni aikana ja kuorsasi onnellisena sängyssään.
Puin vaatteet ylleni ja olin lähdössä omalle asunnolle. Päätin vielä etsiä matkaevästä jääkaapista. Olihan siellä lonkerotölkki, jonka laitoin povitaskuuni.
Jääkaapin ovessa oli pullo Tabasco-maustetta!
Hetken mielijohteesta päätin kostaa kärsimykseni. Voitelin daamin pimperon Tabascolla ja loppupullon työnsin hänen pöllönsilmään.
Voihkinta ja ulina alkoi jo ennen kun minä kerkesin pihalle.
Jos tunnistat itsesi, niin saa ottaa yhteyttä, mielestäni ollaan tasoissa???
lauantai 22. elokuuta 2015
Pihtiputaan Keihäsmuseo
Sattupa somasti, kun alako nää MM-kisat siellä Pekinkissä vai missä Kiinalaisessa kaupungissa ne alakokaan?
No mää kävin tuossa viimeviikolla tuolla Pihtiputtaallaa ja kun ei siellä paikkakunnalla muuta nähtävää ollu, niin eksyin Keihäsmuseoon. Olihan siellä keihäitä, uusimmat oli niin vasta heitettyjä että olivat vielä ilimassa. Oli kait niisä jotku siimat ympärillä, ku ei ne ennää lentäneet. Vaa oli sielä vanahojaki keihäitä. Yhesäki keihääsä oli terä tehty kivestä hakkaamalla. Aattelin mää, että en kyllä suostuis tekemään tuommosta keihästä. Mulla ku on nuo kivekset kippeenä jo pelekästä rakastelusta, nii alappa siinä vielä keihäänkärkiä hakkaamaan...
Mutta niihin MM-kissoihin aattelin vielä palata, ku oon niitä keihäitäki nähäny uusia ja vanahoja sielä Pihtareittenputtaalla. Ylleensä tullee nuo kisat kuunneltua radiosta, ku öisin yksin ajelen rekallani. Aatteli tänävuonna, että jos etes jonkun lajin näkis ihan televisiosta. Eniten mua kiinnostais tuo "Keihään karsinta". Oishan se kiva nähä ihan televisiolähetyksenä. Sitä vaan oon ihimetelly, ku lennättävät lentokonneilla väkiä ympäri Telluksen sinne Pekinkiin heittään keihästä, niin eikö ne Kiinalaiset ois voinu karsia ne keihäät valamiiksi? Että pittääkö keihäänheittäjillä olla oma vesuri mukana "keihään karsintaan"?
Minäki oon aikoinaan heittäny keihästä. Innostuin nuorena kokkeileen keihäänheittua naapurin heinäpellolla. Enhän mää viittiny alakaa ittiäni varten "keihään karsintaan" nii heitin vanahalla heinäseipäällä. Ei se lentäny ku kymmenen metriä, vaan oli se mun mielestä hyvä heitto. Keihäs tuli maahan pystyyn, niin oli heleppo mitata tulos ja heinätkin oli vielä seipäällä.
Sitte vähän vanahempana, ku sain kätteeni semmosen alumiinikeihään. Nii ekaheitolla viskasin 140-metriä. Eihän ne Olympiakomiteassa hyväksyny sitä tulosta, ku mää heitin keihään joen yli, ja pojat mittas tuloksen siitä lähimmän sillan kautta.
Vaan palataanpa näihin tämän vuotisiin MM-kissoihin. Viimeyönä oli naisilla joku aitajuoksu, siihen ei etes Suomalaiset osallistuneet. Ei oo ihime, etteivät osallistuneet. Kuulin kun selostaja sanoi, että radalla kolme juoksee Seeffer. Perkele Suomen naisetkaan voi koiralle pärjätä aitajuoksussa. Onhan se Seeffer kumminkin pennusta asti opetellut aitojen ylitystä.
Suomen urheilijat olivat ennen kisoja harjoitteluleirillä Hong kongissa, koska Kiinan ilmasto on hiukan kosteempi, kuumempi ja saastuneempi kun täällä Suomessa. Hyväähän se leiri tekikin meidän urheilijoille. Moukarinheitossakin kaksi Suomalaista pääsi jatkoon, vaikka eivät ylittäneet karsintarajaa.
Radioselostajat ylistivät Suomen maraton-juoksijaa, kun hän tuli sijalle 35. Mielestäni tulos ei ole järisyttävän hyvä, mutta en mää parempaakaan odottanut koska pohjakunto on Made in Hong kong
No mää kävin tuossa viimeviikolla tuolla Pihtiputtaallaa ja kun ei siellä paikkakunnalla muuta nähtävää ollu, niin eksyin Keihäsmuseoon. Olihan siellä keihäitä, uusimmat oli niin vasta heitettyjä että olivat vielä ilimassa. Oli kait niisä jotku siimat ympärillä, ku ei ne ennää lentäneet. Vaa oli sielä vanahojaki keihäitä. Yhesäki keihääsä oli terä tehty kivestä hakkaamalla. Aattelin mää, että en kyllä suostuis tekemään tuommosta keihästä. Mulla ku on nuo kivekset kippeenä jo pelekästä rakastelusta, nii alappa siinä vielä keihäänkärkiä hakkaamaan...
Mutta niihin MM-kissoihin aattelin vielä palata, ku oon niitä keihäitäki nähäny uusia ja vanahoja sielä Pihtareittenputtaalla. Ylleensä tullee nuo kisat kuunneltua radiosta, ku öisin yksin ajelen rekallani. Aatteli tänävuonna, että jos etes jonkun lajin näkis ihan televisiosta. Eniten mua kiinnostais tuo "Keihään karsinta". Oishan se kiva nähä ihan televisiolähetyksenä. Sitä vaan oon ihimetelly, ku lennättävät lentokonneilla väkiä ympäri Telluksen sinne Pekinkiin heittään keihästä, niin eikö ne Kiinalaiset ois voinu karsia ne keihäät valamiiksi? Että pittääkö keihäänheittäjillä olla oma vesuri mukana "keihään karsintaan"?
Minäki oon aikoinaan heittäny keihästä. Innostuin nuorena kokkeileen keihäänheittua naapurin heinäpellolla. Enhän mää viittiny alakaa ittiäni varten "keihään karsintaan" nii heitin vanahalla heinäseipäällä. Ei se lentäny ku kymmenen metriä, vaan oli se mun mielestä hyvä heitto. Keihäs tuli maahan pystyyn, niin oli heleppo mitata tulos ja heinätkin oli vielä seipäällä.
Sitte vähän vanahempana, ku sain kätteeni semmosen alumiinikeihään. Nii ekaheitolla viskasin 140-metriä. Eihän ne Olympiakomiteassa hyväksyny sitä tulosta, ku mää heitin keihään joen yli, ja pojat mittas tuloksen siitä lähimmän sillan kautta.
Vaan palataanpa näihin tämän vuotisiin MM-kissoihin. Viimeyönä oli naisilla joku aitajuoksu, siihen ei etes Suomalaiset osallistuneet. Ei oo ihime, etteivät osallistuneet. Kuulin kun selostaja sanoi, että radalla kolme juoksee Seeffer. Perkele Suomen naisetkaan voi koiralle pärjätä aitajuoksussa. Onhan se Seeffer kumminkin pennusta asti opetellut aitojen ylitystä.
Suomen urheilijat olivat ennen kisoja harjoitteluleirillä Hong kongissa, koska Kiinan ilmasto on hiukan kosteempi, kuumempi ja saastuneempi kun täällä Suomessa. Hyväähän se leiri tekikin meidän urheilijoille. Moukarinheitossakin kaksi Suomalaista pääsi jatkoon, vaikka eivät ylittäneet karsintarajaa.
Radioselostajat ylistivät Suomen maraton-juoksijaa, kun hän tuli sijalle 35. Mielestäni tulos ei ole järisyttävän hyvä, mutta en mää parempaakaan odottanut koska pohjakunto on Made in Hong kong
lauantai 8. elokuuta 2015
METSÄSTYSREISSU
Meillä oli entisessä firmassa tapana järjästää duunareille pientä bonusta hyvin tehdystä työstä.
Palkkahan meillä ei noussut koskaan, vaan bonusten hinta koheni myynnin mukaan. Onhan se kiva saada bonusta kerran vuodessa, mutta lisää kuukausipalkkaan kuulostais paremmalta.
Oltiin firmanpiikkiin käyty; Keilaamassa, Golffaamassa, Paintbaalsissa ja Seinäkiipeilemässä. Vaan viimenen reissu jossa mukana olin, oli paras kaikista!
Lähettiin koko firman porukalla Kuusamoon Metsästysreissulle.
Reissu oli semmonen "Opastettu Metsästys Safari"! Viikonloppureissu, josta perjantai-iltapäivä hupeni jo sääntöluentoja kuunnellessa. Eipä ois voinu enempää kiinnostaa nuo luennot. Jotakin diakuvia näyttivät lentävistä linnuista ja jäniksestä. Näitä kuvissa nähtyjä eläimiä saa ampua, mutta ei muita.
Määpä otin taskumatista ilolientä joutavien luentojen aikana.
Lauantaiaamuna meille jaettiin haulikot ja kerrattiin taas säännöt mitä saa ampua ja ettei alkoholia saa metsästysreissulla nauttia. Mää otin taskumatista pikku huikan luennon päätteeksi.
Yks päivä kahlattiin hangessa näkemättä yhtään eläintä. Mää otin taas ryypyn. Oppaamme kertoi eläimiä olevan runsaasti, niitä vaan ei näkynyt juuri nyt. Me istuttiin poikien kanssa leirinuotiolla ja jokainen kaivoi taskumatin povestaan.
Safari-isäntä hermostui meidän "pikku siivuista" ja keräsi aseet pois.
Pikkusieluisiaturistioppaita sanon minä!
Mehän otettiin poikien kanssa ryyppy jos toinenkin ja paisteltiin makkaraa. Iliman asseita.
Äkkipäätä näin pusikossa liikettä. Harmaa vaaleanrusehtava elukka liikku pusikossa. Varmasti jänis! Hyppään lähimmälle haulikolle ja laukaisen!
Safariopas huutaa ku satamahinaaja mennessään katsomaan saalistani. Ei kuulemma saa humalassa koskea aseisiin. Mitähän ne hirvimiehet tekee?
No puskasta löytyi kuollut poro.
Kyllä se mulle sopii! Taas huutoa oppaalta! Ei kuulemma saa viedä luvatonta lihaa pois metsästä.
Haista opas kainaloos!
Me aletaan poikien kans nylkeen saalista.
En tiedä soittiko opas vai paikalle osunut pormies poliisit sinne kairaan. No meille lyötiin käsiraudat ja lähettiin putkaan selevittään päätä ja luvatonta kaatoa!
Pojat oli kuulusteluissa yhestäsuusta kertonu, että minä ammuin sen poron. Vittu jänistä luulin ampuvani!
Kuulustelija kysyi; "Missä vaiheessa huomasit, ettei ampumasi elän ollut jänis?" -"No perkele siinä vaiheessa, kun se ei sopinut reppuun!"
Vittu että metsästyskin voi olla hankalaa! Mää kuiteskin sain saalista ja sakkoja. Tulevaisuudessa metsästän vain eräkorvessa, jossa ei kulkupelejä paljon tutkita.
Palkkahan meillä ei noussut koskaan, vaan bonusten hinta koheni myynnin mukaan. Onhan se kiva saada bonusta kerran vuodessa, mutta lisää kuukausipalkkaan kuulostais paremmalta.
Oltiin firmanpiikkiin käyty; Keilaamassa, Golffaamassa, Paintbaalsissa ja Seinäkiipeilemässä. Vaan viimenen reissu jossa mukana olin, oli paras kaikista!
Lähettiin koko firman porukalla Kuusamoon Metsästysreissulle.
Reissu oli semmonen "Opastettu Metsästys Safari"! Viikonloppureissu, josta perjantai-iltapäivä hupeni jo sääntöluentoja kuunnellessa. Eipä ois voinu enempää kiinnostaa nuo luennot. Jotakin diakuvia näyttivät lentävistä linnuista ja jäniksestä. Näitä kuvissa nähtyjä eläimiä saa ampua, mutta ei muita.
Määpä otin taskumatista ilolientä joutavien luentojen aikana.
Lauantaiaamuna meille jaettiin haulikot ja kerrattiin taas säännöt mitä saa ampua ja ettei alkoholia saa metsästysreissulla nauttia. Mää otin taskumatista pikku huikan luennon päätteeksi.
Yks päivä kahlattiin hangessa näkemättä yhtään eläintä. Mää otin taas ryypyn. Oppaamme kertoi eläimiä olevan runsaasti, niitä vaan ei näkynyt juuri nyt. Me istuttiin poikien kanssa leirinuotiolla ja jokainen kaivoi taskumatin povestaan.
Safari-isäntä hermostui meidän "pikku siivuista" ja keräsi aseet pois.
Pikkusieluisiaturistioppaita sanon minä!
Mehän otettiin poikien kanssa ryyppy jos toinenkin ja paisteltiin makkaraa. Iliman asseita.
Äkkipäätä näin pusikossa liikettä. Harmaa vaaleanrusehtava elukka liikku pusikossa. Varmasti jänis! Hyppään lähimmälle haulikolle ja laukaisen!
Safariopas huutaa ku satamahinaaja mennessään katsomaan saalistani. Ei kuulemma saa humalassa koskea aseisiin. Mitähän ne hirvimiehet tekee?
No puskasta löytyi kuollut poro.
Kyllä se mulle sopii! Taas huutoa oppaalta! Ei kuulemma saa viedä luvatonta lihaa pois metsästä.
Haista opas kainaloos!
Me aletaan poikien kans nylkeen saalista.
En tiedä soittiko opas vai paikalle osunut pormies poliisit sinne kairaan. No meille lyötiin käsiraudat ja lähettiin putkaan selevittään päätä ja luvatonta kaatoa!
Pojat oli kuulusteluissa yhestäsuusta kertonu, että minä ammuin sen poron. Vittu jänistä luulin ampuvani!
Kuulustelija kysyi; "Missä vaiheessa huomasit, ettei ampumasi elän ollut jänis?" -"No perkele siinä vaiheessa, kun se ei sopinut reppuun!"
Vittu että metsästyskin voi olla hankalaa! Mää kuiteskin sain saalista ja sakkoja. Tulevaisuudessa metsästän vain eräkorvessa, jossa ei kulkupelejä paljon tutkita.
tiistai 4. elokuuta 2015
LÄÄKETIEDETTÄ
Olin jotain koulupoikaikäinen, kun lääkärisedän juttusilla kävin.
Lääkäri kyseli tupakoinnista ja monesta muustakin. Myönsin polttavani.
Verikokeetkin otettiin heti terveystarkastuksen alussa, ja niitäkin tuloksia tohtori tulkitsi.
Mua alko jännittän, ku mun tarkastelu kesti yli tunnin, kaverit selvis ennen mua vartissa.
Tarkastuksen loppuvaiheessa lääkäri tunki sen Horoskoopin, Mikroskoopin tai Stetoskoopin mun rintaan ja kuunteli keuhkoja.
Sitten tuli diagnoosia: "Veriarvot on tosi heikot, rautaa täytyy syödä. Keuhkotkin kuulostaa heikolta, että aski tupakkia päivässä saa luvan riittää..."
No yritinhän mää sitä rautaa syödä, aina kun näin. Ei noi metalit niin erikoisille maistu.
Oon maistanu kyntöauraa, se maistu paskalle! Voi tuo maku tulla siitä pellostakin, jota olivat juuri kyntäneet.
Maistelin mä kerran alumiinifoliotakin. Ei siinäkään ollut kummonen maku, Vaan en enää ihmettele, miksi alumiinifoliota suositellaan ruuanlaittoon, maku ei ainakaan parane.
Kerran maistoin pyörätelinettäkin, vaan kieli tarttui siihen kiinni. Oisko lie ollu syynä orastava pakkanen, jota oli noin kymmenen astetta. Enpä ole sen jälkeen rautaa syönyt.
No tuohon tupakanpolttoon oon suhtautunu vakavammin. Toissaviikollakin kävi mielessä, että lopetan koko tupruttelun, vaan ku lääkäri määräs askin päivässä, niin koitetaan nyt röyhyytellä. Olihan se lääkintä ennen huonolla tolalla, ku kessuja myytiin vaan 20kpl-askeissa. Toista se on nykyään ku askissa voi olla jopa 28kpl lääkettä. Mää ostan aina sen ison askin.
Niin se lääketiede kehittyy ja hatunnosto sille.
Sleepperssit kertoi joskus 80-luvulla LP-levyllään hoito-ohjeita kohuttuun A.I.D.S.-tautiin, tai mikä se semmonen oli? -"Hinttarit, kalvanoikaa pyllynne ,,,niin että jos hoonataan takapuolireikä ihan yltympyröittäin"...
No PERSKELES! Eikö se koko tauti saanut siitä alkunsa?
Eiköhän me SUOMALAISET mennä perinteisillä; Sauna, Viina ja Terva periaatteella? Paitsi jos saunakaveri on suomenruotsalainen! Siellä saunassa ei uskalla juoda viinaa, ettei löydä tervaista kankea paikasta joka vie samalla kertaa neitsyyden ja hetero-oikeuden...
Lääkäri kyseli tupakoinnista ja monesta muustakin. Myönsin polttavani.
Verikokeetkin otettiin heti terveystarkastuksen alussa, ja niitäkin tuloksia tohtori tulkitsi.
Mua alko jännittän, ku mun tarkastelu kesti yli tunnin, kaverit selvis ennen mua vartissa.
Tarkastuksen loppuvaiheessa lääkäri tunki sen Horoskoopin, Mikroskoopin tai Stetoskoopin mun rintaan ja kuunteli keuhkoja.
Sitten tuli diagnoosia: "Veriarvot on tosi heikot, rautaa täytyy syödä. Keuhkotkin kuulostaa heikolta, että aski tupakkia päivässä saa luvan riittää..."
No yritinhän mää sitä rautaa syödä, aina kun näin. Ei noi metalit niin erikoisille maistu.
Oon maistanu kyntöauraa, se maistu paskalle! Voi tuo maku tulla siitä pellostakin, jota olivat juuri kyntäneet.
Maistelin mä kerran alumiinifoliotakin. Ei siinäkään ollut kummonen maku, Vaan en enää ihmettele, miksi alumiinifoliota suositellaan ruuanlaittoon, maku ei ainakaan parane.
Kerran maistoin pyörätelinettäkin, vaan kieli tarttui siihen kiinni. Oisko lie ollu syynä orastava pakkanen, jota oli noin kymmenen astetta. Enpä ole sen jälkeen rautaa syönyt.
No tuohon tupakanpolttoon oon suhtautunu vakavammin. Toissaviikollakin kävi mielessä, että lopetan koko tupruttelun, vaan ku lääkäri määräs askin päivässä, niin koitetaan nyt röyhyytellä. Olihan se lääkintä ennen huonolla tolalla, ku kessuja myytiin vaan 20kpl-askeissa. Toista se on nykyään ku askissa voi olla jopa 28kpl lääkettä. Mää ostan aina sen ison askin.
Niin se lääketiede kehittyy ja hatunnosto sille.
Sleepperssit kertoi joskus 80-luvulla LP-levyllään hoito-ohjeita kohuttuun A.I.D.S.-tautiin, tai mikä se semmonen oli? -"Hinttarit, kalvanoikaa pyllynne ,,,niin että jos hoonataan takapuolireikä ihan yltympyröittäin"...
No PERSKELES! Eikö se koko tauti saanut siitä alkunsa?
Eiköhän me SUOMALAISET mennä perinteisillä; Sauna, Viina ja Terva periaatteella? Paitsi jos saunakaveri on suomenruotsalainen! Siellä saunassa ei uskalla juoda viinaa, ettei löydä tervaista kankea paikasta joka vie samalla kertaa neitsyyden ja hetero-oikeuden...
tiistai 28. heinäkuuta 2015
RUOTSIN ARMEIJA
Onnittelut Ruotsalaisille!
Montako vuotta olettekaan jahdanneet Venäläistä sukellusvenettä rannikoltanne, ja nyt sen löysitte! Jopa Venäläiset itse ovat myöntäneet, että paatti on aikoinaan kuulunut heidän laivastoon!
Ihmettelen vain, miksi etsimisessä viimeksi parivuotta sitten käytettiin syvyyspommeja? Kaikuluotausta? Ja merenalaisia tutkia? Kun sukellusvene on kumminkin maannut merenpohjassa liikkumatta kohta sata vuotta?
Kun te nyt avaatte sen purtilon miehistöluukun, niin heittäkää ainakin kyynelkaasupanos ensimmäisenä siitä luukusta. Joku sissihän voi olla vielä hengissä. Viekää miehistön jäsenet tai miehistönjäsenet ainakin vankilaan, niin saatte sotavankeja. Eihän teillä niitä ole koskaan ennen ollutkaan. Eikä tarvi kauheasti miettiä miten näitä sotavankeja kohdellaan, ei ne enää tuossa vaiheessa valita.
Mitäpä ajattelitte kirjoittaa kirjaan; Ruotsin sotasankarit???
"Ainut sotasankarimme löytyi rauhanaikana, (no niinhän ne yleensä) vuonna 2015.(että mitä, oliko silloin sotia skandinaviassa) Sotasankarimme nimi on Börje Swenssån(nimi muutettu) Hän palveli salaisessa erikoisryhmässä nimeltä Urheilusukeltajat.
Ei muuta kuin Börjelle Kalle Kustaan kultaistaristiä sukelluspukuun ja snorkkelinletkuun ja hopeinen miekka vyötärölle, niin pysyy Börjekin pitempään pohjassa.
Että onnea vaan. Ja parempia tai ainakin tuoreempia saaliita odotellen toivottelen...
Montako vuotta olettekaan jahdanneet Venäläistä sukellusvenettä rannikoltanne, ja nyt sen löysitte! Jopa Venäläiset itse ovat myöntäneet, että paatti on aikoinaan kuulunut heidän laivastoon!
Ihmettelen vain, miksi etsimisessä viimeksi parivuotta sitten käytettiin syvyyspommeja? Kaikuluotausta? Ja merenalaisia tutkia? Kun sukellusvene on kumminkin maannut merenpohjassa liikkumatta kohta sata vuotta?
Kun te nyt avaatte sen purtilon miehistöluukun, niin heittäkää ainakin kyynelkaasupanos ensimmäisenä siitä luukusta. Joku sissihän voi olla vielä hengissä. Viekää miehistön jäsenet tai miehistönjäsenet ainakin vankilaan, niin saatte sotavankeja. Eihän teillä niitä ole koskaan ennen ollutkaan. Eikä tarvi kauheasti miettiä miten näitä sotavankeja kohdellaan, ei ne enää tuossa vaiheessa valita.
Mitäpä ajattelitte kirjoittaa kirjaan; Ruotsin sotasankarit???
"Ainut sotasankarimme löytyi rauhanaikana, (no niinhän ne yleensä) vuonna 2015.(että mitä, oliko silloin sotia skandinaviassa) Sotasankarimme nimi on Börje Swenssån(nimi muutettu) Hän palveli salaisessa erikoisryhmässä nimeltä Urheilusukeltajat.
Ei muuta kuin Börjelle Kalle Kustaan kultaistaristiä sukelluspukuun ja snorkkelinletkuun ja hopeinen miekka vyötärölle, niin pysyy Börjekin pitempään pohjassa.
Että onnea vaan. Ja parempia tai ainakin tuoreempia saaliita odotellen toivottelen...
perjantai 24. heinäkuuta 2015
Selkäkipu
oon tuossa ajellessa saanu kramppeja selkään.
Selekä on niin jumissa, ettei pysty edes kotona köyrimään! Niinpä päätin hakea helepotusta työpaikkalääkäriltä.
Lääkäri tutki aikansa ja totesi että vika on selkälihaksissa, kun ne vetää kramppiin. Niinpä hän määräsi lihaksia rentouttavaa lääkettä.
No selkä saatiin kuntoon. Ei jomota enää selässä! Mutta itse ongelma ei korjautunut. Köyrimään en pysty vieläkään, kun se lihastenrentouttaja vaikuttaa sielläkin...
Huomenna tai ainakin ylihuomenna köyrin selkäkivuista huolimatta, siis jätän pillerit ottamatta.
Selekä on niin jumissa, ettei pysty edes kotona köyrimään! Niinpä päätin hakea helepotusta työpaikkalääkäriltä.
Lääkäri tutki aikansa ja totesi että vika on selkälihaksissa, kun ne vetää kramppiin. Niinpä hän määräsi lihaksia rentouttavaa lääkettä.
No selkä saatiin kuntoon. Ei jomota enää selässä! Mutta itse ongelma ei korjautunut. Köyrimään en pysty vieläkään, kun se lihastenrentouttaja vaikuttaa sielläkin...
Huomenna tai ainakin ylihuomenna köyrin selkäkivuista huolimatta, siis jätän pillerit ottamatta.
torstai 23. heinäkuuta 2015
KARMEITA PORNOLAULUJA RADIOSSA
Sitä kun ei oo yöllä muuta tekemistä, kun kuunnella radiota. Niin kiinnittää huomion noihin laulun sanoihin!
TÄHÄN ALLE KERÄÄN LAULUN SANOJA JOTKA ON TÄYTTÄ PORNOA:
1.
Maarit, Jäätelökesä.
-laulu alkaa sanoilla "Sun jäätelösuukko, se kasteli mua"! Mistä ne naiset kastuu pussatessa?
-ja jatkuu "Sä opetit tän pojan laulamaan, mut et vieraaseen pesään"! Mitä ihmettä Maarit tarkoittaa? Pitäiskö sitä vieraalla "pesälläkin" käydä laulamassa?
-loppu säkeistössä kerrotaan, "Sinä mulle jäit Mieleen" Herranen aika sentään! Onko nuorimies vain laskenut siemenensä pölynimurin, vai imikö Miele varren lisäksi kassitkin putkeen ja siitä kerrotaan? Vaihda Maarit imuria, jos se mies/poika vielä roikkuu vehkeistään siinä imurin letkussa!
2.
Juha Tapio, Ohikiitävää.
Juha kertoo tässä niin herkässä laulussaan naapurintytöstä. (toivottavasti täysi-ikäinen).
-Kuinka jäät mun syliin kiihkeään, kun aamu hämärtää... Eikö Juhalla ollut enää muistikuvia?
-Niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu joka hetken värähtää... Tässähän kerrotaan suoraan, että neitsyys lähti! Ensin tuntui ikävältä ja sitten tuli nannaa... Hieman vielä mietin tuota loppua? "Riemu joka hetken värähtää". Eikö Juhalla miehuus kestänyt pitempään?
-Mitä toivot että jää? Eipä tässä tapauksessa taida jäädä kun siemenet sisälle herkältä artistilta.
Sitten laulussa kerrotaan suuresta maailmasta, johon tyttö on ajautunut Juhan hänet jätettyään. Juha kyseleekin loppulaulussa?
-Kaikki aikanaan turha riisutaan saitko rakastaa??? Siis miten tämä nyt meni? Eikö tytteli näyttänyt daisareita Juhalle? Kun kiinnostaa kaiken riisuminen?
Tai miksi Juhaa vielä kiinnostaa "rakkauden saaminen"? Eikö Juha osannut rakastaa niin että tuntuu??
Vai onko Juhalla jöpötys pöksyssä kesken laulun, kun ex daamin seksielämä kiinnostaa?
Loppubiisissä Juha kertookin.
-Ikävä ja riemu joka hetken värähtää! No siinähän se tuli kasattua koko laulu. Ikävä oli tytteliä ja sitten pääsi sisään ja tuli riemu joka hetken värähtää... Voe voe voe sua Juha. Olisit edes MIES, etkä ruikuttais!
3.
Entäpä tuo Juha Tapion biisi; Kelpaat kelle vaan?
Jos nainen on niin horonnäkönen, että kelpaa kelle vaan, niin pitääkö siitä vielä laulu tehdä? Itse en ainakaan koske semmosiin naisiin, jotka kelpaa kelle vaan.
Jotain tasoa naisseurassakin!
4.
tulossa......
TÄHÄN ALLE KERÄÄN LAULUN SANOJA JOTKA ON TÄYTTÄ PORNOA:
1.
Maarit, Jäätelökesä.
-laulu alkaa sanoilla "Sun jäätelösuukko, se kasteli mua"! Mistä ne naiset kastuu pussatessa?
-ja jatkuu "Sä opetit tän pojan laulamaan, mut et vieraaseen pesään"! Mitä ihmettä Maarit tarkoittaa? Pitäiskö sitä vieraalla "pesälläkin" käydä laulamassa?
-loppu säkeistössä kerrotaan, "Sinä mulle jäit Mieleen" Herranen aika sentään! Onko nuorimies vain laskenut siemenensä pölynimurin, vai imikö Miele varren lisäksi kassitkin putkeen ja siitä kerrotaan? Vaihda Maarit imuria, jos se mies/poika vielä roikkuu vehkeistään siinä imurin letkussa!
2.
Juha Tapio, Ohikiitävää.
Juha kertoo tässä niin herkässä laulussaan naapurintytöstä. (toivottavasti täysi-ikäinen).
-Kuinka jäät mun syliin kiihkeään, kun aamu hämärtää... Eikö Juhalla ollut enää muistikuvia?
-Niin kaikki ohikiitävää ikävä ja riemu joka hetken värähtää... Tässähän kerrotaan suoraan, että neitsyys lähti! Ensin tuntui ikävältä ja sitten tuli nannaa... Hieman vielä mietin tuota loppua? "Riemu joka hetken värähtää". Eikö Juhalla miehuus kestänyt pitempään?
-Mitä toivot että jää? Eipä tässä tapauksessa taida jäädä kun siemenet sisälle herkältä artistilta.
Sitten laulussa kerrotaan suuresta maailmasta, johon tyttö on ajautunut Juhan hänet jätettyään. Juha kyseleekin loppulaulussa?
-Kaikki aikanaan turha riisutaan saitko rakastaa??? Siis miten tämä nyt meni? Eikö tytteli näyttänyt daisareita Juhalle? Kun kiinnostaa kaiken riisuminen?
Tai miksi Juhaa vielä kiinnostaa "rakkauden saaminen"? Eikö Juha osannut rakastaa niin että tuntuu??
Vai onko Juhalla jöpötys pöksyssä kesken laulun, kun ex daamin seksielämä kiinnostaa?
Loppubiisissä Juha kertookin.
-Ikävä ja riemu joka hetken värähtää! No siinähän se tuli kasattua koko laulu. Ikävä oli tytteliä ja sitten pääsi sisään ja tuli riemu joka hetken värähtää... Voe voe voe sua Juha. Olisit edes MIES, etkä ruikuttais!
3.
Entäpä tuo Juha Tapion biisi; Kelpaat kelle vaan?
Jos nainen on niin horonnäkönen, että kelpaa kelle vaan, niin pitääkö siitä vielä laulu tehdä? Itse en ainakaan koske semmosiin naisiin, jotka kelpaa kelle vaan.
Jotain tasoa naisseurassakin!
4.
tulossa......
Pitempi vappaa!
Työvuorolistaan oli merkitty 5-päivän vapaa. Mää päätin pitää sitä kesälomana, kun ei tällasella pätkätyöläisellä noita kesälomia muuten ole.
Aattelin enstöikseen hommata semmosen ramasevan rapulan.
Heti yövuoron päätteeksi vierailin pitkäripasessa ja hain ison pullon sitä Koskenmiesten Korvalääkettä! Kyllä sillä pääsee lomatunnelmaan ihan kotioloissakin.
Tais kello käyvä varttia yli kymmenen aamupäivällä, ku naukkailin eka siivuja isosta putelista omassa kotona. Ei se raakana hyvälle maistunu, mutta en mää sitä maun takia juokkaan.
Tulihan siinä otettua naukku ja toinenkin, kunnes sammuin. Väsy oli tietysti kova kun oli muutama yövuoro takana. Sitten ku heräsin ja putelissa oli vielä juomaa, niin jatkettiin. Tommonen isopotkunen kirkas juoma ei oo parasta kohmelolääkettä. Niinpä päätin hakea lähikaupasta miedompaa ja maukkaampaa juotavaa alkupaloiksi.
Tässä mun uudessa taloyhtiössä asuu muutama juoruämmä, jotka on ottaneet mut silmätikukseen. Ihan vaan heidän kiusakseen yritänkin olla vähän salaisempi. Niinpä mä tälläkin kertaa kaljaa ostaessa harhautin ämmiä.
Ostin sixpäkin kaljaa ja toisen sixpäkin siideriä, neljä ohutta leipää ja kaks muovipussia. Laitoin juomaboxit omiin muovikasseihin ja ohuet leivät päxien molemmin puolin, niin ettei muovikassin läpi näy muuta kuin leipäpaketit.
Kyllä siinä taas ämmät ihimettellee, ku yksinäinen mies haki kaupasta kaks issoopussii leipää...
"Ähä ähä" teille juoruämmät, kyllä mää oon teitä ovelampi!
Ainut ongelma tässä puijjauksessa on se, että noita tyhjiä tölkkejä ei mahdu enää kirjahyllyyn, vaatekaappiin ja saunan lauteiden alle! Niin ja pakastearkku on täynnä ohuttaleipää...
Aattelin enstöikseen hommata semmosen ramasevan rapulan.
Heti yövuoron päätteeksi vierailin pitkäripasessa ja hain ison pullon sitä Koskenmiesten Korvalääkettä! Kyllä sillä pääsee lomatunnelmaan ihan kotioloissakin.
Tais kello käyvä varttia yli kymmenen aamupäivällä, ku naukkailin eka siivuja isosta putelista omassa kotona. Ei se raakana hyvälle maistunu, mutta en mää sitä maun takia juokkaan.
Tulihan siinä otettua naukku ja toinenkin, kunnes sammuin. Väsy oli tietysti kova kun oli muutama yövuoro takana. Sitten ku heräsin ja putelissa oli vielä juomaa, niin jatkettiin. Tommonen isopotkunen kirkas juoma ei oo parasta kohmelolääkettä. Niinpä päätin hakea lähikaupasta miedompaa ja maukkaampaa juotavaa alkupaloiksi.
Tässä mun uudessa taloyhtiössä asuu muutama juoruämmä, jotka on ottaneet mut silmätikukseen. Ihan vaan heidän kiusakseen yritänkin olla vähän salaisempi. Niinpä mä tälläkin kertaa kaljaa ostaessa harhautin ämmiä.
Ostin sixpäkin kaljaa ja toisen sixpäkin siideriä, neljä ohutta leipää ja kaks muovipussia. Laitoin juomaboxit omiin muovikasseihin ja ohuet leivät päxien molemmin puolin, niin ettei muovikassin läpi näy muuta kuin leipäpaketit.
Kyllä siinä taas ämmät ihimettellee, ku yksinäinen mies haki kaupasta kaks issoopussii leipää...
"Ähä ähä" teille juoruämmät, kyllä mää oon teitä ovelampi!
Ainut ongelma tässä puijjauksessa on se, että noita tyhjiä tölkkejä ei mahdu enää kirjahyllyyn, vaatekaappiin ja saunan lauteiden alle! Niin ja pakastearkku on täynnä ohuttaleipää...
perjantai 17. heinäkuuta 2015
Purkupaikan seksisuhde
Tuonne etelään kun tavaroita vien, niin joku paikka sattuu useammin purkupaikaksi kun muut. Siinä väkiselläkin tutustuu paremmin jonkun purkupaikan henkilökuntaan.
Yhellä isommalla teollisuusfirmalla on ollu tänäkesänä portinvartijana todella kaunis blondi-neiti. Hänen kanssaan tahdotaan aina unohtua juttelemaan, kun ollaan molemmat suulaita ja sinkkuja (luulisin/toivoisin).
Tuossa taas yhtenä yönä menin purkaan sinne kuormaa.
Neito valitteli, kun portit on toimineet niin huonosti tänä yönä. Mää lupasin ajaa Scanialla läpi porttien, jos ne ei aukene. Siitähän me saatiin yhteiset naurunaiheet.
No ei siinä mitään, sain neidolta avaimen, jolla pääsen salaiseen purkupaikkaan sisälle tehdasalueella. Portit toimivat hyvin sekä sisään mennessä, että ulos tullessa.
Parkkeerasin rekkani porttien ulkopuolelle ja menin palauttamaan avainta. Ajatuksena ajaa firman parkkipaikalle viettämään lakisääteistä taukoa. Neitokainen kuittasi kirjaan avaimen palautetuksi ja toivotti hyvää yötä! Mitä vittua? Hyvää yötä kuudenaikaan aamulla?
Kysyinkin, että mistä tiesit öitä toivottaa? Neiti kertoi tietävänsä kaiken valvontakameroiden ansiosta ja nähneensä minun menevän aina purun jälkeen heidän parkkipaikalle nukkumaan. Mää pyysinkin sitten neitiä tulemaan herättämään minut kolomenvartin päästä aamu-uniltani. Neiti kieltäytyi herätyksestä. Hänen mielestään oli kiihottavampaa katsella valvontakamerasta minun heräämistäni yksin.?.?.?
Mitä ihmettä???
"No kun sä aina herättyäs menet kuselle rekan viereen! Sitä katselen valvontakameralla!!!"
Voi vittu, miten mä saan valvontakameran tämän neidin vessaan?
Taikka oikeestaan, miten mää saan suurennuslasin siihen valvontakameraan jota neiti käyttää?
Helvetti! Seuraavalla kerralla kusen housuuni, tai keksin jotain muuta...
Yhellä isommalla teollisuusfirmalla on ollu tänäkesänä portinvartijana todella kaunis blondi-neiti. Hänen kanssaan tahdotaan aina unohtua juttelemaan, kun ollaan molemmat suulaita ja sinkkuja (luulisin/toivoisin).
Tuossa taas yhtenä yönä menin purkaan sinne kuormaa.
Neito valitteli, kun portit on toimineet niin huonosti tänä yönä. Mää lupasin ajaa Scanialla läpi porttien, jos ne ei aukene. Siitähän me saatiin yhteiset naurunaiheet.
No ei siinä mitään, sain neidolta avaimen, jolla pääsen salaiseen purkupaikkaan sisälle tehdasalueella. Portit toimivat hyvin sekä sisään mennessä, että ulos tullessa.
Parkkeerasin rekkani porttien ulkopuolelle ja menin palauttamaan avainta. Ajatuksena ajaa firman parkkipaikalle viettämään lakisääteistä taukoa. Neitokainen kuittasi kirjaan avaimen palautetuksi ja toivotti hyvää yötä! Mitä vittua? Hyvää yötä kuudenaikaan aamulla?
Kysyinkin, että mistä tiesit öitä toivottaa? Neiti kertoi tietävänsä kaiken valvontakameroiden ansiosta ja nähneensä minun menevän aina purun jälkeen heidän parkkipaikalle nukkumaan. Mää pyysinkin sitten neitiä tulemaan herättämään minut kolomenvartin päästä aamu-uniltani. Neiti kieltäytyi herätyksestä. Hänen mielestään oli kiihottavampaa katsella valvontakamerasta minun heräämistäni yksin.?.?.?
Mitä ihmettä???
"No kun sä aina herättyäs menet kuselle rekan viereen! Sitä katselen valvontakameralla!!!"
Voi vittu, miten mä saan valvontakameran tämän neidin vessaan?
Taikka oikeestaan, miten mää saan suurennuslasin siihen valvontakameraan jota neiti käyttää?
Helvetti! Seuraavalla kerralla kusen housuuni, tai keksin jotain muuta...
lauantai 11. heinäkuuta 2015
REKKAMATKA
Tuossa yhtenä yönä ajelin rekallani kohti Helsinkiä! Tuota Suomen pääkaupunkia tavoitellen.
Siinä Vaajakosken eteläpuolella alkaa isot ylämäet rekkojen harmiksi. Itsellä yhdistelmän paino oli hiukan alle 60-tonnia. Eihän se Volvon 500-heppanen jaksanut mäkiä nousta kun alle 40km/h. Matelen siinä ryömintäkaistalla mäkeä ylös, kun Estonian-poika lähtee ohi!
Helppohan se on puoliperävaunulla ohittaa täysperävaunu.
Siinä ohiajaessaan Estonian-poika vielä tervehti alppitorvillaan ja huiskutti ikkunastaan kättä. Minä päätin näyttää keskisormea tervehdykseksi!
Kun veli-virolaisen kärry pääsi rinnalleni, niin huomasin trippelitelin keskimmäisenakselin renkaan olevan pelkkiä riekaleita.
Eipä ollut ihme, että etelän-pojalla oli kiire kotiin. Renkaanvaihdolle oli menossa. Eihän niillä hinnoilla voi Suomessa rengasta vaihtaa, millä he Suomessa rahtia ajavat!
Joku yö käyn vielä ajamassa nelostien läpi omalla autolla ja spraymaalilla tummennan kaikkien pitkäkilpisten rekkojen tuulilasit ihan vaan kiitokseksi heidän suorittamastaan kabotaasiliikenteestä.
Mulle ei vittuilla!
Siinä Vaajakosken eteläpuolella alkaa isot ylämäet rekkojen harmiksi. Itsellä yhdistelmän paino oli hiukan alle 60-tonnia. Eihän se Volvon 500-heppanen jaksanut mäkiä nousta kun alle 40km/h. Matelen siinä ryömintäkaistalla mäkeä ylös, kun Estonian-poika lähtee ohi!
Helppohan se on puoliperävaunulla ohittaa täysperävaunu.
Siinä ohiajaessaan Estonian-poika vielä tervehti alppitorvillaan ja huiskutti ikkunastaan kättä. Minä päätin näyttää keskisormea tervehdykseksi!
Kun veli-virolaisen kärry pääsi rinnalleni, niin huomasin trippelitelin keskimmäisenakselin renkaan olevan pelkkiä riekaleita.
Eipä ollut ihme, että etelän-pojalla oli kiire kotiin. Renkaanvaihdolle oli menossa. Eihän niillä hinnoilla voi Suomessa rengasta vaihtaa, millä he Suomessa rahtia ajavat!
Joku yö käyn vielä ajamassa nelostien läpi omalla autolla ja spraymaalilla tummennan kaikkien pitkäkilpisten rekkojen tuulilasit ihan vaan kiitokseksi heidän suorittamastaan kabotaasiliikenteestä.
Mulle ei vittuilla!
perjantai 10. heinäkuuta 2015
Ulkoilua luonnossa
Satakilonenkin tarvii liikuntaa.
Kävin tännään käveleen Kallioselän-kämpällä. Hieno kämppä, kiitos siitä ylläpitävälle kyläyhdistykselle. Matkahan ei ole autotien päästä kun vajaat 2-kilometriä. Osalla matkaa on pitkospuutkin.
Menomatkalla oli jo hieman itikka-ongelmaa, mutta siitä päästiin Koffilla, eikä kun Offilla! Siis tälläsella hyönteiskarkotteella. Ruiskuteltiin sitä päähän ja käsivarsiin, jotka olivat paljaana kävellessä.
Perille päästyämme käytiin kirjottaan nimet vieraskirjaan ja sitten tehtiin tulet makkaranpaisto kotaan. Useampi makkara tulikin paistettua ja syötyä äijähenkeen pelkällä sinapilla maustettuna.
On se elämää ruokailla villissä luonnossa.
Olin syönyt ainakin 8-makkaraa, kun suoli alkoi huutaan helpotusta. Lähdinkin sitten kämpän ulkohuussiin toimittamaan asioitani. Ainakaan edellisillan kaljanjuonti ei kiinteyttänyt suoritustani. Heti istuttuani reiälle kymmenet itikat iskivät kiinni kiveksiini, ja imivät itsensä täyteen verta. En viitsinyt huitoa kädellä sinne alakertaan kun vatsan sisältö oli mitä oli!
Sain kun sainkin suoleni tyhjäksi siinä itikkafarmilla ja aloin pyyhkimään. Eihän siellä huussissa ollut kun loppuun käytetty vessapaperirulla. Yhdellä paperilla yritin ensin pyyhkiä, eihän se mihinkään riittänyt. Käärin siitä pahvisesta keskustasta suikaleita pyyhkimiseen, no sitten alkoi oleen valmista.
Olin juuri nousemassa reiältä, kun turahti oikeen märkäpieru.
Perse on taas ympäriinsä paskassa, eikä huussissa ole millä pyyhkiä! Huudan avuksi tätä mun kaveria. Kerron, että tarvin tuohta koivusta, jolla voin pyyhkiä. Kaveri kysyy, mikä on koivu?
Voi vittu! Selitän että; koivu on puu, jonka pinnasta irtoaa vetämällä paperinomaisia suikaleita. Mene hakeen niitä, että saan perseeni puhtaaksi ja voidaan jatkaa leirielämää.
Tunnin odottelin huussissa! Onneksi oli tupakat mukana. Itikat kuppas pallit ja perseposket siinä odotellessa. Sitten kaveri tuo ison läjän männyn kaarnaa! Mitä vittua? No nää irtos helpolla!
No yritin sitten kovilla kaarnanpalasilla pyyhkiä peräni. Sain niin tarpeeksi leirielämää, että kun sain housut jalkaani päätin lähteä kotiin.
Kotimatkalla piti rapsutella itikoiden kuppaamia palleja sekä äässiosastoa. Kaverinikin huomasi kyhnyttelyn ja kysyi; -Onko sulla joku sukupuolitauti, kun noin raavit alakertaa?
Vittu että teki mieli lyödä turpaan kaveria, mutta maltoin mieleni!
En ajatellut enää tälle kesälle käydä luontoretkellä!
Kävin tännään käveleen Kallioselän-kämpällä. Hieno kämppä, kiitos siitä ylläpitävälle kyläyhdistykselle. Matkahan ei ole autotien päästä kun vajaat 2-kilometriä. Osalla matkaa on pitkospuutkin.
Menomatkalla oli jo hieman itikka-ongelmaa, mutta siitä päästiin Koffilla, eikä kun Offilla! Siis tälläsella hyönteiskarkotteella. Ruiskuteltiin sitä päähän ja käsivarsiin, jotka olivat paljaana kävellessä.
Perille päästyämme käytiin kirjottaan nimet vieraskirjaan ja sitten tehtiin tulet makkaranpaisto kotaan. Useampi makkara tulikin paistettua ja syötyä äijähenkeen pelkällä sinapilla maustettuna.
On se elämää ruokailla villissä luonnossa.
Olin syönyt ainakin 8-makkaraa, kun suoli alkoi huutaan helpotusta. Lähdinkin sitten kämpän ulkohuussiin toimittamaan asioitani. Ainakaan edellisillan kaljanjuonti ei kiinteyttänyt suoritustani. Heti istuttuani reiälle kymmenet itikat iskivät kiinni kiveksiini, ja imivät itsensä täyteen verta. En viitsinyt huitoa kädellä sinne alakertaan kun vatsan sisältö oli mitä oli!
Sain kun sainkin suoleni tyhjäksi siinä itikkafarmilla ja aloin pyyhkimään. Eihän siellä huussissa ollut kun loppuun käytetty vessapaperirulla. Yhdellä paperilla yritin ensin pyyhkiä, eihän se mihinkään riittänyt. Käärin siitä pahvisesta keskustasta suikaleita pyyhkimiseen, no sitten alkoi oleen valmista.
Olin juuri nousemassa reiältä, kun turahti oikeen märkäpieru.
Perse on taas ympäriinsä paskassa, eikä huussissa ole millä pyyhkiä! Huudan avuksi tätä mun kaveria. Kerron, että tarvin tuohta koivusta, jolla voin pyyhkiä. Kaveri kysyy, mikä on koivu?
Voi vittu! Selitän että; koivu on puu, jonka pinnasta irtoaa vetämällä paperinomaisia suikaleita. Mene hakeen niitä, että saan perseeni puhtaaksi ja voidaan jatkaa leirielämää.
Tunnin odottelin huussissa! Onneksi oli tupakat mukana. Itikat kuppas pallit ja perseposket siinä odotellessa. Sitten kaveri tuo ison läjän männyn kaarnaa! Mitä vittua? No nää irtos helpolla!
No yritin sitten kovilla kaarnanpalasilla pyyhkiä peräni. Sain niin tarpeeksi leirielämää, että kun sain housut jalkaani päätin lähteä kotiin.
Kotimatkalla piti rapsutella itikoiden kuppaamia palleja sekä äässiosastoa. Kaverinikin huomasi kyhnyttelyn ja kysyi; -Onko sulla joku sukupuolitauti, kun noin raavit alakertaa?
Vittu että teki mieli lyödä turpaan kaveria, mutta maltoin mieleni!
En ajatellut enää tälle kesälle käydä luontoretkellä!
torstai 9. heinäkuuta 2015
STOCKMANNILLA!
Aikoinaan kun ajelin bussia ja Potnapekkaa Oulussa opin inhoamaan Stockmannin kauppaa.
Potnapekkaa ajaessa Rotuaarilla oli kahtena kesänä rakennustyömaan koneet haittona.
Sitten kun kauppakeskus oli valmistunut niin kaupunki päätti rakentaa joukkoliikennekadun sillä tavalla, että paikallisbussit jonotti pysäkille pääsyä Stockmannin parkkihallin jonossa. Joka joulu ja hullunlehmänpäivät seistiin jonossa. Aikaisessa aamuvuorossa odotettiin Stockmannin lastauslaiturin juuressa, kun Nisula&Seppänen peruutteli yhdistelmäänsä jo mainitun kaupan lastauslaituriin.
Siitä syystä en ole kertaakaan asioinut ko. kaupassa aiemmin.
Eräänä iltana naisystäväni huomautti kesken kiihkeän- (minun mielestä kiihkeän)-leikin selkäkarvoistani. Hän ei halunnut silitellä karvaista selkääni, kun se inhotti. Mikä lääkkeeksi?
Meninkin seuraavana päivänä lähiapteekkiin kysymään neuvoa.
Apteekkari suositteli partahöylää. Mitä vittua? Mä oon ajanut työkseni melkein 20-vuotta, luuliko hän, että käteni taipuu vielä selänpuolelle ajeleen karvoja? Ei varmasti, hyvä kun saa vyön pujotettua housuihin pyytämättä apua.
Apteekkari ehdotti että daami voisi levittää partavaahdon selkään ja höylätä partaterällä selkäni niin kuin esileikkinä. Mikä yllätys se sitten olis daamille? "Ajeleppa ensin mun selkä, niin nussitaan sitten!"
Kyllä tämmöset yllärit järjästetään ihan itse!
Apteekkari arveli, että hyvinvarustelluissa tavarataloissa voisi ehkä olla selkäkarvojen ajeluun sopivia laitteita myynnissä. Stockmannia kehui Oulun parhaiten varustelluksi, kun oli siellä itsekkin asioinut monesti.
Niinpä minäkin päätin ensivierailuni kauppaan suorittaa.
Olihan siellä tavaraa ja monta kerrosta, joka kerroksessa monta eri osastoa. Olihan se ostajan paratiisi, olis vaan rahaa kaikkeen hienoon mitä siellä myytiin.
Pari tuntia kiertelin kauppaa, vaan en missään nähnyt opastetta "selkäkarvojen poistoon"-osasto. Alko jo janottaan ja nälättään sekä vituttaan kaupan kiertely, päätin pyytää apua myyjältä.
Pysäytin seuraavan myyjän jonka näin, hän oli nuori nainen ja rinnassa komeili useamman maan liput merkkinä kielitaidosta.
Kysyin häneltä; -Mistä löydän selkäkarvojenpoistokoneen?
Neiti vastasi heti rehellisesti; -En tiedä, olen posliiniosaston myyjä...
Voi Helvetti! Tavaratalossa myydään pillua ja saa vielä valita karvoilla vai iliman! Mää olin valamis. Kyllä mulle posliinikin kelepaa. Kysyin vaan myyjältä, että nussitaanko täällä kaupassa vai mennäänkö jommankumman kämpille? Sillon tää tytteli alko huutaan vartioita.
Ja kuten varmaan jo arvasitte, mää vietin toista vuorokautta putkassa... Vittu olkoon selässä karvoja!
Potnapekkaa ajaessa Rotuaarilla oli kahtena kesänä rakennustyömaan koneet haittona.
Sitten kun kauppakeskus oli valmistunut niin kaupunki päätti rakentaa joukkoliikennekadun sillä tavalla, että paikallisbussit jonotti pysäkille pääsyä Stockmannin parkkihallin jonossa. Joka joulu ja hullunlehmänpäivät seistiin jonossa. Aikaisessa aamuvuorossa odotettiin Stockmannin lastauslaiturin juuressa, kun Nisula&Seppänen peruutteli yhdistelmäänsä jo mainitun kaupan lastauslaituriin.
Siitä syystä en ole kertaakaan asioinut ko. kaupassa aiemmin.
Eräänä iltana naisystäväni huomautti kesken kiihkeän- (minun mielestä kiihkeän)-leikin selkäkarvoistani. Hän ei halunnut silitellä karvaista selkääni, kun se inhotti. Mikä lääkkeeksi?
Meninkin seuraavana päivänä lähiapteekkiin kysymään neuvoa.
Apteekkari suositteli partahöylää. Mitä vittua? Mä oon ajanut työkseni melkein 20-vuotta, luuliko hän, että käteni taipuu vielä selänpuolelle ajeleen karvoja? Ei varmasti, hyvä kun saa vyön pujotettua housuihin pyytämättä apua.
Apteekkari ehdotti että daami voisi levittää partavaahdon selkään ja höylätä partaterällä selkäni niin kuin esileikkinä. Mikä yllätys se sitten olis daamille? "Ajeleppa ensin mun selkä, niin nussitaan sitten!"
Kyllä tämmöset yllärit järjästetään ihan itse!
Apteekkari arveli, että hyvinvarustelluissa tavarataloissa voisi ehkä olla selkäkarvojen ajeluun sopivia laitteita myynnissä. Stockmannia kehui Oulun parhaiten varustelluksi, kun oli siellä itsekkin asioinut monesti.
Niinpä minäkin päätin ensivierailuni kauppaan suorittaa.
Olihan siellä tavaraa ja monta kerrosta, joka kerroksessa monta eri osastoa. Olihan se ostajan paratiisi, olis vaan rahaa kaikkeen hienoon mitä siellä myytiin.
Pari tuntia kiertelin kauppaa, vaan en missään nähnyt opastetta "selkäkarvojen poistoon"-osasto. Alko jo janottaan ja nälättään sekä vituttaan kaupan kiertely, päätin pyytää apua myyjältä.
Pysäytin seuraavan myyjän jonka näin, hän oli nuori nainen ja rinnassa komeili useamman maan liput merkkinä kielitaidosta.
Kysyin häneltä; -Mistä löydän selkäkarvojenpoistokoneen?
Neiti vastasi heti rehellisesti; -En tiedä, olen posliiniosaston myyjä...
Voi Helvetti! Tavaratalossa myydään pillua ja saa vielä valita karvoilla vai iliman! Mää olin valamis. Kyllä mulle posliinikin kelepaa. Kysyin vaan myyjältä, että nussitaanko täällä kaupassa vai mennäänkö jommankumman kämpille? Sillon tää tytteli alko huutaan vartioita.
Ja kuten varmaan jo arvasitte, mää vietin toista vuorokautta putkassa... Vittu olkoon selässä karvoja!
lauantai 27. kesäkuuta 2015
Poikien kanssa kalalla
Pari kaveria houkutteli mua kalalle Uljuanaltaanalajuoksulle, olivat käyneet siellä ennenkin ja saaneet saalista.
Mää emmin hetken, vaan ku kaverit lupas olla kuskina, nii päätin lähteä. Samahan se mulle on missä mökäöljyni juon, kotona yksin vai jollain rantakivellä rupatellen kavereitten kanssa.
Aamupäivästä oltiin perillä Uljualla. Aloitettiin hillitön kalastus, pojat vertaili uistimiaan ja vapojaan auton luona. Mää pyysin saada peräkontista tölökin Kotahuoraa. Sain vastaukseksi kaksi hölmistynyttä katsetta. -Että mitä haluat? No sitä saatanan kotahuoraa, lukekaa nyt hyvät miehet tölökin kylijestä. Siinähän lukee ihan selevästi "Lapin kulta", eikö se oo nainen joka oottelee siellä tiipiin näkösessä majassa jossakin jänkhällä?
Vittu ku näille urpoille pitää kaikki kädestäpitäin opettaa.
Pojat kalasti koko päivän ja mää nautin Kotahuoristani. Ilta alkoi jo painamaan, kun mulle iski näläkä eikä rantaan oltu nostettu sintin sinttiä joita nuotiolla paistasin. Aattelin lähtä Uljuankioskilta ostaan makkaraa nuotioitavaksi. Pojat ties, että kioski on kymmeneen asti auki illalla. Kellokaan ollu vasta kun yheksän. Mää lähin käveleen ostoksille.
Matkalla kioskille maha alkoi pitään kummallista meteliä. Aattelin ensin että se on nälkä kun kurnii, mutta loppumatkasta olin jo varma että se on paska kun huutaa kiireellistä ulospääsyä. Toivottavasti kioskilla on vessa.
Saavuin kioskille varttia yli yheksän. Isossa lapussa luki; "AVOINNA JOKAPÄIVÄ 22"! Helvetin hyvä homma. Pääsen kohta vessaan ja sitten makkaranostoon.
Nykäisen ovesta. Lukossa? Täh? Katson uudestaan kelloa, 21.15! Pitäis olla auki. Koputan oveen ja kurkin ikkunasta. Ei mitään liikettä havaittavissa. Jospa myyjä on takahuoneessa, eikä kuule. Kiiruhdan lyhyin askelin takaovelle. Jystän nyrkillä takaovea. Mahassa vääntää niin, että kohta rysähtää housuun. Hikikarpalot kihoaa otsaan kun yritän pidättää. Alkaa vituttaan tällainen asiakaspalvelu!
Huomaan takaoven vieressä isot vihreät kumisaappaat. Hetken mielijohteesta päätän kostaa kioskinpitäjälle, kun on sulkenut ovensa ennen aikojaan.
Riisun housuni ja otan toisen saappaan. Puoliseisovassa-asennossa päästän koko mahani sisällön varpusparvena saappaan sisälle... Kylläpä helpotti oloa! Siitäs sait asiakaspalautetta puolisaappaallista perkele! Huomasin, että ei mulla ole mitään, millä pyyhkiä. Onneksi toinen saapas oli sisältä vielä tyhjä. Työnsin käteni saappaaseen ja pyyhin perseeni saappaanvarteen.
Asetan saappaat takaisin omalle paikalleen oven viereen. Siinä sulle asiakaspalautetta!
Kiersin juuri kioskin etupuolelle, kun vastaan tulee nuorimies. Hän tervehtii minua ja kyselee olenko tulossa asioimaan kioskille. Vastaan totuudenmukaisesti, että olin tulossa kioskille ostamaan makkaraa, mutta kioski onkin jo mennyt kiinni. Mies kertoo olevansa kioskinmyyjä, eikä heillä ole muuta vessaa kioskilla kun tuo ulkohuussi parkkipaikan toisella laidalla. Hänen on lukittava kioski käydessään vessassa, koska olutta ja muita elintarvikkeita on kylmäkaapeissa asiakastiloissa.
Nuoriherra ohjaa minut, siis meidät, sisään etuovesta jonka avaa avaimella. ONNEKSI! Ostan kolome pakettia semmosta nuotiolla paistettavaa makkaraa ja kiitän. Lähden aika ripein askelin takaisin kalastamaan.
Empä viitti ihan heti lähtä Uljualle kalstamaan...
Mää emmin hetken, vaan ku kaverit lupas olla kuskina, nii päätin lähteä. Samahan se mulle on missä mökäöljyni juon, kotona yksin vai jollain rantakivellä rupatellen kavereitten kanssa.
Aamupäivästä oltiin perillä Uljualla. Aloitettiin hillitön kalastus, pojat vertaili uistimiaan ja vapojaan auton luona. Mää pyysin saada peräkontista tölökin Kotahuoraa. Sain vastaukseksi kaksi hölmistynyttä katsetta. -Että mitä haluat? No sitä saatanan kotahuoraa, lukekaa nyt hyvät miehet tölökin kylijestä. Siinähän lukee ihan selevästi "Lapin kulta", eikö se oo nainen joka oottelee siellä tiipiin näkösessä majassa jossakin jänkhällä?
Vittu ku näille urpoille pitää kaikki kädestäpitäin opettaa.
Pojat kalasti koko päivän ja mää nautin Kotahuoristani. Ilta alkoi jo painamaan, kun mulle iski näläkä eikä rantaan oltu nostettu sintin sinttiä joita nuotiolla paistasin. Aattelin lähtä Uljuankioskilta ostaan makkaraa nuotioitavaksi. Pojat ties, että kioski on kymmeneen asti auki illalla. Kellokaan ollu vasta kun yheksän. Mää lähin käveleen ostoksille.
Matkalla kioskille maha alkoi pitään kummallista meteliä. Aattelin ensin että se on nälkä kun kurnii, mutta loppumatkasta olin jo varma että se on paska kun huutaa kiireellistä ulospääsyä. Toivottavasti kioskilla on vessa.
Saavuin kioskille varttia yli yheksän. Isossa lapussa luki; "AVOINNA JOKAPÄIVÄ 22"! Helvetin hyvä homma. Pääsen kohta vessaan ja sitten makkaranostoon.
Nykäisen ovesta. Lukossa? Täh? Katson uudestaan kelloa, 21.15! Pitäis olla auki. Koputan oveen ja kurkin ikkunasta. Ei mitään liikettä havaittavissa. Jospa myyjä on takahuoneessa, eikä kuule. Kiiruhdan lyhyin askelin takaovelle. Jystän nyrkillä takaovea. Mahassa vääntää niin, että kohta rysähtää housuun. Hikikarpalot kihoaa otsaan kun yritän pidättää. Alkaa vituttaan tällainen asiakaspalvelu!
Huomaan takaoven vieressä isot vihreät kumisaappaat. Hetken mielijohteesta päätän kostaa kioskinpitäjälle, kun on sulkenut ovensa ennen aikojaan.
Riisun housuni ja otan toisen saappaan. Puoliseisovassa-asennossa päästän koko mahani sisällön varpusparvena saappaan sisälle... Kylläpä helpotti oloa! Siitäs sait asiakaspalautetta puolisaappaallista perkele! Huomasin, että ei mulla ole mitään, millä pyyhkiä. Onneksi toinen saapas oli sisältä vielä tyhjä. Työnsin käteni saappaaseen ja pyyhin perseeni saappaanvarteen.
Asetan saappaat takaisin omalle paikalleen oven viereen. Siinä sulle asiakaspalautetta!
Kiersin juuri kioskin etupuolelle, kun vastaan tulee nuorimies. Hän tervehtii minua ja kyselee olenko tulossa asioimaan kioskille. Vastaan totuudenmukaisesti, että olin tulossa kioskille ostamaan makkaraa, mutta kioski onkin jo mennyt kiinni. Mies kertoo olevansa kioskinmyyjä, eikä heillä ole muuta vessaa kioskilla kun tuo ulkohuussi parkkipaikan toisella laidalla. Hänen on lukittava kioski käydessään vessassa, koska olutta ja muita elintarvikkeita on kylmäkaapeissa asiakastiloissa.
Nuoriherra ohjaa minut, siis meidät, sisään etuovesta jonka avaa avaimella. ONNEKSI! Ostan kolome pakettia semmosta nuotiolla paistettavaa makkaraa ja kiitän. Lähden aika ripein askelin takaisin kalastamaan.
Empä viitti ihan heti lähtä Uljualle kalstamaan...
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Hoitokoira sairastaa
Kaveri kyseli tossa pariviikkoo aikasemmin, jos voisin ottaa heidän koiransa hoitoon Juhannukseksi, kun lähtevät itse pitkälle automatkalle eteläsuomeen. Lupasinhan mää, ku koira on sellanen vanha ja rauhallinen Isovillakoira. Tiijätte niitä koiria ku näyttelyihin parturoidaan muuten kaljuksi, mutta päähän ja häntätupsuun sekä tassuihin jätetään karvat. Mun mielestä ne näyttää ihan leijonilta näyttelyssä. Nii ja tää koira on jo nii vanha, että postilaatikolla käynti riittää ulkoiluksi.
No niinhän se Juhannusaatonaattona kaveri perheineen ja koirineen seisoi mun ovella. Mää toivotin heidät (koiran) tervetulleeksi. Koira oli mun pyynnöstä trimmattu näyttelykuntoon, ja näyttäis tooosi hyvältä mun rivarikämpän pienellä takapihalla.
On siinä taas naapurit kateellisia. En mää niille kerro, että saan rahaa koiranhoidosta. Ja tämmösenä juhlapyhänä reilusti tuplakorvaus.
Kaverini alkaa sitten siinä ovella kertoon, että koira on vähän kipee. -No miten? Mää utelen??
Koiran anaalirauhaset on turvonneet, eikä se pysty paskoon jos anusta ei rasvata ennen ulos vientiä. Tai ainakin ulisee tuskasta paskoessaan... Ja anaalirauhaset voi revetä paskoessa ja sitten perse vuotaa verta.
Ei jumalauta, pitääkö mun rasvata koiran persettä ennen ulkoilua? Ei muuten onnistu! Ei ainakaan tällä sovitulla hinnalla. Mulla oli itellä joskus peräpukamat niin heikossa hapessa, että paskansin verta. Hoitokeinoksi kertoivat terveyskeskuksessa että piti sormella hieroo käsirasvaa persereikään aamuin illoin ja vielä keskellä päivääkin. Rasva piti levittää sinne "pöllönsilmään" niin syvälle kun sormella ylsi...
Ei saatana, että mun sormella koiranpersiiseen? Ei vittu. Sillon ku mun anaali oli heikkona nii EX-rouva ehotti kesken 69-leikin voitelevansa mun pukamat. Kyllä se nyt siihen tilanteeseen sopi jotenkin, kun rouvan sormet hyvin voideltuina hoiti mun pippakohtaa.
MUTTA ETTÄ KOIRAN PERSIISEEN?
Tää mun kaveri veti taskustaan sellasen rasvatuubin, jossa oli pitkä ohut nokka. Tää rasva on koiran "pöllönsilmävoidetta". Tämä ohut kärki työnnetään anaaliin ennen ulosvientiä ja puristetaan tuubista hieman, silloin reikä on voideltu niin että anaalirauhaset ei kärsi ja koira voi paskoa normaalisti. No tietty mää tyhymä suostuin moisiin hoitoihin ja otin koiran hoitaakseni.
Taisinkin jo tuossa edellisessä tarinassa kertoa, että tuli otettua Juhannuksena hieman väkijuomaa ja käytyä ihan kylänpinnassakin hakemassa kirjoitettavaa. No se siitä.
Pämppäsin Juhannuksen kohtuu railakkaasti koiran kanssa. Kaikki meni hyvin, paitsi Juhannuspäivän aamu. Aamulla heräsin karmean liskojenyön jäljiltä hiestä märkänä. Ensimmäiset havainnot, mua kusettaa, haluan suihkuun ja koira seisoo takapihan ovea vasten vinkuen. Hoitokoirat ensi, ajattelin. Laitoin koiran takapihalleni juoksunaruun, sitten lähdin suihkuun. Kuten miehet yleensä, hoidin kusemisen samalla kun olin suihkussa.
Kesken suihkuttelun havahdun karmeaan ulinaan. Silloin muistan koiranrauhaset ja peräpukamat. Nappaan äkkiä pyyhkeen lanteilleni ja rasvatuubin käteeni. Menen takapihalle. Koira yrittää kivusta huolimatta tunkea paskaa takapihalleni. Paskan on ympäröinyt verinen rihmasto kipeistä rauhasista.
Sen nähdessäni oksennan kaksinkerroin takapihalleni. Oksentaessa pyyhe tippuu lantioltani. En välitä siitä, koska tuskissaan oleva koira on tärkeämpi. Konttaan ilkosillani pyllistelevän ja ulisevan koiran perässä. Lopulta saan koiraa hännästä kiinni ja nostan siitä niin, että takajalat nousee ilmaan. Samalla työnnän rasvaputkilon koiraan. Puristan rasvatuubista kaiken rasvan koiran persiiseen. Silloin koiran suoli alkaa toimimaan jo kauan odotetulla tavalla.
Kuin varpusparvi pyrähtää koiran perseestä kaikki mahdollinen kasvoilleni, vatsalleni ja muihin paikkoihin joita en viitsi erikseen mainita.
Istun siinä nurmikolla ilkosillani yltäpäältä koiranpaskassa. Koira on onnellinen helpottuneesta olostaan ja tulee istumaan syliini kiitollisena. Samalla alan rapsuttelemaan koiran kylkeä. Jos yhtään koiria tunnette, niin rapsutus jostain tietystäkohdasta saa takajalan vipattamaan. Näin kävi nytkin.
Koira istuu alastomassa sylissäni ja nytkyy takajalan tahtiin. Samaan aikaan naapurin kyylämummo tokaisee aidan takaa; -"Vai tämmöstä peliä tänäiltana"! Totean naapurilleni; -"Niinpä niin ja huomenna eri asennosta"!
Kerkesin käydä suihkussa uudestaan pesemässä koiranjätökset pois päältäni, kun ovikello soi. Ovella oli pari konstaappelia. -"Täällä on kuulemma harrastettu seksiä eläinten kanssa"? Mää vastasin rehellisesti; -"Ei oo harrastettu etes ihmisten kanssa." Poliisejakin alko naurattaan. Kyllä ne miekkamiehetkin tietää ton naapurin valittajan.
No niinhän se Juhannusaatonaattona kaveri perheineen ja koirineen seisoi mun ovella. Mää toivotin heidät (koiran) tervetulleeksi. Koira oli mun pyynnöstä trimmattu näyttelykuntoon, ja näyttäis tooosi hyvältä mun rivarikämpän pienellä takapihalla.
On siinä taas naapurit kateellisia. En mää niille kerro, että saan rahaa koiranhoidosta. Ja tämmösenä juhlapyhänä reilusti tuplakorvaus.
Kaverini alkaa sitten siinä ovella kertoon, että koira on vähän kipee. -No miten? Mää utelen??
Koiran anaalirauhaset on turvonneet, eikä se pysty paskoon jos anusta ei rasvata ennen ulos vientiä. Tai ainakin ulisee tuskasta paskoessaan... Ja anaalirauhaset voi revetä paskoessa ja sitten perse vuotaa verta.
Ei jumalauta, pitääkö mun rasvata koiran persettä ennen ulkoilua? Ei muuten onnistu! Ei ainakaan tällä sovitulla hinnalla. Mulla oli itellä joskus peräpukamat niin heikossa hapessa, että paskansin verta. Hoitokeinoksi kertoivat terveyskeskuksessa että piti sormella hieroo käsirasvaa persereikään aamuin illoin ja vielä keskellä päivääkin. Rasva piti levittää sinne "pöllönsilmään" niin syvälle kun sormella ylsi...
Ei saatana, että mun sormella koiranpersiiseen? Ei vittu. Sillon ku mun anaali oli heikkona nii EX-rouva ehotti kesken 69-leikin voitelevansa mun pukamat. Kyllä se nyt siihen tilanteeseen sopi jotenkin, kun rouvan sormet hyvin voideltuina hoiti mun pippakohtaa.
MUTTA ETTÄ KOIRAN PERSIISEEN?
Tää mun kaveri veti taskustaan sellasen rasvatuubin, jossa oli pitkä ohut nokka. Tää rasva on koiran "pöllönsilmävoidetta". Tämä ohut kärki työnnetään anaaliin ennen ulosvientiä ja puristetaan tuubista hieman, silloin reikä on voideltu niin että anaalirauhaset ei kärsi ja koira voi paskoa normaalisti. No tietty mää tyhymä suostuin moisiin hoitoihin ja otin koiran hoitaakseni.
Taisinkin jo tuossa edellisessä tarinassa kertoa, että tuli otettua Juhannuksena hieman väkijuomaa ja käytyä ihan kylänpinnassakin hakemassa kirjoitettavaa. No se siitä.
Pämppäsin Juhannuksen kohtuu railakkaasti koiran kanssa. Kaikki meni hyvin, paitsi Juhannuspäivän aamu. Aamulla heräsin karmean liskojenyön jäljiltä hiestä märkänä. Ensimmäiset havainnot, mua kusettaa, haluan suihkuun ja koira seisoo takapihan ovea vasten vinkuen. Hoitokoirat ensi, ajattelin. Laitoin koiran takapihalleni juoksunaruun, sitten lähdin suihkuun. Kuten miehet yleensä, hoidin kusemisen samalla kun olin suihkussa.
Kesken suihkuttelun havahdun karmeaan ulinaan. Silloin muistan koiranrauhaset ja peräpukamat. Nappaan äkkiä pyyhkeen lanteilleni ja rasvatuubin käteeni. Menen takapihalle. Koira yrittää kivusta huolimatta tunkea paskaa takapihalleni. Paskan on ympäröinyt verinen rihmasto kipeistä rauhasista.
Sen nähdessäni oksennan kaksinkerroin takapihalleni. Oksentaessa pyyhe tippuu lantioltani. En välitä siitä, koska tuskissaan oleva koira on tärkeämpi. Konttaan ilkosillani pyllistelevän ja ulisevan koiran perässä. Lopulta saan koiraa hännästä kiinni ja nostan siitä niin, että takajalat nousee ilmaan. Samalla työnnän rasvaputkilon koiraan. Puristan rasvatuubista kaiken rasvan koiran persiiseen. Silloin koiran suoli alkaa toimimaan jo kauan odotetulla tavalla.
Kuin varpusparvi pyrähtää koiran perseestä kaikki mahdollinen kasvoilleni, vatsalleni ja muihin paikkoihin joita en viitsi erikseen mainita.
Istun siinä nurmikolla ilkosillani yltäpäältä koiranpaskassa. Koira on onnellinen helpottuneesta olostaan ja tulee istumaan syliini kiitollisena. Samalla alan rapsuttelemaan koiran kylkeä. Jos yhtään koiria tunnette, niin rapsutus jostain tietystäkohdasta saa takajalan vipattamaan. Näin kävi nytkin.
Koira istuu alastomassa sylissäni ja nytkyy takajalan tahtiin. Samaan aikaan naapurin kyylämummo tokaisee aidan takaa; -"Vai tämmöstä peliä tänäiltana"! Totean naapurilleni; -"Niinpä niin ja huomenna eri asennosta"!
Kerkesin käydä suihkussa uudestaan pesemässä koiranjätökset pois päältäni, kun ovikello soi. Ovella oli pari konstaappelia. -"Täällä on kuulemma harrastettu seksiä eläinten kanssa"? Mää vastasin rehellisesti; -"Ei oo harrastettu etes ihmisten kanssa." Poliisejakin alko naurattaan. Kyllä ne miekkamiehetkin tietää ton naapurin valittajan.
lauantai 20. kesäkuuta 2015
Juhannus ja Baarireissu
Toi naaras jonka kämpillä majailin vonkas mua baariin. Eihän täälä Kempeleesä o ku Nahka tai Nallela. Nallelasta oon saanu tarpeekseni, enkä halua siellä vierailla.
Siispä Nahkaan. Nahkan ovessa oli lappu, olemme juhannuksena kiinni, käyttäkää Karhunpesää, siis Nallelaa.
No voe viskyjano! Mää halusin Nahkaan.
Käveltiin sitten Nallelaan juomaan parit juhannusoluet.
Nallelassa portsari toivotti tervetulleeksi, kunhan maksamme narikan 3€/nuppi. Mä sanoin heti, että ei oo ku 50€-seteli. Portsari laski hetken vaihtokassaansa ja totesi hänellä olevan riittävästi vaihtorahaa. Sain vaihtorahana 62€
No halpailta ajattelin.
Baaritiskillä oli pari naista töissä, ja joku ulkomaanvahvistus. Nuoremmalta naisista sainkin tilattua pari Lonkeroa. Yritin hieroa tuttavuutta tämän ulkomaalaisen kanssa. Kysyin hänen nimeään? Vastaus oli hyvnkin lyhyt ja ytimekäs... "-Ei kuulu sulle!"
Kysyin häneltä myös Lonkeroa, vastaus lyhyt; "Ei minä myy"
Vittuako tällainen työntekijä tekee elääkseen?
No saatiin juomat ja mua alko vituttaan tää ulkomaanvahvistus käytöksellään. Päätin kostaa asian. Siinä baaritiskillä oli suuri tuuletin henkilökunnan viilennykseksi. Pyysin pillin juomaani. Aina kun tää vinosilmä tuli notkuun baaritiskille työnsin pillin tuulettimeen. Mukava räpätys mun mielestä. Kolmannellakerralla meni vinosilmällä hermot. Hän käski minun lopettaa, mitä mä oon tehnyt? Kysyin ja kätkin pillin taskuuni.
Kohta tuli portsari baaritiskille kyseleen multa onko ongelmia? No määhän heti kerroin, että ei oo. Ainut ongelma on se kun sain 5€ liian vähän takaisin narikkamaksusta. Aikamme keskusteltiin portsarin kanssa narikkamaksusta ja vastarahasta. Portsari oli sitä mieltä, ettei hän laske koskaan väärin. Hyväksyin vastauksen.
Tilattiin viimeset lonkerot ja niitä juodessa kiusasin vielä vinosilmää pillillä ja tuulettimella. Tuopit alkoi olla tyhjät, kun sanoin daamilleni, nyt poistutaan tyylillä. Huomasin baaritiskin vieressä siivouskomeron. Menin komeroon ja kusin moppiämpäriin. Juuri kun olin lopettamassa toimitusta, niin vanhempi tarjoilija syöksyi komeroon.
Sillon lähti Mattilan akan tyhmempipoika niskaperse otteella pihalle. Baaritiskin kohdalla kerkesin nähdä vinosilmän hymyilemässä. Huusin hänelle mennessäni; "voit alkaa moppaan, vesi on vielä lämmintä"
Lupasivat ovella mulle pitkän porttikiellon. Mää odotin ikuista porttaria. No mennään näillä mitä on saatu ja asioidaan Nahkassa. Nahka on kuitenkin heteroitten paikka.
Siispä Nahkaan. Nahkan ovessa oli lappu, olemme juhannuksena kiinni, käyttäkää Karhunpesää, siis Nallelaa.
No voe viskyjano! Mää halusin Nahkaan.
Käveltiin sitten Nallelaan juomaan parit juhannusoluet.
Nallelassa portsari toivotti tervetulleeksi, kunhan maksamme narikan 3€/nuppi. Mä sanoin heti, että ei oo ku 50€-seteli. Portsari laski hetken vaihtokassaansa ja totesi hänellä olevan riittävästi vaihtorahaa. Sain vaihtorahana 62€
No halpailta ajattelin.
Baaritiskillä oli pari naista töissä, ja joku ulkomaanvahvistus. Nuoremmalta naisista sainkin tilattua pari Lonkeroa. Yritin hieroa tuttavuutta tämän ulkomaalaisen kanssa. Kysyin hänen nimeään? Vastaus oli hyvnkin lyhyt ja ytimekäs... "-Ei kuulu sulle!"
Kysyin häneltä myös Lonkeroa, vastaus lyhyt; "Ei minä myy"
Vittuako tällainen työntekijä tekee elääkseen?
No saatiin juomat ja mua alko vituttaan tää ulkomaanvahvistus käytöksellään. Päätin kostaa asian. Siinä baaritiskillä oli suuri tuuletin henkilökunnan viilennykseksi. Pyysin pillin juomaani. Aina kun tää vinosilmä tuli notkuun baaritiskille työnsin pillin tuulettimeen. Mukava räpätys mun mielestä. Kolmannellakerralla meni vinosilmällä hermot. Hän käski minun lopettaa, mitä mä oon tehnyt? Kysyin ja kätkin pillin taskuuni.
Kohta tuli portsari baaritiskille kyseleen multa onko ongelmia? No määhän heti kerroin, että ei oo. Ainut ongelma on se kun sain 5€ liian vähän takaisin narikkamaksusta. Aikamme keskusteltiin portsarin kanssa narikkamaksusta ja vastarahasta. Portsari oli sitä mieltä, ettei hän laske koskaan väärin. Hyväksyin vastauksen.
Tilattiin viimeset lonkerot ja niitä juodessa kiusasin vielä vinosilmää pillillä ja tuulettimella. Tuopit alkoi olla tyhjät, kun sanoin daamilleni, nyt poistutaan tyylillä. Huomasin baaritiskin vieressä siivouskomeron. Menin komeroon ja kusin moppiämpäriin. Juuri kun olin lopettamassa toimitusta, niin vanhempi tarjoilija syöksyi komeroon.
Sillon lähti Mattilan akan tyhmempipoika niskaperse otteella pihalle. Baaritiskin kohdalla kerkesin nähdä vinosilmän hymyilemässä. Huusin hänelle mennessäni; "voit alkaa moppaan, vesi on vielä lämmintä"
Lupasivat ovella mulle pitkän porttikiellon. Mää odotin ikuista porttaria. No mennään näillä mitä on saatu ja asioidaan Nahkassa. Nahka on kuitenkin heteroitten paikka.
torstai 18. kesäkuuta 2015
Oli mulla Metsästyskoira
Sillon aikoinaan kun elin vielä parisuhteessa ja lapsiakin oli, niin ajateltiin vaimon kanssa hommata lihaa pöytään sillain entivanhasilla konsteilla. Siis metsästämällä.
Niinpä mää hommasin metästyskoiran. Rodunkin voisin kertoa, mutta kun en halua mainostaa tuotteita jotka eivät maksa sponsorirahoja, jätän rodun kertomatta. Sanotaan rodusta vaikka näin; siinä on kaksi olutmerkkiä ja koira peräkkäin ja "n" on kaljojen välissä.
Oli se mahtava vainukoira. Ulos kun vein, niin haisteli kokoajan pihasta jälkiä. Kun toin takaisin sisälle, niin sitten vasta kusi ja paskoi. Vaimo ei oikein tykännyt tästä luonteenpiirteestä. Mää sitä selitin, että kuuluu rodun ominaisuuksiin ja oppii sitten kun ollaan viikko metsässä koiran kanssa jahdissa. Pakkohan sen on siellä oppia. Eikait koirakaan voi viikkoa pidättää?
Oli sillä mahtava haukku. Ihan jo pentuna haukku meidän lasten lemmikkikanin ruikkupaskalle yhdessä päivässä. Kani piti siirtää olohuoneesta lastenkamariin ja sulkea ovi, että alko taas tuleen kuivia papanoita, niin ja kuuli televisiosta edes uutiset. Haukku se muutenkin. Kaikki linnut ja oravat pihalla, sekä naapurit omilla pihoillaan. No eipä mun tarvinu naapureita haukkua, kun koira hoiti homman.
Oli sillä mahoton ajovimma. Puolenvuoden ikäsenä alettiin harjotteleen pihalla irtioloa. Eihän sitä metästysreissulla voi kokoaikaa talutushihnassa pitää. Ensimmäisellä harjotuskerralla koira huomas naapurin kissan. Sillon alko takaa-ajo. Kissa löyty seuraavana päivänä lähimetsästä yhden männyn latvasta. Meille soitettiin parinpäivän päästä löytöeläinkodista. Oli se onni, että laitettiin pantaan puhelinnumero. Mitähän se koira oli jahdannut sitten kun kissa oli noussut sinne puuhun? Ehkä oli haistanut karhun tai edes hirven siitä lähimaastosta.
Oli se voimakas koira. Vuoden ikäsenä koira veti niin kovaa, ettei rouva sille enää pärjännyt. Kerrankin olivat olleet takapihalla haistelemassa vainuja ihan talutushihnassa, kun postipoika oli kurvannut etupihalle autollaan, sillon koira päätti lähtee katsoon vierasta... Toisaalta rouvan oma vika, mitäs oli tilannu postimyynnistä kotiinkuljetuksella? No koirahan tietty vetäs rouvan nurin nurmikolle ja paineli etupihalle täyttä munaravia, rouva kaksinkäsin kiinni talutushihnassa ja kyljellään maaten.
Nurmikko-osuus oli vielä lastenleikkiä. Vaan kun tää posteljooni säikähti rähisevää ja kohti tulevaa koiraa niin että lähti juokseen pitkin tietä karkuun. Mun koira ja rouva menivät sepelipihan yli asfalttitielle. Sillon rouva päästi hihnasta irti.
Ois se postipoika voinu kilipajuoksun voittaa koiran kans, jos rouva ois ollu ankkurina koiralle, vaan ei sitte enää ku koira oli irti.
Rouva selvis mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla, posteljooni tarvi 12-tikkiä perseeseensä.
Rouva alko saamaan tarpeekseen sisälle paskovasta ja kusevasta "Hirviöstä", kuten hän sitä nimitti. Mulle vaan "Jahtikaveri".
Mää sitten päätin osallistua tällaseen metsästäjäntutkintoon, että päästäis koiran kans jahtiin. Heleppo koe. Eka kysymys oli, milloin ei saa metsästää? -No esimerkiksi silloin kun ollaan kaupungissa. Kuulemma väärä vastaus. Niillä elukoilla on joku rauhotusaika? Ei meijän koiralla ainakaan, se jahtaa aina ku pääsee pihalle ja irti. Seuraava kysymys olikin kuvakysymys, minkäikäinen eläin? No heti tunsin että hirvi on kuvassa, ja veikkasin iäksi 7-vuotissynttäreitä kun on oikeen kuva otettu. Väärin meni taas, on kuulemma joku ylivuotinenvasa kuvassa. No tommoset yli-ikäset pitäis tappaa ensimmäisenä, ettei rotu pilaannu!
Loput kysymykset oli tosi helppoja. Määritä laji? Sitten pelkkiä lentävien lintujen kuvia. Mää kirijotin joka ruutuun "lintu" tai "3-lintua". Taas meni vastaukset koiranpersiiseen. Mää mittää lintulajeja tunne. Ei tullu metästyskorttia ei, eikä sitämyötä asseenkantoluppaakaan.
Rouva oli jo viemässä koiraa lopetuspiikille, vaan mää sain ylipuhuttua, lupasin enskesänä hommata sen metästyskortin. Talavi meniki hyvin, paitsi että koira alako ennen joulua paskoon sohovalle.
Uutenavuotena aatteli opettaa koiraa metästysääniin, niinko pammauksiin ja muuhu rätinään. Laitoin koiran hihinasta kiinni mun polkupyörään, joka on lukittuna vaijerilukolla meijän pyörätelineeseen. Siinä voi koira katella rakettienräiskettä meijän kans ja kuulee sen paukkeen samalla. Eipä sitte metästysreissulla pelekää asseitten pauketta.
Ensimmäisen raketin sytytin ja juoksin kauemmas kattomaan nousukiitoa. Nii tää koira luuli, että kysseessä on joku uus leikki tyyliin nouda ja tuo. Koira juoksi raketin luokse, perässään mun pyörä, josta roikkui pyöräteline, josta roikkuin neljä muuta pyörää perässä...
Onneksi koira otti hampaisiinsa rakettiosan, eikä nousutikkua. Nousutikussahan kaikki tulikipinät raketista olisi suihkunnut koiran kuonoon.
Oli siinä varmasti naapureilla katsottavaa, kun koira juoksee meitä kohti, ja me juostaan koiraa karkuun. Mää koppasin vielä nuorimman lapsista syliini, kun juostiin takapihalle umpihankeen karkuun koiraa, jonka hampaitten välistä suihkuaa raketin tulisuihku suoraan talon seinään. Koiran perässä tietty seuraa mun polkupyörä, pyöräteline ja vielä toisen lapsen pyörä, joka sekin oli lukittu pyörätelineeseen.
Kun raketti räjähtää koiran hampaissa, niin kaikki pysähtyy hetkeksi. Niin uudenvuodenraketit eivät räjähdä kuten dynamiitti repien kaiken paikoiltaan, vaan raketin toisestapäästä lensi värikkäitä tulikipinöitä kovan pamauksen saattelemina pitkin naapurin pihaa. Koirakin hämmästyi, vaan ei löysännyt rakettia hampaistaan. On siinä mulla jahtikaveri.
Kohta naapurin pihalta tulee mies meidän pihalle. Hän kertoo olevansa jonkun hirviporukan johtaja ja haluaisi ostaa näin rohkean metsästyskoiran itselleen jahtikaveriksi. Rouvahan sanoi heti, että; "vie mennessäsi", minä siihen lisäsin; "kunhan hinnasta sovitaan".
Niin vaihtui metsästysharrastus käteiseen rahaan ja Jahtikaveri pääsi tositoimiin. On kaveri oppinut tekeen tarpeensakkin ulos, tosin vaati se kahdenviikon jahtireissun...
P.S. Jos se koirarotu on vielä epäselvä niin; KARJALAnKARHUkoira
Niinpä mää hommasin metästyskoiran. Rodunkin voisin kertoa, mutta kun en halua mainostaa tuotteita jotka eivät maksa sponsorirahoja, jätän rodun kertomatta. Sanotaan rodusta vaikka näin; siinä on kaksi olutmerkkiä ja koira peräkkäin ja "n" on kaljojen välissä.
Oli se mahtava vainukoira. Ulos kun vein, niin haisteli kokoajan pihasta jälkiä. Kun toin takaisin sisälle, niin sitten vasta kusi ja paskoi. Vaimo ei oikein tykännyt tästä luonteenpiirteestä. Mää sitä selitin, että kuuluu rodun ominaisuuksiin ja oppii sitten kun ollaan viikko metsässä koiran kanssa jahdissa. Pakkohan sen on siellä oppia. Eikait koirakaan voi viikkoa pidättää?
Oli sillä mahtava haukku. Ihan jo pentuna haukku meidän lasten lemmikkikanin ruikkupaskalle yhdessä päivässä. Kani piti siirtää olohuoneesta lastenkamariin ja sulkea ovi, että alko taas tuleen kuivia papanoita, niin ja kuuli televisiosta edes uutiset. Haukku se muutenkin. Kaikki linnut ja oravat pihalla, sekä naapurit omilla pihoillaan. No eipä mun tarvinu naapureita haukkua, kun koira hoiti homman.
Oli sillä mahoton ajovimma. Puolenvuoden ikäsenä alettiin harjotteleen pihalla irtioloa. Eihän sitä metästysreissulla voi kokoaikaa talutushihnassa pitää. Ensimmäisellä harjotuskerralla koira huomas naapurin kissan. Sillon alko takaa-ajo. Kissa löyty seuraavana päivänä lähimetsästä yhden männyn latvasta. Meille soitettiin parinpäivän päästä löytöeläinkodista. Oli se onni, että laitettiin pantaan puhelinnumero. Mitähän se koira oli jahdannut sitten kun kissa oli noussut sinne puuhun? Ehkä oli haistanut karhun tai edes hirven siitä lähimaastosta.
Oli se voimakas koira. Vuoden ikäsenä koira veti niin kovaa, ettei rouva sille enää pärjännyt. Kerrankin olivat olleet takapihalla haistelemassa vainuja ihan talutushihnassa, kun postipoika oli kurvannut etupihalle autollaan, sillon koira päätti lähtee katsoon vierasta... Toisaalta rouvan oma vika, mitäs oli tilannu postimyynnistä kotiinkuljetuksella? No koirahan tietty vetäs rouvan nurin nurmikolle ja paineli etupihalle täyttä munaravia, rouva kaksinkäsin kiinni talutushihnassa ja kyljellään maaten.
Nurmikko-osuus oli vielä lastenleikkiä. Vaan kun tää posteljooni säikähti rähisevää ja kohti tulevaa koiraa niin että lähti juokseen pitkin tietä karkuun. Mun koira ja rouva menivät sepelipihan yli asfalttitielle. Sillon rouva päästi hihnasta irti.
Ois se postipoika voinu kilipajuoksun voittaa koiran kans, jos rouva ois ollu ankkurina koiralle, vaan ei sitte enää ku koira oli irti.
Rouva selvis mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla, posteljooni tarvi 12-tikkiä perseeseensä.
Rouva alko saamaan tarpeekseen sisälle paskovasta ja kusevasta "Hirviöstä", kuten hän sitä nimitti. Mulle vaan "Jahtikaveri".
Mää sitten päätin osallistua tällaseen metsästäjäntutkintoon, että päästäis koiran kans jahtiin. Heleppo koe. Eka kysymys oli, milloin ei saa metsästää? -No esimerkiksi silloin kun ollaan kaupungissa. Kuulemma väärä vastaus. Niillä elukoilla on joku rauhotusaika? Ei meijän koiralla ainakaan, se jahtaa aina ku pääsee pihalle ja irti. Seuraava kysymys olikin kuvakysymys, minkäikäinen eläin? No heti tunsin että hirvi on kuvassa, ja veikkasin iäksi 7-vuotissynttäreitä kun on oikeen kuva otettu. Väärin meni taas, on kuulemma joku ylivuotinenvasa kuvassa. No tommoset yli-ikäset pitäis tappaa ensimmäisenä, ettei rotu pilaannu!
Loput kysymykset oli tosi helppoja. Määritä laji? Sitten pelkkiä lentävien lintujen kuvia. Mää kirijotin joka ruutuun "lintu" tai "3-lintua". Taas meni vastaukset koiranpersiiseen. Mää mittää lintulajeja tunne. Ei tullu metästyskorttia ei, eikä sitämyötä asseenkantoluppaakaan.
Rouva oli jo viemässä koiraa lopetuspiikille, vaan mää sain ylipuhuttua, lupasin enskesänä hommata sen metästyskortin. Talavi meniki hyvin, paitsi että koira alako ennen joulua paskoon sohovalle.
Uutenavuotena aatteli opettaa koiraa metästysääniin, niinko pammauksiin ja muuhu rätinään. Laitoin koiran hihinasta kiinni mun polkupyörään, joka on lukittuna vaijerilukolla meijän pyörätelineeseen. Siinä voi koira katella rakettienräiskettä meijän kans ja kuulee sen paukkeen samalla. Eipä sitte metästysreissulla pelekää asseitten pauketta.
Ensimmäisen raketin sytytin ja juoksin kauemmas kattomaan nousukiitoa. Nii tää koira luuli, että kysseessä on joku uus leikki tyyliin nouda ja tuo. Koira juoksi raketin luokse, perässään mun pyörä, josta roikkui pyöräteline, josta roikkuin neljä muuta pyörää perässä...
Onneksi koira otti hampaisiinsa rakettiosan, eikä nousutikkua. Nousutikussahan kaikki tulikipinät raketista olisi suihkunnut koiran kuonoon.
Oli siinä varmasti naapureilla katsottavaa, kun koira juoksee meitä kohti, ja me juostaan koiraa karkuun. Mää koppasin vielä nuorimman lapsista syliini, kun juostiin takapihalle umpihankeen karkuun koiraa, jonka hampaitten välistä suihkuaa raketin tulisuihku suoraan talon seinään. Koiran perässä tietty seuraa mun polkupyörä, pyöräteline ja vielä toisen lapsen pyörä, joka sekin oli lukittu pyörätelineeseen.
Kun raketti räjähtää koiran hampaissa, niin kaikki pysähtyy hetkeksi. Niin uudenvuodenraketit eivät räjähdä kuten dynamiitti repien kaiken paikoiltaan, vaan raketin toisestapäästä lensi värikkäitä tulikipinöitä kovan pamauksen saattelemina pitkin naapurin pihaa. Koirakin hämmästyi, vaan ei löysännyt rakettia hampaistaan. On siinä mulla jahtikaveri.
Kohta naapurin pihalta tulee mies meidän pihalle. Hän kertoo olevansa jonkun hirviporukan johtaja ja haluaisi ostaa näin rohkean metsästyskoiran itselleen jahtikaveriksi. Rouvahan sanoi heti, että; "vie mennessäsi", minä siihen lisäsin; "kunhan hinnasta sovitaan".
Niin vaihtui metsästysharrastus käteiseen rahaan ja Jahtikaveri pääsi tositoimiin. On kaveri oppinut tekeen tarpeensakkin ulos, tosin vaati se kahdenviikon jahtireissun...
P.S. Jos se koirarotu on vielä epäselvä niin; KARJALAnKARHUkoira
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Oon tuossa miettiny ku on ollu aikaa, eikä muuta tekemistä, niin näitä maaliman kummallisuuksia...
Joo mua on ihmetyttänyt tällanen asia. Kun maanviljelijä menee pellolle traktorillaan karhittemaan peltoaan, niin lokkeja ilmestyy traktorin perään pellolle. Tietääkseni lokit syö kaloja? Mitä ihmettä lokit etsivät kuivaltamaalta?
No sitten mää tajusin, että lokit etsii kastematoja! Ai miksikö? No tietysti lokit on menossa kalalle, ja tarvivat syöttejä!
Niin kun madoista tuli puhetta, ihmetellään niitä vielä lisää. Tässä Isossasatukirjassa, jonka oppien mukaan jotkut myös elävät, kerrotaan laivanvarustaja Nooasta. Nooa rakensi luxuspaatin eläimille vedenpaisumuksen edellä, kun sai varman vihjeen yläkerrasta. No Nooahan otti paattiinsa vain kaksi eläintä kutakin lajia. Millä perusteella valittiin nämä kaksi? Tietysti uros ja naaras, mutta mikä uros ja mikä naaras? No antaa olla, madoista piti puhua...
Niin kun muistelen biologiantunteja ala-asteella, niin kastemadot on kaksineuvoisia, siis pystyvät lisääntymään yksin. Miksi Nooa otti arkkiinsa kasi kastematoa? Eikö siellä veneessä ollut muutenkin ahdasta ja ylipainoa pitäisi välttää?
Toisaalta matoja olis saanut olla enemmänkin. Vedepaisumuksessa luulisi kalojen nauttivan ja lisääntyvän? Elikkäs ruokaa olis tarjolla onkimiehelle reelingin toisella puolella.
Tietysti nämä madot tarvivat oikeanlaista ravintoa lisääntyäkseen. Madothan syövät paskaa, ja luultavasti tällä risteilyllä riitti paskaa useammallekkin madolle syötäväksi.
Norsut ja elefantit syövät kasviksia satoja kiloja päivässä, mistä Nooa hommasi niille ruuat? Toisaalta nämä nisäkkäät paskantavat sata kiloa päivässä, niin kastemadoilla oli leppoisat oltavat. Varmaan madot söi paskasta vain parhaat palat, ja jättivät pahanmakuisen paskan syömättä. On siinä ollut madoilla kissanpäivät.
Mietippä omalle kohdalle. Jos joutuisit elämään kermavaahdossa. Ja söisit kermavaahtoon itsellesi pienen yksiön? Jos kermavaahdon seassa olisi perunamuusia? Söisitkö perunamuusin, vai jättäisitkö sen huonekalujen tekemiseen?
No tämä tällä kertaa täältä tähän!
Joo mua on ihmetyttänyt tällanen asia. Kun maanviljelijä menee pellolle traktorillaan karhittemaan peltoaan, niin lokkeja ilmestyy traktorin perään pellolle. Tietääkseni lokit syö kaloja? Mitä ihmettä lokit etsivät kuivaltamaalta?
No sitten mää tajusin, että lokit etsii kastematoja! Ai miksikö? No tietysti lokit on menossa kalalle, ja tarvivat syöttejä!
Niin kun madoista tuli puhetta, ihmetellään niitä vielä lisää. Tässä Isossasatukirjassa, jonka oppien mukaan jotkut myös elävät, kerrotaan laivanvarustaja Nooasta. Nooa rakensi luxuspaatin eläimille vedenpaisumuksen edellä, kun sai varman vihjeen yläkerrasta. No Nooahan otti paattiinsa vain kaksi eläintä kutakin lajia. Millä perusteella valittiin nämä kaksi? Tietysti uros ja naaras, mutta mikä uros ja mikä naaras? No antaa olla, madoista piti puhua...
Niin kun muistelen biologiantunteja ala-asteella, niin kastemadot on kaksineuvoisia, siis pystyvät lisääntymään yksin. Miksi Nooa otti arkkiinsa kasi kastematoa? Eikö siellä veneessä ollut muutenkin ahdasta ja ylipainoa pitäisi välttää?
Toisaalta matoja olis saanut olla enemmänkin. Vedepaisumuksessa luulisi kalojen nauttivan ja lisääntyvän? Elikkäs ruokaa olis tarjolla onkimiehelle reelingin toisella puolella.
Tietysti nämä madot tarvivat oikeanlaista ravintoa lisääntyäkseen. Madothan syövät paskaa, ja luultavasti tällä risteilyllä riitti paskaa useammallekkin madolle syötäväksi.
Norsut ja elefantit syövät kasviksia satoja kiloja päivässä, mistä Nooa hommasi niille ruuat? Toisaalta nämä nisäkkäät paskantavat sata kiloa päivässä, niin kastemadoilla oli leppoisat oltavat. Varmaan madot söi paskasta vain parhaat palat, ja jättivät pahanmakuisen paskan syömättä. On siinä ollut madoilla kissanpäivät.
Mietippä omalle kohdalle. Jos joutuisit elämään kermavaahdossa. Ja söisit kermavaahtoon itsellesi pienen yksiön? Jos kermavaahdon seassa olisi perunamuusia? Söisitkö perunamuusin, vai jättäisitkö sen huonekalujen tekemiseen?
No tämä tällä kertaa täältä tähän!
torstai 11. kesäkuuta 2015
Rahtari juttuja
Halluisin kertua teile yhestä rekkafirmasta, vaan ku en mainosta näillä sivvuilla ilimatteeksi nii puhutaan iliman firman nimiä.
Tässä firmassa tuli tämä sukupolvenvaihdos ajankohtaseksi ja vanhaisäntä jäi oloneuvokseksi, nuori-isäntä, elikkäs vanhanisännän poika astui johtajaksi.
Nuori-isäntä oli urheilumiehiä ja halus myös työntekijöiden löytävän urheilullisen elämäntavan.
Tämä uusisäntä määräs enstöikseen, ettei hänen autoissaan saa tupakoida! Isäntä kävi oikeen haistelemassa pihaan tulleita autoja, haiseeko ne röökille. Uhkauksia sateli ihan irtisanomisia myöten kuljettajille joiden autoissa oli polteltu.
Kuskit oli aivan ihmeissään moisesta komennosta.
Eihän siinä auttanut muu kuin olla tupakoimatta firman autoissa, tai saada potkut.
No pojat yritti tehdä työnsä tupakoimatta. Tupakintuskissaan imeskelivät Sisu-pastilleja, sekä muita väkeviä "karamelleja", ettei tulisi potkuja.
Sisuaskissa varoitetaankin mahaan kertyvistä kaasu-ongelmista runsaan käytön yhteydessä. Ja sitä tapahtuu myös muilla "pastilleilla"!
Tämä firma saikin pian lisänimen "Torvisoittokunta" , kun heidän kuljettajansa tuli tauolle yleiselle taukopaikalle. Vessasta kuului peräaukonpörinää ja kusilaarinlorinaa samaanaikaan.
Oon muutaman firman kuskin kanssa puheväleissä ja sieltä kuulin tarinan. Uuspomo oli tullut tarkistuskäynnille yhteen autoon. Ohjaamo oli haissut niin PASKAlle, että pomo oli oksentanut.
Jokainen tyylillään, mutta minä ajaisin mieluimmin autolla joka haisee röökille, kun autolla joka haisee suolikaasulle...
Tässä firmassa tuli tämä sukupolvenvaihdos ajankohtaseksi ja vanhaisäntä jäi oloneuvokseksi, nuori-isäntä, elikkäs vanhanisännän poika astui johtajaksi.
Nuori-isäntä oli urheilumiehiä ja halus myös työntekijöiden löytävän urheilullisen elämäntavan.
Tämä uusisäntä määräs enstöikseen, ettei hänen autoissaan saa tupakoida! Isäntä kävi oikeen haistelemassa pihaan tulleita autoja, haiseeko ne röökille. Uhkauksia sateli ihan irtisanomisia myöten kuljettajille joiden autoissa oli polteltu.
Kuskit oli aivan ihmeissään moisesta komennosta.
Eihän siinä auttanut muu kuin olla tupakoimatta firman autoissa, tai saada potkut.
No pojat yritti tehdä työnsä tupakoimatta. Tupakintuskissaan imeskelivät Sisu-pastilleja, sekä muita väkeviä "karamelleja", ettei tulisi potkuja.
Sisuaskissa varoitetaankin mahaan kertyvistä kaasu-ongelmista runsaan käytön yhteydessä. Ja sitä tapahtuu myös muilla "pastilleilla"!
Tämä firma saikin pian lisänimen "Torvisoittokunta" , kun heidän kuljettajansa tuli tauolle yleiselle taukopaikalle. Vessasta kuului peräaukonpörinää ja kusilaarinlorinaa samaanaikaan.
Oon muutaman firman kuskin kanssa puheväleissä ja sieltä kuulin tarinan. Uuspomo oli tullut tarkistuskäynnille yhteen autoon. Ohjaamo oli haissut niin PASKAlle, että pomo oli oksentanut.
Jokainen tyylillään, mutta minä ajaisin mieluimmin autolla joka haisee röökille, kun autolla joka haisee suolikaasulle...
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Naapurin ongelma on myös minun ongelma
Kesäkuu ja auringonpaiste saa oluen maistumaan vapaapäivänä.
Istuin tuossa omalla terassillani nauttien alkukesänauringosta uudessa rivitaloyhtiössä, kun huomasin naapurin ajelevan autolla pitkin pyörätietä traileri ja moottorivene perässään. Seurailin toimintaa kaikessa rauhassa ja nautin janojuomaa.
Ilmeisesti naapurin tarkoitus oli viedä moottorivene huollettavaksi omalle takapihalleen. Muuten hyvä idea, mutta peruutustaidoissa tai oman pihan tunnistamisessa olisi toivomisen varaa. Naapuri alkoi peruuttamaan venekärryä pyörätieltä kohti pensasaitaa. Hienosti se kärry tulikin läpi tuollaisen matalan ruusuaidan, paitsi minun pihalleni.
Istuin kaikessa rauhassa terassillani naukkaillen olutta.
Naapuri alkoi irrotella sidontaliinoja veneen ympäriltä, minä katselin. Naapuri irrotti auton peräkärrystä, siis katkaisi yhdistelmän, kuten me ammattilaiset sanomme. Sitten hän kaivoi farmariautonsa peräkontista ison muovisen tynnyrin, jonka asetti veneen perämoottorin alle, niin että potkuri ja melkein koko perämoottori mahtui tynnyriin. Siis tynnyrissä ei ollut toista kantta. Sitten hän kaivoi peräkontista ison vyyhdin puutarhaletkua. Juuri kun naapurini käveli minun seinässä olevalle vesihanalle letku kädessään, niin minä kysyin klssisen kysymyksen; -"mitä jäbä duunaa?"
Naapurini meni aivan tolaltaan. Juoksi hetken minun pihalla edestakas ja hyppäsi sitten lauta-aidan yli omalle puolelleen juoksi siellä hetken ja tuli peräkärryn tekemästä aukosta takaisin minun pihalle, noitui kuin turjanlappalainen; -S**t*n*n P*rk*l**n Vi**u! Tuli sitten peruutettua vahingossa väärälle pihalle...
No sattuuhan sitä. Mää sanoin; -"jotta yritäppä uudelleen, jos osuis omalle pihalle"! Naapuri nosti venetrailerin takaisin autonsa vetokoukkuun ja lähti ajamaan. Muuten hyvä ratkaisu, vaan ei muistanut kiinnittää venettä kärryyn ja käänsi veturin liian aikaisin pyörätien suuntaisesti. Kärry kahlasi uutta uraa pensasaitaani ja sai veneen liukumaan peräkärryssä. Kuten varmaan jo arvaattekin, vene tipahi kärrystä aidan päälle, puolet minun pihalla ja puolet pyörätiellä.
Naapuri nousi autostaan kiroillen vielä enemmän kun edellisellä kerralla, enkä kehtaa niitä sanoja tähän kirjoittaa edes sensuroituna.
Aikansa hän teutaroi venettään takaisin kärryyn, vaan kun ei se onnistunut, niin pyysi minua avuksi talkoisiin. Katsoin kelloa ja totesin saunan olevan jo kuuma, siis minä lähden saunaan, siirrellään sitten sitä venettä....
...Tulin saunasta välijäähytupakille, niin vene oli häipynyt pihastani. Vain reikä pensasaidassa on muistona vierailusta. Lähden takaisin saunaan.
Saunan jälkeen tulin takaisin terassilleni. Naapurista kuului kummallisia kirosanoja, kuten; äitih*oran k*rpä, isäkilin vi**u ja kissannuolemat koiran pa**it... Kyllä mulla otti niin sydämestä, että päätin ojentaa auttavan käteni naapurille.
Meninkin siihen aidalle kysymään mikä on hätänä? Naapuri selitti ongelmansa: -"huomenna on iso vetouistelukilpailu Olujärvellä, vaan hänen perämoottori ei käy!" Ehdotin naapuriapuna, että tulisin nykimään moottorin käynnistysnarua ja naapuri voisi säätää kaasutinta, jotta saisimme moottorin käyntikuntoon. Se sopi naapurille.
Yritin sitten hypätä sen lauta-aidan yli, kuten naapurini oli tehnyt parituntia sitten. Eihän se onnistunut! Lauta-aita otti tiukan otteen kietaisupyyhkeestäni ja tipahdin selälleni aidan toisellepuolelle. Makasin hetken alasti mustalla mullalla ja yritin saada happea, kun naapurini huomautti että makaan heidän salattipenkissä! Nousin ylös ja huomasin allani taittuneeksi ja kuolemaan tuomituksi ainakin 7-salatintainta.
No mitäs pienistä. Mää hyppään munasillaan veneeseen joka on taas trailerilla ja alan nykimään käynnistysnarusta, naapuri sätää kaasutinta ja yrittää saada koneen jäämään käyntiin.
Samalla naapurinrouva astelee paikalle sättimään miestään ja miehen harrastuksia, sieltä sitä vasta uusia kirosanoja oppikin...
Mää siinä yritän keventää tunnelmaa pienellä vitsillä, kerroin; -"mulla oli viimekesänä sama käyntiinlähtöongelma soutuveneessä. Yritin ensin potkimalla käynnistää, vaan ei onnistunut, niin sitten huomasin, että voitelussa on vikaa. Voitelinkin muutamalla oluella mototoria ja sitten taas soudeltiin."
Siitäkö se naapurinrouva kimpaantui ja otti työkalupakista ison jakoavaimen ja heitti sillä mua. Onneksi sain väistettyä, vaan lähdin määkin veneeltä aika vilikkaasti omalle puolelle. En yrittänyt aidan yli, vaan juoksin pensasaidoissa olevien reikien kautta. Siinä mentiin vanhan laulun sanoin; " Se oli viuhahdus, juostessa paljaspylly hylly, se oli viuhahdus!" Huusin vielä mennessäni herra naapurille; -"heitä mun pyyhe tällepuolelle, kunhan tilanne rauhottuu...
No ei oo vissiin vielä tilanne rauhoittunut, pyyhe on vielä naapurinpuolella ja rouva istuu sen päällä terassillaan aina vapaapäivinä...
Istuin tuossa omalla terassillani nauttien alkukesänauringosta uudessa rivitaloyhtiössä, kun huomasin naapurin ajelevan autolla pitkin pyörätietä traileri ja moottorivene perässään. Seurailin toimintaa kaikessa rauhassa ja nautin janojuomaa.
Ilmeisesti naapurin tarkoitus oli viedä moottorivene huollettavaksi omalle takapihalleen. Muuten hyvä idea, mutta peruutustaidoissa tai oman pihan tunnistamisessa olisi toivomisen varaa. Naapuri alkoi peruuttamaan venekärryä pyörätieltä kohti pensasaitaa. Hienosti se kärry tulikin läpi tuollaisen matalan ruusuaidan, paitsi minun pihalleni.
Istuin kaikessa rauhassa terassillani naukkaillen olutta.
Naapuri alkoi irrotella sidontaliinoja veneen ympäriltä, minä katselin. Naapuri irrotti auton peräkärrystä, siis katkaisi yhdistelmän, kuten me ammattilaiset sanomme. Sitten hän kaivoi farmariautonsa peräkontista ison muovisen tynnyrin, jonka asetti veneen perämoottorin alle, niin että potkuri ja melkein koko perämoottori mahtui tynnyriin. Siis tynnyrissä ei ollut toista kantta. Sitten hän kaivoi peräkontista ison vyyhdin puutarhaletkua. Juuri kun naapurini käveli minun seinässä olevalle vesihanalle letku kädessään, niin minä kysyin klssisen kysymyksen; -"mitä jäbä duunaa?"
Naapurini meni aivan tolaltaan. Juoksi hetken minun pihalla edestakas ja hyppäsi sitten lauta-aidan yli omalle puolelleen juoksi siellä hetken ja tuli peräkärryn tekemästä aukosta takaisin minun pihalle, noitui kuin turjanlappalainen; -S**t*n*n P*rk*l**n Vi**u! Tuli sitten peruutettua vahingossa väärälle pihalle...
No sattuuhan sitä. Mää sanoin; -"jotta yritäppä uudelleen, jos osuis omalle pihalle"! Naapuri nosti venetrailerin takaisin autonsa vetokoukkuun ja lähti ajamaan. Muuten hyvä ratkaisu, vaan ei muistanut kiinnittää venettä kärryyn ja käänsi veturin liian aikaisin pyörätien suuntaisesti. Kärry kahlasi uutta uraa pensasaitaani ja sai veneen liukumaan peräkärryssä. Kuten varmaan jo arvaattekin, vene tipahi kärrystä aidan päälle, puolet minun pihalla ja puolet pyörätiellä.
Naapuri nousi autostaan kiroillen vielä enemmän kun edellisellä kerralla, enkä kehtaa niitä sanoja tähän kirjoittaa edes sensuroituna.
Aikansa hän teutaroi venettään takaisin kärryyn, vaan kun ei se onnistunut, niin pyysi minua avuksi talkoisiin. Katsoin kelloa ja totesin saunan olevan jo kuuma, siis minä lähden saunaan, siirrellään sitten sitä venettä....
...Tulin saunasta välijäähytupakille, niin vene oli häipynyt pihastani. Vain reikä pensasaidassa on muistona vierailusta. Lähden takaisin saunaan.
Saunan jälkeen tulin takaisin terassilleni. Naapurista kuului kummallisia kirosanoja, kuten; äitih*oran k*rpä, isäkilin vi**u ja kissannuolemat koiran pa**it... Kyllä mulla otti niin sydämestä, että päätin ojentaa auttavan käteni naapurille.
Meninkin siihen aidalle kysymään mikä on hätänä? Naapuri selitti ongelmansa: -"huomenna on iso vetouistelukilpailu Olujärvellä, vaan hänen perämoottori ei käy!" Ehdotin naapuriapuna, että tulisin nykimään moottorin käynnistysnarua ja naapuri voisi säätää kaasutinta, jotta saisimme moottorin käyntikuntoon. Se sopi naapurille.
Yritin sitten hypätä sen lauta-aidan yli, kuten naapurini oli tehnyt parituntia sitten. Eihän se onnistunut! Lauta-aita otti tiukan otteen kietaisupyyhkeestäni ja tipahdin selälleni aidan toisellepuolelle. Makasin hetken alasti mustalla mullalla ja yritin saada happea, kun naapurini huomautti että makaan heidän salattipenkissä! Nousin ylös ja huomasin allani taittuneeksi ja kuolemaan tuomituksi ainakin 7-salatintainta.
No mitäs pienistä. Mää hyppään munasillaan veneeseen joka on taas trailerilla ja alan nykimään käynnistysnarusta, naapuri sätää kaasutinta ja yrittää saada koneen jäämään käyntiin.
Samalla naapurinrouva astelee paikalle sättimään miestään ja miehen harrastuksia, sieltä sitä vasta uusia kirosanoja oppikin...
Mää siinä yritän keventää tunnelmaa pienellä vitsillä, kerroin; -"mulla oli viimekesänä sama käyntiinlähtöongelma soutuveneessä. Yritin ensin potkimalla käynnistää, vaan ei onnistunut, niin sitten huomasin, että voitelussa on vikaa. Voitelinkin muutamalla oluella mototoria ja sitten taas soudeltiin."
Siitäkö se naapurinrouva kimpaantui ja otti työkalupakista ison jakoavaimen ja heitti sillä mua. Onneksi sain väistettyä, vaan lähdin määkin veneeltä aika vilikkaasti omalle puolelle. En yrittänyt aidan yli, vaan juoksin pensasaidoissa olevien reikien kautta. Siinä mentiin vanhan laulun sanoin; " Se oli viuhahdus, juostessa paljaspylly hylly, se oli viuhahdus!" Huusin vielä mennessäni herra naapurille; -"heitä mun pyyhe tällepuolelle, kunhan tilanne rauhottuu...
No ei oo vissiin vielä tilanne rauhoittunut, pyyhe on vielä naapurinpuolella ja rouva istuu sen päällä terassillaan aina vapaapäivinä...
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Vanha merikarhu!
Mää oon joskus ennenkin kertonut mun uudesta naapuristani, Rapesta. Rape on vanha merikarhu, nykyään eläkkeellä.
Rapen ajanvietettä on nykyään työnnellä rollaattoria ja vihellellä naisten perään. Toinen suosittu ajanviete on kertoo tarinoita merimiesajoiltaan. No onhan niitä mukava kuunnella, mutta joskus pistää miettimään onko tarinat totta.
Yleensä Rapen tarinat alkaa sanoilla; Silloin 60-luvulla kun kynnin yhdeksää merta, niin sattui näin... jne...
No mää kerran huomautin, että onko tullut laskuvirhe. Meille koulussa opetettiin valtameriä olevan vaan seitsemän, vai muistanko mää väärin?
Rape vastas heti, että ei oo laskuvirhe! Yhtenäkin päivänä hän oli kyntänyt kahta merta vuorotellen. Toinen oli Meri-Tuuli ja toinen Meri-Annikki
Jaahas, kannattaako se tarinankertojan kanssa alkaa inttämään, kuuntelee vaan legendaa, uskoo tai on uskomatta...
Rapen ajanvietettä on nykyään työnnellä rollaattoria ja vihellellä naisten perään. Toinen suosittu ajanviete on kertoo tarinoita merimiesajoiltaan. No onhan niitä mukava kuunnella, mutta joskus pistää miettimään onko tarinat totta.
Yleensä Rapen tarinat alkaa sanoilla; Silloin 60-luvulla kun kynnin yhdeksää merta, niin sattui näin... jne...
No mää kerran huomautin, että onko tullut laskuvirhe. Meille koulussa opetettiin valtameriä olevan vaan seitsemän, vai muistanko mää väärin?
Rape vastas heti, että ei oo laskuvirhe! Yhtenäkin päivänä hän oli kyntänyt kahta merta vuorotellen. Toinen oli Meri-Tuuli ja toinen Meri-Annikki
Jaahas, kannattaako se tarinankertojan kanssa alkaa inttämään, kuuntelee vaan legendaa, uskoo tai on uskomatta...
perjantai 29. toukokuuta 2015
Kukkamyyjäiset!!!
Kaverini pyysi mua Puutarhaoppilaitoksen kevätmyyjäisiin.
Eihän mua tarvi kahesti pyytää kaveriksi johonki tapahtumaan, mutta Puutarhaoppilaitoksen Kevätmyyjäiset... Mietin ainakin kolomesti että lähenkö? Ensin kielsin ja sitten kielsin ja vielä kerran kielsin, ei perkele vois vähempää kiinnostaa jotain kukka-asetelmia kattella kohmelopäivänä, siis tarkotin vapaapäivänä...
Tää kaveri on kuitenki aika hyvännäkönen daami, ihan missiainesta ja lupas korvata reissun. Bensat rahalla ja kulutetun ajan fjoosalla... Siis oikeesti lupas seksiä reissun jälkeen, jos ei tarvii yksin mennä...
Niimpä sitä lähettiin Kempeleen Puutarhaoppilaitokselle Floristiseennäyttelyyn...
Oltiin siinä kierrelty jo jokunen kasvihuone, tai mitä ne on ne muovikopit löytämättä muuta kuin hienoja kukkia, komeita kukkia ja upeita kukkia. Mun mielestä heiniä erivärisillä latvoilla. Joo vittu joo.
Oltiin jo pois lähdössä kun tää daami huomas jonkun kuivakukka-asetelman, jonka halusi välttämättä kotiinsa pölyttymään kirjahyllyyn. Vittu näitä naisia...
No mentiin sitten kassajonoon odotteleen maksuvuoroa.
Oltiin varmaan varttitunti seisty kassajonossa liikkumatta. Ainut liike oli taakse kertyvät ihmiset. Tokihan siellä kassalla kesti aikansa kaikilla, kun kukat ja kukka-asetelmat käärittiin pakettiin samaan hintaan...
Mua alko ärsyttään edessä seisovan naisen voimakas parfyymi. Onhan mulla vähän astmantynkää todettu keuhkoissa, mutta todella herkkä olen liialliselle parfyymille. Niin ja tällä edessä olevalla naisella oli vielä kokopitkä turkki päällään, siis roletääri koko ämmä!
Mää aloin kertoon tarinaa tälle mun daamille:
-Oletko kuullut tarinaa pienestä minkistä joka kuoltuaan pääsi taivaanportille? Pietari lupasi toteutta yhden toivomuksen minkille, koska hän oli ollut todella kuuliainen minkki eläissään. Minkki mietti tovin ja toisenkin, sitten hän sanoi toivovansa; -Haluan vanhasta ämmästä tehdyn kokopitkän turkin!
Silloin edessämme seissyt vanhempinainen pyörähti ympäri ja totesi; -tämä turkki on piisamia! Hän löi minua avokämmenellä poskelle. Daamini sanoi; -Saatanan sika, ja löi toiselle poskelle avokämmenellä...
Yhtäkkiä seisoin yksin kassajonossa ilman ostettavaa ja seuralaista... Se siitä fjoosasta ja kukkanäyttelystä. Perskeles, en varmasti lähe ensvuonna kuskiksi!
Eihän mua tarvi kahesti pyytää kaveriksi johonki tapahtumaan, mutta Puutarhaoppilaitoksen Kevätmyyjäiset... Mietin ainakin kolomesti että lähenkö? Ensin kielsin ja sitten kielsin ja vielä kerran kielsin, ei perkele vois vähempää kiinnostaa jotain kukka-asetelmia kattella kohmelopäivänä, siis tarkotin vapaapäivänä...
Tää kaveri on kuitenki aika hyvännäkönen daami, ihan missiainesta ja lupas korvata reissun. Bensat rahalla ja kulutetun ajan fjoosalla... Siis oikeesti lupas seksiä reissun jälkeen, jos ei tarvii yksin mennä...
Niimpä sitä lähettiin Kempeleen Puutarhaoppilaitokselle Floristiseennäyttelyyn...
Oltiin siinä kierrelty jo jokunen kasvihuone, tai mitä ne on ne muovikopit löytämättä muuta kuin hienoja kukkia, komeita kukkia ja upeita kukkia. Mun mielestä heiniä erivärisillä latvoilla. Joo vittu joo.
Oltiin jo pois lähdössä kun tää daami huomas jonkun kuivakukka-asetelman, jonka halusi välttämättä kotiinsa pölyttymään kirjahyllyyn. Vittu näitä naisia...
No mentiin sitten kassajonoon odotteleen maksuvuoroa.
Oltiin varmaan varttitunti seisty kassajonossa liikkumatta. Ainut liike oli taakse kertyvät ihmiset. Tokihan siellä kassalla kesti aikansa kaikilla, kun kukat ja kukka-asetelmat käärittiin pakettiin samaan hintaan...
Mua alko ärsyttään edessä seisovan naisen voimakas parfyymi. Onhan mulla vähän astmantynkää todettu keuhkoissa, mutta todella herkkä olen liialliselle parfyymille. Niin ja tällä edessä olevalla naisella oli vielä kokopitkä turkki päällään, siis roletääri koko ämmä!
Mää aloin kertoon tarinaa tälle mun daamille:
-Oletko kuullut tarinaa pienestä minkistä joka kuoltuaan pääsi taivaanportille? Pietari lupasi toteutta yhden toivomuksen minkille, koska hän oli ollut todella kuuliainen minkki eläissään. Minkki mietti tovin ja toisenkin, sitten hän sanoi toivovansa; -Haluan vanhasta ämmästä tehdyn kokopitkän turkin!
Silloin edessämme seissyt vanhempinainen pyörähti ympäri ja totesi; -tämä turkki on piisamia! Hän löi minua avokämmenellä poskelle. Daamini sanoi; -Saatanan sika, ja löi toiselle poskelle avokämmenellä...
Yhtäkkiä seisoin yksin kassajonossa ilman ostettavaa ja seuralaista... Se siitä fjoosasta ja kukkanäyttelystä. Perskeles, en varmasti lähe ensvuonna kuskiksi!
perjantai 22. toukokuuta 2015
Putka reissu!
Tää tarina on monen sattumuksen yhteissumma.
Ensimmäinen sattumus
Mun serkku on Nokialla joku insinööri, roletääri ihan henkeen ja vereen. Joskus vituttaakin ku kaveri leuhkii rahoillaan, autollaan ja muulla maallisella omaisuudella. Itte ku oon rahtari ja siitäkin osanaikaa työttömänä.
No serkkupoika oli saanu työkomennuksen Japaniin muutamaksi kuukaudeksi ja pyysi mua majoittaan hänen lemmikki Iguaani-liskon Lexan. Tokihan mää lupasin ku serkku aiko maksaa kuletukset, ruuan ja vielä sähkölaskutkin majotuksen ajalta. Niin ku tällä Lexa-Iguaanilla oli tällanen lämpölamppu, jota täytyi polttaa yötä-päivää, ettei Lexaa palele. Onneksi Iguaanit on kasvissyöjiä, ettei tarvinu jokapäivä eläviä hiiriä syöttää.
Niinpä yhtenä kauniina päivänä muuttofirma Niemi toi mun yksiöön terraarion. Terraario oli parimetriä leveä, 6-metriä pitkä ja korkeutta noin puolitoista metriä. Eihän se saatanan allas sopinu ovesta sisään muuten ku kääntämällä kyljelleen. Oli siellä lisko ihimeissään ku horisontti käänty yhtäkkiä 90-astetta. Eikä tää saatanan allas sopinu mihinkään seinänviereen, niin ku mää olin aatellu. Onneksi nää Niemen-pojat jäi kaveriksi sovitteleen terraariota paikoilleen, toki tuntipalkalla, mutta roletääri-serkku maksaa viulut. Ei me löydetty sopivaa seinustaa, niin jätettiin allas keskelle lattiaa poikittain. Kyllä mää sitä väistelen muutaman kuukauden kun saan kerta maksun siitä.
Sitten toinen sattumus.
Siinä lämpölampussa on sellanen kelmeän-sininen valo. Ensin se tuntu ihan kivalta, mutta nukuppa siinä, kun koko kämppä hohtaa sinisenä. Mää sitte ekayönä yritin peittää tän terraarion parilla viltillä. No se oli virhe! Nää viltit alko savuaan siinä terraarion ja lämpölampun päällä alta puolentunnin. Mää nakkasin viltit ensin pesuhuoneen lattialle ja kastelin ne suihkulla, sitten mää vein ne parvekkeelle kuivumaan. Onneksi oon laittanu parvekkeelle pyykkinarut. Koko parveke tuli peitetyksi, vaan eipä naapurit kurki sisälle. Mulla ku ei oo edes verhoja ikkunassa, poikamies ku oon.
Sitten kolmas sattumus tähän tarinaan.
Oltiin jotain pariviikkoo asuttu tän Iguaanin kanssa yhdessä, enkä mää muistanu ottaa näitä vilttejä pois parvekkeeltaa. Muistanu ja muistanu, mulla alko samoihin aikoihin uus duuni aika isossa rekkafirmassa ja mää ajoin pelkkiä yövuoroja. Nää viltit peitti parvekkeella mun yksiön ainoot ikkunat. Oli helpompi nukkua päivällä, kun nää viltit roikku ikkunan ja parvekkeenoven edessä estäen auringonpaisteen sisälle.
Sitten neljäs yhteensattuma.
Tässä isossa rekkafirmassa tehtiin terveystarkastus myös lyhytaikaisille työntekijöille. Niimpä määkin menin terkkarin tarkastettavaksi. Kaikki meni muuten hienosti, vaan kun halusivat ottaa vielä verikokeitakin labrassa. Sehän sopi mulle, mutta labrassa oli ruuhkaa. Tää laborantti kysy multa, voisiko heidän työharjoittelussa oleva opiskelija-neiti ottaa mun verikokeet, kun vakinaisella henkilöstöllä on kokous. Mullehan passas, pitäähän se "tyttelinkin" joskus päästä pistämään elävää kohdetta, eikä mulla tee pahaa pistämiset ja neulan näkeminen.
No ensteks tää neiti laittaa sen kiristyssiteen mun hauikseen, kysyy; -onko liian tiukalla? -On ollu joskus tiukemmallakin. Neiti kiristää pantaa hieman, vaan ei oo vieläkään mun mielestä tarpeeksi tiukalla. Kiristän itte hiukan lisää.
Sitten aletaan etsiin suonia. Neiti naputtelee luunappeja mun kyynärtaipeeseen ja etsii verisuonta. Mää ehdotan, että ottais ranteesta sen verikokeen kun siellä on suonet paremmin näkösällä. Ei se kuulemma sopinu. No neiti löysi mieleisensä sinisenjuovan kyynärtaipeesta ja otti neulan käteensä. Jumalavita mulla ei krapula-aamunakaan tärise kädet niin paljon kun tällä opiskelijaneidolla kun hän tuo neulaa kohti kohdetta. Ensimmäinen kosketus neulalla mun hipiään oli sentinmittainen poikittaisviilto kyynärtaipeessa, siitähän alkoi tihkua verta. Mää sanoinki, että nyt vaan putki alle. Tulee vähän hitaasti, mutta tulee kumminkin.
Tyttö oli kovin pahoillaan ja hermostui vielä lisää omasta mokastaan. Mää yritin rauhoitella tilannetta, mutta huonolla menestyksellä. Tyttö yritti siitä viillon alta etsiä suonta ja tuikkas seittemän reikää mun kyynertaipeeseen eri kohtiin löytämättä sitä oikeaa kohtaa.
Alko tuo vasen käsi olleen siinämäärin hellä, että ehdotin käden vaihtoa.
Niinpä me vaihdettiin kättä ja alettiin homma alusta. Ekalla pistolla "tytteli" löysikin suonen ja alkoi valuttamaan verta. Mää koiranleuka siihen totesin että; -laske nyt 5-litraa kerralla, niin on mitä tutkia! Se oli virhe! Tää neiti purskahti nauraan ja hytkyessään repäs neulan irti reiästään, niin että tuli pitkä pystyviilto kyynärtaipeeseen.
Sitten tuli tää vanhempi laborantti kokouksestaan kyseleen tarvitaanko apua? mää vastasin heti, että ei, meillä on harjottelu vielä himpunverran kesken.
No me jatkettiin "tyttelin" kanssa hommia ja pistettiin vielä kolome reikää toiseen kyynärtaipeeseen ennen kun verinäytteet oli otettu.
Viides ja toivottavasti viimeinen yhteensattuma tässä tarinassa.
Mää tulin terkkarilta kotia ja alakerran naapuri pyysi mua grillaamaan. Tokihan mää lähen ku ilimasta ruokaa on tiijossa. Juotiinki siinä grillausjuomina olutta ja lonkeroo, sitten ruuan kanssa vähän viinaksiakin ja viiniä...
Huh huh mikä ilta. Muistaakseni kello kävi seittemää aamulla kun hiivin yksiööni nukkumaan. Heitin Lexalle muutaman porkkanan ja salaattia. Yheksän aikaan soi ovikello! Mää meen avvaan ovia pelekissä kalsareissa.
Ovella on poliisit!
"Tästä asunnosta on tullut ilmoitus mahdollisen kannabis-huumeen kasvatuksesta"... Täh? mitä vittua te jeparit tuutte mua herättään kesken unien? Tää konstaapeli totes heti, että selevä tappaus. Mulle lyötiin käsiraudat ja kannettiin maijjan peräkonttiin, siitä lähti kyyti Oulun poliisiasemalle ja pidätysselliin. No pahnoilla sain nukkua rauhassa yhen vuorokauden ja olin virkumpi. Sitten alkoi kuulustelut.
"Oletko kasvattanut huumeeksi luokiteltavaa kasvistoa?" -no en
"Oletko käyttänyt suonen sisäisiä huumeita?" -no en
"Voitko jotenkin perustela naapurin tekemän ilmoituksen, jossa hän kertoo sinun peittäneesi ikkunat ja sisältä loistaa ympäri vuorokauden kasvien kasvatukseen soveltuva lamppu?" -no voin!
"voitko perustella pidätyksen tehneen konstaapelin havainnon piikityksen jäljistä käsivarsissa?" -no voin!
Vittu kaks vuorokautta pidätyssellissä vain sen takia, että naapurin kyylämummo oli huomannut Lexan lämpölampun ja kun poliisit tuli ovelle mää olin ympäripäissään ja käsivarret piikinjälkiä täynnä.
Saanko mää jostain korvauksia? Kun ei tää uus työnantaja palkkaa huumehörhöjä? Vittu mikä viikko...
Ensimmäinen sattumus
Mun serkku on Nokialla joku insinööri, roletääri ihan henkeen ja vereen. Joskus vituttaakin ku kaveri leuhkii rahoillaan, autollaan ja muulla maallisella omaisuudella. Itte ku oon rahtari ja siitäkin osanaikaa työttömänä.
No serkkupoika oli saanu työkomennuksen Japaniin muutamaksi kuukaudeksi ja pyysi mua majoittaan hänen lemmikki Iguaani-liskon Lexan. Tokihan mää lupasin ku serkku aiko maksaa kuletukset, ruuan ja vielä sähkölaskutkin majotuksen ajalta. Niin ku tällä Lexa-Iguaanilla oli tällanen lämpölamppu, jota täytyi polttaa yötä-päivää, ettei Lexaa palele. Onneksi Iguaanit on kasvissyöjiä, ettei tarvinu jokapäivä eläviä hiiriä syöttää.
Niinpä yhtenä kauniina päivänä muuttofirma Niemi toi mun yksiöön terraarion. Terraario oli parimetriä leveä, 6-metriä pitkä ja korkeutta noin puolitoista metriä. Eihän se saatanan allas sopinu ovesta sisään muuten ku kääntämällä kyljelleen. Oli siellä lisko ihimeissään ku horisontti käänty yhtäkkiä 90-astetta. Eikä tää saatanan allas sopinu mihinkään seinänviereen, niin ku mää olin aatellu. Onneksi nää Niemen-pojat jäi kaveriksi sovitteleen terraariota paikoilleen, toki tuntipalkalla, mutta roletääri-serkku maksaa viulut. Ei me löydetty sopivaa seinustaa, niin jätettiin allas keskelle lattiaa poikittain. Kyllä mää sitä väistelen muutaman kuukauden kun saan kerta maksun siitä.
Sitten toinen sattumus.
Siinä lämpölampussa on sellanen kelmeän-sininen valo. Ensin se tuntu ihan kivalta, mutta nukuppa siinä, kun koko kämppä hohtaa sinisenä. Mää sitte ekayönä yritin peittää tän terraarion parilla viltillä. No se oli virhe! Nää viltit alko savuaan siinä terraarion ja lämpölampun päällä alta puolentunnin. Mää nakkasin viltit ensin pesuhuoneen lattialle ja kastelin ne suihkulla, sitten mää vein ne parvekkeelle kuivumaan. Onneksi oon laittanu parvekkeelle pyykkinarut. Koko parveke tuli peitetyksi, vaan eipä naapurit kurki sisälle. Mulla ku ei oo edes verhoja ikkunassa, poikamies ku oon.
Sitten kolmas sattumus tähän tarinaan.
Oltiin jotain pariviikkoo asuttu tän Iguaanin kanssa yhdessä, enkä mää muistanu ottaa näitä vilttejä pois parvekkeeltaa. Muistanu ja muistanu, mulla alko samoihin aikoihin uus duuni aika isossa rekkafirmassa ja mää ajoin pelkkiä yövuoroja. Nää viltit peitti parvekkeella mun yksiön ainoot ikkunat. Oli helpompi nukkua päivällä, kun nää viltit roikku ikkunan ja parvekkeenoven edessä estäen auringonpaisteen sisälle.
Sitten neljäs yhteensattuma.
Tässä isossa rekkafirmassa tehtiin terveystarkastus myös lyhytaikaisille työntekijöille. Niimpä määkin menin terkkarin tarkastettavaksi. Kaikki meni muuten hienosti, vaan kun halusivat ottaa vielä verikokeitakin labrassa. Sehän sopi mulle, mutta labrassa oli ruuhkaa. Tää laborantti kysy multa, voisiko heidän työharjoittelussa oleva opiskelija-neiti ottaa mun verikokeet, kun vakinaisella henkilöstöllä on kokous. Mullehan passas, pitäähän se "tyttelinkin" joskus päästä pistämään elävää kohdetta, eikä mulla tee pahaa pistämiset ja neulan näkeminen.
No ensteks tää neiti laittaa sen kiristyssiteen mun hauikseen, kysyy; -onko liian tiukalla? -On ollu joskus tiukemmallakin. Neiti kiristää pantaa hieman, vaan ei oo vieläkään mun mielestä tarpeeksi tiukalla. Kiristän itte hiukan lisää.
Sitten aletaan etsiin suonia. Neiti naputtelee luunappeja mun kyynärtaipeeseen ja etsii verisuonta. Mää ehdotan, että ottais ranteesta sen verikokeen kun siellä on suonet paremmin näkösällä. Ei se kuulemma sopinu. No neiti löysi mieleisensä sinisenjuovan kyynärtaipeesta ja otti neulan käteensä. Jumalavita mulla ei krapula-aamunakaan tärise kädet niin paljon kun tällä opiskelijaneidolla kun hän tuo neulaa kohti kohdetta. Ensimmäinen kosketus neulalla mun hipiään oli sentinmittainen poikittaisviilto kyynärtaipeessa, siitähän alkoi tihkua verta. Mää sanoinki, että nyt vaan putki alle. Tulee vähän hitaasti, mutta tulee kumminkin.
Tyttö oli kovin pahoillaan ja hermostui vielä lisää omasta mokastaan. Mää yritin rauhoitella tilannetta, mutta huonolla menestyksellä. Tyttö yritti siitä viillon alta etsiä suonta ja tuikkas seittemän reikää mun kyynertaipeeseen eri kohtiin löytämättä sitä oikeaa kohtaa.
Alko tuo vasen käsi olleen siinämäärin hellä, että ehdotin käden vaihtoa.
Niinpä me vaihdettiin kättä ja alettiin homma alusta. Ekalla pistolla "tytteli" löysikin suonen ja alkoi valuttamaan verta. Mää koiranleuka siihen totesin että; -laske nyt 5-litraa kerralla, niin on mitä tutkia! Se oli virhe! Tää neiti purskahti nauraan ja hytkyessään repäs neulan irti reiästään, niin että tuli pitkä pystyviilto kyynärtaipeeseen.
Sitten tuli tää vanhempi laborantti kokouksestaan kyseleen tarvitaanko apua? mää vastasin heti, että ei, meillä on harjottelu vielä himpunverran kesken.
No me jatkettiin "tyttelin" kanssa hommia ja pistettiin vielä kolome reikää toiseen kyynärtaipeeseen ennen kun verinäytteet oli otettu.
Viides ja toivottavasti viimeinen yhteensattuma tässä tarinassa.
Mää tulin terkkarilta kotia ja alakerran naapuri pyysi mua grillaamaan. Tokihan mää lähen ku ilimasta ruokaa on tiijossa. Juotiinki siinä grillausjuomina olutta ja lonkeroo, sitten ruuan kanssa vähän viinaksiakin ja viiniä...
Huh huh mikä ilta. Muistaakseni kello kävi seittemää aamulla kun hiivin yksiööni nukkumaan. Heitin Lexalle muutaman porkkanan ja salaattia. Yheksän aikaan soi ovikello! Mää meen avvaan ovia pelekissä kalsareissa.
Ovella on poliisit!
"Tästä asunnosta on tullut ilmoitus mahdollisen kannabis-huumeen kasvatuksesta"... Täh? mitä vittua te jeparit tuutte mua herättään kesken unien? Tää konstaapeli totes heti, että selevä tappaus. Mulle lyötiin käsiraudat ja kannettiin maijjan peräkonttiin, siitä lähti kyyti Oulun poliisiasemalle ja pidätysselliin. No pahnoilla sain nukkua rauhassa yhen vuorokauden ja olin virkumpi. Sitten alkoi kuulustelut.
"Oletko kasvattanut huumeeksi luokiteltavaa kasvistoa?" -no en
"Oletko käyttänyt suonen sisäisiä huumeita?" -no en
"Voitko jotenkin perustela naapurin tekemän ilmoituksen, jossa hän kertoo sinun peittäneesi ikkunat ja sisältä loistaa ympäri vuorokauden kasvien kasvatukseen soveltuva lamppu?" -no voin!
"voitko perustella pidätyksen tehneen konstaapelin havainnon piikityksen jäljistä käsivarsissa?" -no voin!
Vittu kaks vuorokautta pidätyssellissä vain sen takia, että naapurin kyylämummo oli huomannut Lexan lämpölampun ja kun poliisit tuli ovelle mää olin ympäripäissään ja käsivarret piikinjälkiä täynnä.
Saanko mää jostain korvauksia? Kun ei tää uus työnantaja palkkaa huumehörhöjä? Vittu mikä viikko...
Tilaa:
Kommentit (Atom)